12/12/12

Eilen tuli kolme vuotta meidän hääpäivästä. Jimi ja Theo lähtivät mummolaan yökylään ja me käytiin kahdestaan Helsingissä. Syötiin Bravuriassa, käveltiin ympäri keskustaa, juteltiin ja haettiin jouluiset kahvit Starbucksista. Sain Jesseltä ruusuja ja paljon toivomani Michael Korsin kultaisen pikkulompakon. Kotiin päin tullessa poikettiin Makuunissa ja ostettiin irtokarkkeja. Katsottiin leffa ja pitkästä aikaa nukuin 11 tunnin yöunet, luksusta!

Muistan hääpäivän vieläkin kuin eilisen. En ollut juuri nukkunut edeltävänä yönä ja hääaamuna suuntasin kahden kaasoni kanssa kampaajalle laittautumaan. Siellä tehtiin häämeikki- ja kampaus ja matka jatkui kotiin, jossa vaihdoin ylleni ihanan hääpukuni. Olenkin jo aiemmin kertonut, että 12.12.12 -päivämäärän häät oli päähänpisto, koska oikeasti me oltiin varattu kaikki 13.8.2013 ja toiveissamme oli perinteiset kesähäät. Joulukuu alkoi yhtäkkiä tuntua hyvältä idealta ja me sovittiin, että silloin mennään naimisiin, mutta kunnon hääjuhlan, kirkon ja prinsessamekon aika olisi vasta kesällä. Silloin avioliitto siunattaisiin papin toimesta ja näin ollen saisimme kuitenkin kokea myös sen puolen.

Hääpäivä oli ihana ja ikimuistoinen. Meidät vihittiin läheisessä kappelissa, jossa meidän konfirmaatiokin oli aikoinaan. Oli lunta ja sää oli muutaman asteen pakkasella. Kävelin alttarille isäni ja kummityttöni kanssa. Vieraita oli vain parikymmentä; molempien perheet, isovanhemmat ja muutama muu. Saimme muistoksi upeita kuvia tutun valokuvaajan ottamina. Kahviteltiin meidän luona ja illalla lähdettiin Jessen kanssa syömään Helsinkiin. 

Me ei olla vieläkään päästy viettämään hääjuhlia, koska kaksi päivää häiden jälkeen tein positiivisen raskaustestin. Sitä oli odotettu pitkään ja näin ollen se tuli pienenä yllätyksenä. Juuri kun meillä alkoi olla muita suunnitelmia niin meitä onnisti. Niinhän se yleensä menee.

Toivottavasti saamme järjestettyä hääjuhlan lähivuosien aikana. Olen todella onnellinen, että päädyimme aikaistamaan naimisiinmenoa ja sain kokea yhden elämäni upeimmista päivistä. Kaikella on tarkoituksensa...  

mustavalkoiset kuvat: Unto Kotilainen