Yritin äsken katsoa syksyn opintoja kasaan, kun kaikki tuntuu olevan ihan levällään. Ei ole helppoa hypätä takaisin kelkkaan kahden vuoden tauon jälkeen, en enää edes tunne ketään koulustani. Syksy alkaa harjoittelulla ja nyt pitäisi löytää sopiva harjoittelupaikka. Kauhistelin tänään taas vaihteeksi poikien päiväkodin alkamista, kun töissä oli tehty jo työvuorot sinne asti - eli kolmen viikon päähän, apua. Olen alkanut epäillä koko hommaa ja varmasti jatkaisin vielä kotiäitinä ellei opinnot pakottaisi palaamaan. Yritin miettiä mistä olen niin kamalan stressaantunut ja tulin tulokseen, että sen täytyy olla päiväkodin kielestä kiinni. Jimi ja Theo aloittavat ruotsinkielisessä päiväkodissa, vaikka ovat suomenkielisiä. Ollaanko ihan hulluja? Itse koin aikoinaan saman ja olen ainoastaan kiitollinen toisesta kielestäni. Jotenkin silti kauhistuttaa ajatus siitä, että he menevät uuteen ympäristöön eivätkä ymmärrä alkuun juuri mitään. Olen lukenut heille päivittäin ruotsinkielisiä kirjoja ja jos pojat joskus katsovat tv:tä niin siellä pyörii Buu-klubben. Poikien vaari puhuu heille ruotsia, mutta riittääkö tämä? Päiväkodissa neuvottiin, että minun pitäisi vaihtaa kieli kokonaan ruotsiksi. Se ei tunnu lainkaan luontevalta enkä ole siihen kesän aikana pystynyt. Oloani ei helpota yhtään jälleen jylläävä äiti-vaihe. Lähden töihin pala kurkussa poikien jäädessä toistamaan "äiti äiti". Isin kanssa touhutessa se yleensä unohtuu, mutta päiväkodissa sitten? Tiedän, että alku on aina totuttelemista ja uuden arjen sujumaan saaminen vie aikaa, mutta silti.
Soitan huomenna varhaiskasvatuksen palveluohjaukseen ja kysyn kaksikielisyydestä ja kaikesta muusta minua mietityttävästä. Olisiko suomenkielinen päiväkoti ollut sittenkin parempi vaihtoehto? Huh tätä päätöksen tekemisen vaikeutta...
Kokemuksia kaksikielisyydestä?
Minun mielestäni teet oikein! Pojat tulevat pärjäämään paremmin työelämässäkin tulevaisuudessa kun osaavat kaksi kieltä. Alussa niillä toki varmasti vaikeempaa päikkärissä kun ruotsi kielenä. Mutta nopeasti oppivat ja varmasti tädit siellä auttavat poikia. Meillä puhutaan kotona vain ruotsia. ja lapset menee ruotsinkielisiin päikkäreihin ja kouluihin. Mutta meillä on monet täällä jotka puhuvat lapsille suomea, ja hyvin ovat oppineet ymmärtämään ja esikoinen puhuukin jo aika hyvin suomea. Eli uskon et sun pojatkin tulee pärjäämään :)
VastaaPoistaOnko sun äidinkieli siis suomi vai ruotsi?
VastaaPoistaKiva kuulla teidän kokemuksista :) Toivotaan, että kieli alkaa sujua... Olen kyllä valmistautunut siihen, että alku voi olla haastavaa. Mun äidinkieli on suomi, ruotsi tulee hyvänä toisena kielenä :)
PoistaJos teidän molempien äidinkieli on suomi, niin silloin puhutte sitä lapsille. On ihan hullu neuvo päiväkodista, että vanhemman tulisi muuttaa puhumaansa kieltä. Kielen kautta välittyy toiselle ihmiselle paljon muutakin kuin pelkkiä sanoja (tunnetilat jne.). Kyllä siellä päiväkodissa varmasti poikia jelpataan ja 2-vuotiaita ohjataan ihan kädestä pitäen monessa asiassa, ei pelkästään sanallisesti. Toki pojat voivat aluksi olla vähän ihmeissään, mutta siitä se lähtee. Jos teillä on ajatuksena ruotsinkielinen eskari ja koulu, niin päätös on varmasti erittäin järkevä. Parempi nyt kuin myöhemmin. Jos taas meinaatte suomenkielistä eskaria ja koulua, niin suomenkielinen varhaiskasvatus lienee tällöin fiksumpi valinta.
VastaaPoistaIhan totta! Olen samaa mieltä. Luonnollisin on suomi, lukiessa tai laulaessa ruotsi tulee samalla tavalla kuin suomi ja luenkin päivittäin ruotsinkielisiä kirjoja pojille. Ajatuksena tosiaan on, että myös koulu käydään ruotsinkielellä, saa nähdä miten kieli alkaa sujua. Siitä riippuu miten jatketaan :) Kiitos kommentista!
PoistaMielestäni kaksikielisyys tulisi tulla kotoa ja kuulostaa kummalliselta että vastuu toisen kielen opettamisesta sysätään päiväkodille. Tuskin päiväkodin työntekijät ilahtuvat kun kuulevat ettet ole toiminut heidän ohjeistuksen mukaan. Meneekö nyt vanhenpien itsekäs toive kaksikielisyydestä lasten parhaan edelle? Kielen ehtii oppia myöhemminkin ilman että lapsen turvallisuuden tunne kärsii.
VastaaPoistaMiksi toimisin millään muulla tavalla kuin lasteni parasta ajatellen? Toki se helpoin vaihtoehto olisi tällä hetkellä, että pojat menevät suomenkieliseen päiväkotiin ja ruotsi jää taka-alalle, mutta pitkällä tähtäimellä ajateltuna toisesta kielestä on todella paljon hyötyä ja kuten sanoin tekstissä, olen itse saamastani toisesta kielestä kiitollinen. Ruotsin osaaminen on auttanut äärettömän paljon monessa tilanteessa. Toivon, että Jimi ja Theo pääsevät kokemaan saman.
PoistaJos kieli ei lähde sujumaan päiväkodin toivomalla tavalla niin vaihdetaan suomenkieliseen, mutta sen näkee sitten.
Jos oma "ykköskielesi" on suomi niin ei missään nimessä tule vaihtaa kieltä ruotsiksi kun puhut pojille. Lisäksi olet jo 2 vuotta puhunut pojille suomea niin menevät vain sekaisin jos yhtäkkiä puhut heille ruotsia. Kieliasioissa on tärkeintä, että vanhempi puhuu omaa tunnekieltään lapselle ja ettei kieli vaihdu kesken kaiken eli yksi kieli/yksi henkilö. Uskon kyllä, että pojat oppivat ruotsin hyvin ihan tarhan (ja myöhemmin myös koulun kautta jos siis aikanaan menevät ruotsinkieliseen kouluun).
VastaaPoistaTsemppiä päiväkodin aloitukseen :)
Totta :) Toivotaan, jos eivät niin sitten vaihdetaan suomenkieliseen päiväkotiin! Kiitos paljon! :)
PoistaÄiti (+isä, suku, jne.) puhuu lapsille omaa kieltään, ei vaihda toiseen edes ko. päiväkodin / hoitajan / opettajan "ohjeen" mukaisesti ; asiantuntijoiden ja myös ihan maalaisjärjen mukaisesti vanhemmat puhuvat omaa kieltään ja muut kielet / viittomat / jne. - ja nyt siis ruotsi - tulevat sitten siinä ohessa "kielikylpynä", normivuorovaikutusten, leikki-, hoitotilanteiden mukana.
VastaaPoistaKieli on enemmän kuin sanat ja puhetta ; siinä välittyy tunne ja empatia, mikä ei välttämättä välity samoin, jos äiti yhtäkkiä vaihtaa oman puhutun kielensä toiseen, mihin lapset ovat jo tottuneet kohdussa ja mihin äiti(tai isä) on itsekin kasvanut.
Kaksikielisyys lähtee etenemään omaan tahtiinsa, kun lapset aloittavat päiväkodin, alku saattaa olla outoa, mutta pian kielet alkavat ensin sekoittua keskenään ja sitten lopulta loksahtavat paikoilleen, mitä kieltä kenenkin kanssa tai missä tilanteessa puhutaan. Jos vaari / isovanhemmat ovat ruotisnkielisiä ja ovat puhuneet lapsille ruotsia, niin siinähän onkin aarre lapsille, päiväkodin ohella. Päiväkodin ammattilaiset ohjaavat lapsia usein myös kuvin, elein, tukiviittomin, kädestä pitäen, piirtämällä, jne. erilaisin viestintäkeinoin, joten ruotsi alkaa kulkea pikku hiljaa käsi kädessä suomen kanssa.
Ja teidän tilanteessa, oi, mikä rikkaus, kun pojat voivat ihmetellä yhdessä :)
Äitejä ei pidä kuormittaa tämmöisillä huolilla kuin että: "vaida kieli", vanhemmat ovat yleensä lapsiensa ensisijaisia asiantuntijoita, tärkeimpiä ihmisiä, - päivähoito ja muut asiantuntijat tukevat sitten perheitä juuri siinä, mikä on mielen päällä tai vaikkapa kehityksessä menossa. Päivähoidossa teette sitten yhteisesti varhaiskasvatussuunnitelmat jne. jotka ovat päivähoidon henkilökunnan "työpapereita" kunkin lapsen kohdalla.
Kaksikielisyys on rikkaus ja on hyvä, että se lähtee näin mutkattomasti alkuun päivähoidon kautta ; onnea sinne päiväkotitielle <3
Kiitos Tianina! :) Ihanan avartava kommentti! Oliskin heti pitänyt olla suhun yhteydessä tämän asian tiimoilta ;) Ensi viikolla alkaa tutustumisjakso päiväkodissa niin otan asian puheeksi siellä. Kiitos, toivotaan parasta! :)
Poista