Pojat käyvät helposti ylikierroksilla, kun eivät ole tottuneet olemaan montaa päivää yhteen putkeen kotona, vaan dagis on ollut tasapainottamassa kotipäiviä. Uuden rytmin sisäistäminen ottaa aikansa.
Viime päivät olen siis keksinyt tekemistä kaksikolle, koska "ei ole mitään tekemistä". Missä vaiheessa tällainen alkoi? Ollaan leikitty yhdessä, mutta olen ohjannut heitä myös omien juttujensa pariin.
Olen iloinen, että pojat pitävät kirjoista, tehtäväkirjojen tekemisestä ja piirtämisestä. Heillä on kummallakin vahva into opetella kirjaimia. Vielä on vähän hankaluuksia ymmärtää miksi kirjaimia on sekä pieniä että isoja. Aapinen on yksi meidän luetuimpia kirjoja tällä hetkellä.
Aamut alkavat Ellenin kanssa yleensä viimeistään seitsemältä ja isommat heräävät tuntia myöhemmin. Olen mennyt liian usein liian myöhään nukkumaan ja univelkaa alkaa taas kerääntyä. Ellen herää jostain syystä jälleen muutaman kerran yön aikana, joten nyt täytyy ottaa itseä niskasta kiinni ja mennä ajoissa sänkyyn.
Oma aika tuntuu monena iltana olevan tärkeämpää kuin nukuttujen tuntien määrä. Kaipaan pientä hengähdyshetkeä pitkän päivän jälkeen. Hetkeä, jolloin kukaan ei tarvitse minua, ei tarvitse olla läsnä, on hiljaista ja voin tehdä just sitä mitä haluan. Instagram, kynsien lakkaaminen, vlogit, musiikki&treenaaminen, blogi...
Huippua heinäkuuta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista! <3