Rakastan sinua

Tänään on meidän toinen hääpäivämme, sanoimme toisillemme tahdon 12.12.2012 klo 12. Uskomatonta. Katselin juuri hääalbumia ja mietin miten onnellinen ja kiitollinen olenkaan.

Meidän oli tarkoitus mennä naimisiin vasta kesällä 2013. Lokakuun lopulla 2012 huomasin kuitenkin ilmoituksen 12.12.12 -päivämäärän häistä ja leikilläni ehdotin sitä Jesselle. Naurettiin asialle, mutta se jäi kutkuttamaan mieleen. Yhtäkkiä päätettiinkin tarttua tilaisuuteen ja järjestää pienimuotoiset häät pikavauhdilla eli noin kuukaudessa. Ideana oli säästää varsinainen hääjuhla kesään, joten joulukuun häihin kutsuimme vain ihan lähimmät sekä kaasot ja bestmanit. Kaikki meni loistavasti; maassa oli lunta ja hääpäivä kaikinpuolin ihana ja ikimuistoinen. Olen onnellinen, että päätimme pitää häät silloin, koska jos olisimme odottaneet kesään niin olisimme joutuneet perumaan raskausajan ongelmien ja poikien ennenaikaisuuden vuoksi. Emme luultavasti olisi vieläkään naimisissa eikä rakas famoni olisi päässyt häihimme. Näin tämän pitikin mennä. Kaksi päivää häiden jälkeen tein positiviisen raskaustestin.

Olen todella onnellinen Jessen kanssa. Olemme vaikeiden asioiden (keskosaika, yöhuudot, jatkuvat sairastelut) äärellä monesti todenneet meidän onnellisen avioliiton olevan se asia, mikä pitää meidät vahvoina ja auttaa selviämään kaikesta. Monessa asiassa olemme olleet epäonnekkaita, mutta suhteemme on aina ollut todella hyvä. Juttelemme paljon, arvostamme ja otamme toisemme huomioon, kiitämme ja kehumme. Meillä on samanlainen arvomaailma ja haluamme samoja asioita elämältä. I have found my soulmate.

Rakastan sinua Jesse.       

kuvat: Unto Kotilainen

Viron reissu

Ette arvaakaan; meillä on tietokone ja meidän molempien puhelimet rikki "pienen" taaperovahingon takia. Tätä kirjoittaessani näen vain sinisen eri sävyjä ja kuvien lataamiseen menee tunteja. Bloggaajan painajainen! Iphonen näyttö on rikki, kamera ja lukitusnäppäin ei toimi ja kaikista appseista heitetään ulos parin sekunnin jälkeen, argh! Toivotaan, että saadaan edes jotain kotivakuutuksesta takaisin, koska on aika kallis lysti uusia kaikki kerralla... Huomaa miten on tottunut älypuhelimeen, kun on kamera ja netti matkassa jatkuvasti. Nyt en ole päässyt ikuistamaan lainkaan sellaisia "tilannekuvia". Peukut pystyssä myönteisen vakuutuspäätöksen suhteen!

Virossa puhelin onneksi toimi ja sain otettua kuvia. Siellä oli ihan mielettömän hauskaa! Syötiin hyvin, shoppailtiin, kierrettiin joulutorilla, kahviteltiin, käytiin hoidoissa ja nautittiin olosta. Lauantaina meille oli varattu kokovartalohieronnat. Se oli ensimmäinen kertani hieronnassa eikä todellakaan jää viimeiseksi. Ihanaa luksusta, kun nautin kovasti jo Jessen antamasta 5 min hieronnasta, niin voitte kuvitella miltä ammattilaisen 50 minuuttia tuntui. Aah. Kävin myös värjäyttämässä kulmat ja ripset paikallisessa kauneushoitolassa. Lauantai-iltana käytiin tutustumassa yöelämään. Sunnuntaina jatkettiin kiertelyä ja kävin ihastelemassa joulutoria, kun muut olivat kampaajalla ja uudelleen hieronnassa. Ensi kerralla haluan ehdottomasti lähteä koko perheen kera reissuun, vaikka olikin ihana saada tällä kertaa keskittyä vain itseeni ja hyvään seuraan. xxxx

Käyttekö te usein Virossa?

Hemmottelulomalle

Passi on laukussa, laukku pakattuna ja innostus pinnassa! Lähden huomenna kolmen ystäväni kanssa minilomalle Viroon.

  
Lähdetään aamulla aikaisin, ollaan yötä hotellissa ja palataan kotiin sunnuntai-iltana. Reissu sovittiin jo aikaa sitten ja hyvä niin, koska muuten olisin luultavasti jäänyt kotiin. Aika huono sauma reissulle nyt, kun Jesse ei pysty hoitamaan poikia ja pojat ovat edelleen pienessä flunssassa. Onneksi äiti lupautui ottamaan pojat heille yöksi, että pääsen lähtemään. Jessekin saa olla rauhassa ja lepuuttaa jalkaansa. Pakko myöntää, että ikävöin poikia jo valmiiksi. 1,5 vuorokautta on pisin aika minkä olen ollut heistä erossa ja se tulee olemaan vaikeaa. Tiedän, että pojat pärjää loistavasti mummilassa, kyse ei ole siitä. En vaan jotenkin osaa päästää irti. Kelloa katsoessa mietin automaattisesti poikien päivärytmiä ja yöllä luulen kuulevani itkua... Voi kun osaisin olla miettimättä turhia ja heittäytyä vapaahetkeen, kun sellainen on tarjolla. Sama kaava toistuu joka kerta, esimerkkinä: kotona toivon pääseväni hetkeksi vaikka yksin kauppaan ja kaupassa nähdessäni lapsia tulee ihan kamala ikävä ja kiire kotiin. Argh, rasittavaa.  

Onko muilla samaa? Äidille vaikeampaa kuin lapsille... 

Meillä on ihanaa ohjelmaa tiedossa: shoppailua, hyvää ruokaa, kokovartalohieronta, kosmetologikäynti, vähän juhlimista ja paljon unta! Hotelliaamiainen, ah. Jesse on koko viikon jaksanut muistuttaa tulevasta hieronnasta ja lomasta ja miten olen sen ansainnut (niisk). Olen oikeasti pienen breikin tarpeessa ja sen puolesta taas tämä on juuri oikea aika tällaiselle tripille. Koitan ottaa kaiken irti ja olla miettimättä poitsuja liikaa. Vähän saa tietysti ikävöidä ;) xxxx

 Mukavaa viikonloppua!   

Kolme flunssaa ja yksi kipsi

Sairastuvalta terve! Minä ja pojat ollaan flunssassa ja Jessellä on kipsi jalassa. 

Flunssa on vaivannut poikia jo yli viikon, mutta itselläni se tuntuu tekevän kunnolla vasta tuloaan. Jesse mursi nilkkansa viime viikon sunnuntaina eli siitä on reilu viikko aikaa ja olen saanut totutella tähän uuteen arkeen. Viime viikolla en avautunut asiasta, koska olin suoraan sanottuna ärsyyntynyt, pahoillani Jessen puolesta, tympääntynyt, stressaantunut ja osasin ajatella vain asian huonoja puolia. Eihän se ole tietenkään kivaa, kun toinen kärsii kivuista eikä pysty tekemään mitään, mutta pikkuhiljaa näen tässä myös jotain hyvää: Jesse saa olla poikien kanssa yhtäjaksoisesti nyt pisimmän ajan kuin koko tämän 1,5 vuoden aikana. Sairaslomaa on nimittäin arvioitu olevan noin 6-8 viikkoa. Moni sanoi kuultuaan tapaturmasta, että "kiva, nythän se on sitten sun kanssa kotona" ... nojoo. Nyt se tuntuu jo pelkästään kivalta, mutta viime viikolla olin ajoittain toista mieltä hoitaessani kolmea 24/7. Jesse pystyy oikeastaan auttamaan vain syöttämisessä ja kaikki muu jää minulle. Hoidan käytännössä siis kaiken: kodin, pojat, miehen, kaupassa käynnit yms. On ollut aikamoinen totutteleminen, kun olin tottunut niin (liian?) hyvään. Saatoin siis soittaa päivällä Jesselle ja pyytää käymään kaupassa, pääsin lähtemään salille tai kirpparikierrokselle Jessen tultua töistä, pystyin rauhassa tekemään kotihommat ja välillä sain vain olla Jessen hoitaessa pojat. Välillä oikein odotin milloin kello tulee sen verran, että Jesse tulee töistä ja saan hetken rauhaa.

Viikon aikana olen jo tottunut tähän järjestelyyn. Osaan ajoittaa kaiken niin, että olen laittamassa ruokaa ja nukuttamassa oikeaan aikaan. Käyn kaupassa siinä välissä, kun pojat on syöneet ja nukkuneet, koska Jesse ei kykene väliin alakerta-yläkerta poikien kanssa. Onneksi meidän vanhemmat asuu ihan vieressä; viime viikolla Jessen vanhemmat tuli meille auttamaan, kun itse olin töissä ja tulevana lauantaina pojat menevät vanhemmilleni yöksi.

Kyllähän sitä selviää, kun on pakko. Olen kuitenkin kiitollinen, että saan jakaa arjen Jessen kanssa, koska kummasti kaikki on helpompaa kun on toinen siinä vierellä. Fyysisesti ja henkisesti. Nyt pari kuukautta saan lähinnä henkistä tukea, mutta pian Jesse on auttamassa taas ihan kokonaisvaltaisesti. xxxx

Joulukuun kunniaksi

Nyt voi jo sanoa joulun olevan ihan pian. Olen hokenut sitä jo monta viikkoa ja pikkuhiljaa laittanut joulua kotiin. Nyt näin joulukuun puolella se on "sallittua" myös Jessen mielestä ;) Eilen olisi perinnettä kunnioittaen pitänyt mennä syömään ja kahvittelemaan vanhemmilleni ekan adventin kunniaksi, mutta olin töissä niin ei päästy. Harmittaa. Illalla sytytin kotona ensimmäisen adventtikynttilän ja join glögiä.

Tänään kaivettiin varastosta ihana hopeinen minikuusi. Theo ja Jimi olivat innoissaan nähdessään kuusenkoristeet. Kassi oli purettu lattialle hetkessä ja pikkuiset ojensi palloja äidille (välissä niitä piti tietysti vähän maistaa..). Kuusesta tuli kaunis, mutta pienten terrorisoijien takia sitä pitää säilyttää korkealla hyllyllä. Iltaisin siirrän sen sivupöydälle, samoin kuin kynttilät. Joululaulut, glögi ja joulutortut on korkattu, verhot vaihdettu ja ainoa mikä puuttuu on ulkovalot. Valoista tulikin mieleen miten ärsyttää, kun olkkarin valkoiset pallovalot meni just rikki. Ne olisi sopinut paljon paremmin peilin ja hopeisen kuusen kaveriksi, mutta ne räpsähti eilen ihan yhtäkkiä eikä enää toimi. Ne on ostettu niin vähän aikaa sitten, että pakko saada uudet reklatessa! Sitten nuo moniväriset pääsee takaisin meidän huoneeseen.  

Rakkaat tykkää olkkarin viltistä <3

En aio blogissa pitää joulukalenteria, mutta ajattelin kirjoittaa "throwback"-tyylisiä juttuja aina silloin tällöin. Olisiko postaustoiveita?      

Näkyykö joulunodotus teillä kotona?

Ostoksia: Lidlin aarteet

Yleisöryntäyksen ihanilla puuleluilla ja edullisilla lasten vaatteilla aiheuttanut Lidl sai minutkin liikkeelle maanantaina. Olin paikan päällä vasta alkuillasta (eikä näin ollen tarvinnut onneksi kestää sitä kyynärpäämeininkiä, haha), mutta onnekseni leluja oli vielä jäljellä. Sain ostettua pojille joululahjat: erilaisia puisia leikkiautoja, puisen junan ja satamasetin. Yhden paketin, sis.kolme pikkuautoa, annoin jo, kun en malttanut odottaa. Ne on hittejä!  

Ostiko joku muukin leluja?

  
Toinen ihana löytö oli tuoksukynttilät. Kynttilöissä on päällä kultaista glitteriä, joka kelluu steariinissa kynttilää poltettaessa. Tosi kauniita kynttilöitä eri värein ja tuoksuin. Ostin 3 vaniljantuoksuista ja yhden joululta tuoksuvan. Yksi maksoi 1,49€ muistaakseni. Plussana vielä, että vannoutuneena Ikean kynttilöiden ystävänä sanoisin Lidlin vastaavien palavan paremmin ja pitempään. Rakkaudestani kynttilöihin ja erityisesti näihin glitterkynttilöihin on kehkeytynyt jo meidän perheen vitsi: jos olen huonolla tuulella tai muuten vaan on heikko hetki niin Jesse sanoo: "kato sitä kynttilää nii tulee parempi mieli" ja arvatkaa; se toimii! xxxx

Käyttekö te Lidlissä? 

Sponsoroitu video / Lasten leikki tänä päivänä

Puhuimme juuri pari päivää sitten Jessen kanssa siitä miten lasten leikkiminen on muuttunut. Nykypäivän leikkiminen on kovin erilaista, kun vertaa esimerkiksi meidän lapsuuteen. Meidän lapsuudessa, sanotaan vaikka 15 vuotta sitten (!) haettiin kaveria leikkimään menemällä oven taakse. "Voiksä olla mun kaa?" Oltiin paljon ulkona ja leikittiin kirkonrottaa, pöntteröä, piilosta jne. Kaverin luona leikittiin barbeilla tai muilla sen ajan hittijutuilla. Hittejä taisi olla ainakin gogot ja pokemonkortit. Muistatteko sen ajan?

Nykyään whatsupataan kavereille, tuijotetaan tv:tä, pelataan Ipadillä tai ollaan älypuhelimella Facessa. Mihin liian monella lapsella on jäänyt kekseliäät leikit ja se oikea yhdessäolo? Me aiotaan vanhempina kiinnittää tähän huomiota poikien kasvaessa. Tällä hetkellä se ei ole niinkään ajankohtaista, koska pojat eivät katso telkkaria lainkaan. Tv ei ole ikinä kiinnostanut ja ihan hyvä niin. Sitten, kun ruutu tulee ajankohtaiseksi niin mietitään sitä uudelleen. Jimin ja Theon lempipuuha on lukea kirjoja. Kaikki kirjat selataan moneen kertaan päivän aikana läpi sekä itsekseen että äidin/isin sylissä istuen ja kertoen (=osoittaen) mitä missäkin on. Mielestäni tähän kuitenkin pätee: kohtuus kaikessa. Jos poikia kiinnostaisi katsoa piirrettyjä niin voisin kuvitella esim.Pikkukakkosen olevan heille hyvä.

Minuun otettiin yhteyttä koskien Duracellin kampanjaa, joka kertoo juurikin vapaan leikin menettämästä arvosta ja eri vempainten ruutujen tuijottamisen lisääntymisestä.     

"Me Duracellilla haluamme levittää sanomaa leikkimisen tärkeydestä. Tästä syystä olemme yhteistyössä taiteilija Robbie Cooperin kanssa tuottaneet elokuvan, joka perustuu 10 vuoden tutkimustuloksiin koskien lasten muuttuneita asenteita leikkiä kohtaan. Sitä mukaa kun aktiivinen ulkona leikkiminen on alkanut kiinnostamaan lapsia entistä vähemmän, kannettavien tietokoneiden, tablettien kuten myös TV:n suosio on lisääntynyt. Tämä on johtanut siihen, että näytön edessä vietettyjen tuntien määrä on saavuttanut kriittisen tason.

On aika aktivoida lapset ja saada heidät kiinnostumaan taas vapaasta leikistä. Jos olet samaa mieltä Duracellin kanssa, jaa tämä mahdollisimman monen kanssa." Duracell

 Videolla on painavaa asiaa. Haluan ehdottomasti olla mukana jakamassa tätä! xxxx



Mitä ajatuksia video ja koko aihe teissä herättää?

Post sponsored by Duracell