Kokonaisvaltaisesti hyvä olo

Ensimmäistä kertaa poikien syntymän jälkeen koen voivani hyvin sekä fyysisesti että henkisesti. Keskosuus ja muutenkin täysin uusi elämäntilanne vei voimia. Poikia syötettiin kellon ympäri tasan kolmen tunnin välein ja muu aika meni kuunnellessa monitoreja ja poikien hengitystä. Olin todella väsynyt, mutta vauvakuplassa se ei tuntunut kovin pahalta. Muutaman kuukauden kuluttua (äidinmaidon vähennyttyä ja korvikkeen tullessa kuvioihin) alkoi raastava yöhuutokausi. Tein 2-4 tunnin vaunulenkkejä päivittäin, jotta sain pikkuiset nukkumaan päiväunia. Se teki hyvää kropalle ja raskauskiloille, sillä aika pian olin lähtöpainossani. Väsymys oli jo sitä luokkaa, etten enää edes tajunnut olevani väsynyt. Elin sellaisessa jatkuvassa sumussa. Yöt meni siihen, että käveltiin ympäri asuntoa huutavat vauvat sylissä. Hyvinä öinä nukuttiin 2 tuntia lyhyissä pätkissä. En osannut nukkua päivällä. Olin ajoittain epätoivon partaalla, kun en tiennyt miten auttaa vauvoja. Neuvolasta ohjattiin polille ja siellä vähäteltiin tai sivuutettiin kaikki kokonaan. Se oli ihan kamalaa. Lopulta käytiin yksityisellä ja siellä kehotettiin kokeilemaan soijaa maidon sijaan. Se oli kuin vastaus rukouksiin. Viikon päästä meillä alettiin pikkuhiljaa nukkumaan. Yöunet alkoi lisääntyä, mutta vauvat lähtivät liikkeelle ja päiviin tuli tohinaa. Tämän myötä aloin pyhittää päiväuniajan vain itselleni. Nukuin, kahvittelin tai katsoin jotain sarjaa.

Vuoden tienoilla me hurrattiin ekasta kokonaisesta yöstä. Siitä lähti toipuminen mikä jatkuu edelleen. Voisin sanoa yöhuudoista jääneen traumoja. Herään välillä edelleen, kun kuulen muka itkua. Jos yöllä herätään pari kertaa niin ajattelen heti kauhulla, ettei me nukuta enää ikinä. Tätä ei varmaan voi täysin ymmärtää muut kuin ne, jotka on kokeneet saman. Koliikkimaisen, kamalan itkun mihin ei auta mikään. Meidän tapauksessa huuto johtui maitoallergiasta ja olisi ollut hoidettavissa, mutta ei me osattu sitä ajatella, kun lääkäreiden mielestä siitä ei todellakaan voinut olla kyse.

  
Nyt tilanne on se, että pääsääntöisesti me saadaan nukkua öisin. Rakastan nukkumista! 7-8 tunnin yöunien lisäksi nukun päivittäin puolen tunnin päiväunet enkä oikein jaksa ilman niitä. Viime kuukaudet on olleet rankkoja ennen kaikkea henkisesti. Jatkuva kieltäminen, kiukuttelu, eroahdistus, tottelemattomuus. Tämä kaikki purkautui yhtenä päivänä, jokunen kuukausi sitten. Piti lähteä puistoon, kello oli jo 10.30 ja pojat koetteli hermoja kaikella mahdollisella. Lopulta sukkien hakeminen yläkerrasta tuntui niin ylitsepääsemättömän vaikealta, en kertakaikkiaan vaan jaksanut ja löysin itseni olohuoneen lattialta itkemästä. Se oli lohduton tilanne, sillä hetkellä kaikki tuntui olevan liikaa, jopa ne sukat. Se herätti ja kyseisen episodin jälkeen olen keskittynyt omaan hyvinvointiini. Olen kiinnittänyt huomiota terveelliseen ruokavalioon, kuitenkin sallien itselleni myös herkkuhetkiä. Käyn lenkillä muutaman kerran viikossa ja teen sellaisia asioita, joista nautin. Olen huomannut suuren muutoksen jaksamisessani tämän myötä. Jaksan paremmin myös ne hankalammat tilanteet ja vaiheet.

Väsymys tuntuu silti edelleen ajoittain todella vahvana. En jaksa päivää ilman päiväunia ja jos illalla on työvuoro niin oikein stressaan siitä, että ehdin nukkua pienet unet. Miten ihmeessä tulen jaksamaan kiireisen syksyn? Kouluhommat ei valitettavasti jää odottamaan kouluun vaan seuraa mukana kotiin. Täysiä päiviä päivä toisensa jälkeen. Ei auta stressata etukäteen, toivottavasti kaikki lähtee omalla painollaan rullaamaan hyvin.

Olen ottanut monivitamiinit käyttöön ja kävin muutama kuukausi sitten lääkärissä, kun väsymys oli niin hallitsevaa, että saatoin yhtäkkiä nukahtaa kesken leikin istualteni ja aamuisin oli vaikea nousta sängystä. Oireina mm.väsymystä ja huonovointisuutta. Lääkärissä otettiin kaikki mahdolliset verikokeet, mutta mitään ei löytynyt, onneksi. Epäiltiin kilpirauhasen vajaatoimintaa tai diabetesta. Lääkärin mielestä kaikki voi johtua ihan vain siitä, että kroppa reagoi vasta nyt ensimmäisen vuoden nukkumattomuuteen ja stressiin. Olihan se aikamoinen vuosi kieltämättä.  

Nyt koitan mennä päivä kerrallaan eteenpäin ja vaalin hyvinvointiani.