Onneksi viikonloppu on ohi

Huh, onneksi on sunnuntai-ilta. Viikonloppu on ollut raskas. 

Jesse lähti perjantaina puolenpäivän aikaan ystäviensä kanssa perinteiselle mökkiviikonlopulle. Pojilla oli vapaata dagiksesta ja mentiin päivä aika pitkälle Ellenin ehdoilla. Hän oli itkuinen, tyytymätön eikä oikein nukkunut päiväunia. Ihan nauratti yhdessä vaiheessa se miten monta rautaa oli tulessa, kun yritin tehdä ruokaa, rauhoitella Elleniä, kuunnella toisen pojan juttua ja auttaa toista solmimaan keksintöään. Onneksi väliin mahtui myös rauhallisempia hetkiä...

Perjantai-iltana Theo ja Jimi lähtivät mummolaan yökylään ja viihtyivät siellä pitkälle lauantai-iltaan. Mummolassa on lastenhuone ja poikien mukaan siellä on (dagisruoan jälkeen) "maailman parasta ruokaa ja tosi super kivaa".

Meillä meni Ellenin kanssa ihan hyvin, vaikkei hän ollut oma itsensä. Itkuinen, söi ja nukkui huonosti eikä oikein mikään ollut hyvin. Raskasta kuunnella itkua yötä päivää. En tiedä mistä itkuisuus johtuu, mutta veikkaan niitä kuuluisia hampaita. Hän on syönyt tavallista huonommin koko viikon ja hinkkaa ikeniään jatkuvasti. Yhdessä vaiheessa alkoi tuntua siltä, etten ole muuta kuullut kuin Ellenin itkua ja ajatus seuraavasta valvotusta yöstä ahdisti valmiiksi. Väsymys jo itsessään laskee mielialaa ja vaikuttaa kaikkeen.

Viikonlopussa oli myös hyvää, joten otetaan positiiviset tähän loppuun, ettei mene ihan negatiiviseksi. Kävin vaunulenkillä Ellenin kanssa, ihastelin viimeistelyjä vaille valmista vessaa, siivoilin, kokeilin uusia ruokia, kävin ostoksilla äitini ja Ellenin kanssa, tein poikien kanssa keksintöjä, pelattiin kahta lautapeliä, kuunneltiin yhdessä iltasatu Youtubesta ruotsinkieliseltä satukanavalta, ystävä kävi kahvilla, ulkoiltiin aurinkoisessa säässä ja leikittiin poikien lempileikkiä, jossa me kaikki riehutaan lattialla.

Raskas viikonloppu, mutta Jesse sai pitkästä aikaa ihan kunnolla omaa aikaa, pojat nauttivat ajasta mummolassa ja sunnuntai-ilta saatiin kuitenkin viettää kaikki yhdessä!