Melkein 2,5-vuotiaat

Parina viime kuukautena on tuntunut tapahtuneen paljon molempien poikien kehityksessä. Vaatekoko on kasvanut, tällä hetkellä käytetään lähinnä 98cm. Painoa on jo niin paljon, etten enää jaksa kovinkaan kauaa kantaa molempia yhtä aikaa. Tähän asti omat käsivoimat on kasvaneet suhteessa poikien painoon, mutta nyt pitäisi varmaan alkaa treenaamaan, jotta tarvittava voima tulisi... Theo ja Jimi syövät itse, ruoasta riippuen joko lusikalla tai haarukalla. He syövät oikeastaan ihan kaikkea ja pyytävät usein vielä lisää. Paino kulkee edelleen keskikäyrän alapuolella, kuten on ollutkin aina tähän asti. Ruoan suhteen ei ole ollut onneksi koskaan ongelmia. Ruokajuomana on yleensä soijamaito, välillä vesi. Pojille on iso juttu saada juoda omasta posliinimukista. Molemmat saivat ristiäislahjaksi lasten astiastoja ja nyt ne on vihdoin päässeet käyttöön. Enää ei muki ja lautanen lentele lattialle kesken ruokailun, joten uskalsin jättää muoviset pois. Allergioista on edelleen maito ja kananmuna, mutta nyt "saattaa sisältää" -tuotteet käy.

Päiväunia nukutaan päivittäin 1,5-2 tuntia ja yöunet kestää noin 20-8. Välillä yöt on kokonaisia ja välillä toinen/molemmat saattaa jonkun kerran herätä itkemään ja tarvitsee silitystä. Unitutti on vielä käytössä, siitä ollaan luopumassa ihan lähiaikoina. Vaipat pysyy hyvin kuivina molemmilla päiväaikaan ja ihan vaan kotona ollessa pojat ovat ilman niitä, mutta öisin vaippa on pakollinen.

Jimi on iloinen, tunteellinen, hassutteleva ja rakastaa laulamista ja temppujen tekemistä. Kuperkeikka on yksi herran lemppareista ja ulkoleikeissä kaivuri ja liukumäki on ykkösiä. Theo on uhmakas, nauravainen, herkkä, hieman ujo ja matkii Jimiä. Theo rakastaa pupuaan ja kirjojen lukemista. Jännä miten pojat tuntuvat vaihtavan rooleja vähän väliä. Nyt Theo on se, jonka kanssa saa eniten purra hammasta Jimin kiillottaessa omaa sädekehäänsä. Vähän aikaa sitten se oli vielä toisinpäin. Toki molemmilla on edelleen momenttinsa...  

Jimi on taitava motorisesti ja osaa vaikka mitä. Theo puhuu enemmän, sanoo lauseita ja osaa monipuolisemmin sekä suomea että ruotsia. Ajattelin aina, etten lähde vertailemaan poikia keskenään, mutta kuitenkin sitä tulee tehtyä. Siitä huolimatta on ihan selvä, että he ovat omia yksilöitään ja oppivat asiat omassa tahdissaan. On lähinnä kiva vertailla, kun siinä huomaa juuri niitä yksilöllistäviä eroja. Mielestäni Theo ja Jimi ovat kuin yö ja päivä. He tasapainottavat toisiaan.

Leikki toisen kanssa kiinnostaa koko ajan enemmän ja se sujuu yleensä hyvin. Pojat vaihtavat koodilla tavaroita päittäin ja muistavat kiittää. Tihulointiin ei tarvita kuin yksi sillä tuulella oleva ja molemmat on mukana. Kaveria ei jätetä, niinhän? Uhmailu riippuu päivästä, välillä sitä on aamusta iltaan ja koko päivä on yhtä huutoa ja välillä havahdun siihen miten kivasti kaikki on mennyt.

Tällaista kuuluu meidän taaperoille, samaistuuko kukaan?