Miten dagiksessa sujuu?

Theo ja Jimi ovat olleet nyt vajaan kuukauden dagiksessa. Ensimmäisen viikon olin mukana, mutta sen jälkeen olin päivä päivältä pidemmän aikaa poissa. Olen todella iloinen, että meillä oli mahdollisuus pitkään, poikien tahtiseen totuttelujaksoon. Pari viime viikkoa päivät on olleet 5-6 tuntisia ja perjantait ollaan pidetty vapaapäivinä. Mennään dagikseen yleensä vasta 9-10 aikaan, koska aamut on kiva aloittaa rauhassa ja antaa poikien heräillä itsekseen. Nautitaan tästä rytmistä marraskuuhun asti, jolloin aloitan harjoittelun ja dagispäivät alkaa jo klo 8.

Pojat ovat oppineet hienosti "talon tavoille" ja tietävät jo missä järjestyksessä mitäkin tapahtuu. Aamulla pestään ekana kädet ja laitetaan tossut jalkaan. Menen mukana leikkihuoneeseen, jossa sanon heipat ja kerron milloin palaan hakemaan. Theo antaa aina halin ja pusun ja lähtee leikkimään, mutta Jimi tarraa joko kovaa kaulasta kiinni tai on täysin huomioimatta. Kertaan vielä heipat ja yleensä Jimi menee hoitotädin syliin ja katsoo kyyneleet silmissä hokien "mamma, isi". Poistuttuani näköpiiristä hän menee kuitenkin leikkimään ja suru unohtuu. Jään yleensä käytävälle laittamaan vaatteet yms. lokerikkoon ja samalla kuulen miten pojat leikkivät iloisina. Se rauhoittaa. Pojat ovat löytäneet ryhmästään jo bestiksen. Joka aamu tämä tyttö tulee halimaan poikia ja he viihtyvät hyvin yhdessä.

Olen yllättynyt siitä miten hyvin pojat pysyvät ryhmässä mukana, vaikka eivät vielä kunnolla ymmärräkään ruotsia. Puhuminen on lisääntynyt, syöminen haarukalla ja lusikalla on parantunut ja omatoimisuus pukemisessa ja riisumisessa on ottanut huiman spurtin. Pojat syövät todella hyvin dagiksessa ja ottavat usein vielä lisää ruokaa. Nukkuminen sujuu yhtä hienosti, vierekkäisissä sängyissä maistuu uni yleensä koko 1,5 tuntisen ajan. Ensimmäisen dagisviikon jälkeen illat oli itkuisia eikä mikään ollut hyvin. Se helpotti kuitenkin nopeasti eikä enää ole ollut samanlaista. Yöt on pysyneet rauhallisina ja pojat nukkuvat edelleen 20-8. 

Olen huojentunut, iloinen ja onnellinen siitä miten kaikki on mennyt. Varmasti tulee vielä takapakkeja, mutta tärkeintä, että aloitus on ollut näin hyvä. Luotan täysin poikien hoitajiin ja selvästi pojatkin viihtyvät heidän kanssaan. Iltapäivisin ei meinata päästä kotiin millään, kun pojat haluavat esitellä dagiksen leluja ja vilkuttavat moneen kertaan kavereille ja hoitajille...