Eilen illalla rauhoitellessani Jimiä yöunille, nousi mieleeni tuttu ajatus.
Jälleen yksi asia, mitä tekisin varmasti enemmän jos en olisi saanut kerralla kahta lasta, jotka haluavat minut luokseen aina samaan aikaan. Miten erilaista meidän arki ja toimintatavat ovatkaan kahden lapsen johdosta. Tähän voi varmasti samaistua myös kahden tai useamman eri-ikäisen lapsen vanhemmat, mutta meille arki kaksosten kanssa on aina ollut tällaista. Muistan miten syötin toista vauvaa ja hytkytin jalallani sitteriä, jossa huusi toinen vauva nälkäänsä. Ei puhettakaan, että olisin voinut ottaa kunnollista kontaktia sylissäni olevaan ja nauttia yhteisestä hetkestä. Rutiinit on aina olleet meillä arvossa, koska niiden avulla ollaan pidetty paketti koossa. Syötetty peräkkäin, herätetty ja nukutettu molemmat samaan aikaan ja tehty asiat aina samassa järjestyksessä. Vauva-aikana se ohjasi Jimin ja Theon samaan rytmiin ja nyt taaperoiässä rutiinit luo turvaa ja auttaa hahmottamaan päivänkulkua.
Haluaisin joskus voida toimia niin miten sillä hetkellä tuntuu parhaalta, mutta pitkällä tähtäimellä se ei vaan onnistu - ainakaan meidän kaksikon kanssa. Silitellessäni Jimiä, Theo huusi huoneen toiselta puolelta mammaa luokseen. On todella raskasta olla 50/50 -vanhempi, kun en pysty keskittymään sataprosenttisesti yhteen kerrallaan. Ratkaisu tähän tosin on ollut se, että vietämme välillä aikaa vain toisen pojan kanssa ja sitten vaihdamme. Näin molemmat saavat arvokasta aikaa yksin kummankin vanhemman kanssa. Jakamaton huomio tuntuu varmasti yhtä hyvältä Theosta ja Jimistä kuin meistä vanhemmistakin.
Esikoisina kaksoset - en tule kokemaan millaista elämä on
yhden lapsen kanssa. En sano sitä katkeruudella eikä se vähennä rakkauttani Jimiä ja Theoa kohtaan, mutta joskus se tuntuu hieman haikealta. Kaikessa on puolensa ja jokaisella omat näkökulmat ja kokemukset. Nämä olivat minun ajatuksiani.
Pystyttekö samaistumaan?
Pystyn samaistumaan. Itsekin välillä haikeudella mietin miten ihana olisi ollut kokea se yhden vauvan vauvavuosi. Miten olisi vaan voinut unohtua sinne vauvakuplaan ja sylitellä sohvannurkassa.
VastaaPoistaEsikoiskaksoset on tavallaan haastavat myös sen takia että kaikki on uutta. Varmasti vaikeampaa saada kaksi vauvaa esikoisina kuin vaikka kolmantena ja neljäntenä lapsena. En ollut ikinä edes vaihtanut vaippaa ennen tyttöjen syntymää! Jos saataisiin joskus vielä toiset kaksoset, tekisin niin monta asiaa toisin. Nyt mentiin vähän yrityksen ja erehdyksen kautta... ;)
Niinpä! Toivon niin paljon, että saan vielä kokea sen vauvakuplan ja yhden vauvan vauva-ajan! Mulla on myös mielessä monta asiaa, mitkä tekisin toisin :D Mutta hyvin me ollaan vedetty eikö vaan! Teillä on niin ihanat isot tytöt jo <3
PoistaIhan tuttuja asioita ja tunteita myös mulle. Mäkin toisinaan mietin kuinka erilaista arki olis jos ois vaan yks samassa kehitysvaiheessa oleva lapsi. Ja kuinka sitä huomaa ihan eri tavalla minkälainen poika mulla onkaan kun poitsujen kanssa saa olla täysin keskenään, keskittyä täysillä vain toiseen kerrallaan. On kaksosuudessa toki ihanat uniikit juttunsakin, mutta myös niitä kurjia puolia. T: A ja pojat 1v.
VastaaPoistaVoi ihan totta! :) Se on ihanaa voida keskittyä lapseen ihan täysin! Yleensä huomaan silloin ihan uusia piirteitä ja taitoja pojissa, kun pääsevät touhuamaan ilman sitä toista siinä vieressä :)
PoistaSamoja ajatuksia! Varsinkin ihan vauva-aikaan oli kamalaa, kun ei voinut lohduttaa molempia, vaan piti 'valita' kumman rauhoittaa ensin. Nyt alkaa jo sujua rutiinilla, kun likat on 10 kk. Kunhan vähän kasvavat niin täytyy viettää laatuaikaa molempien kanssa erikseenkin.
VastaaPoistaMutta vähän kateudellakin välillä katson, kuinka 'helppoa' on yhden lapsen kanssa olijoilla. Tosin olen saanut monta supermutsi-kommenttia, mitkä kaikessa naurettavuudessaan ovat piristäneet :) Ja eräs ystäväni sanoi, että ei ihan kaikki kaksosten kanssa pärjäisi - totesi, että ehkä niitä 'annetaan' vain niille, jotka sen paketin saavat pysymään kasassa :)
Raskasta, mutta en vaihtaisi mistään hinnasta <3
Totta, kaikesta huolimatta sitä on päivittäin kiitollinen kaksosistaan! <3 Onnea pian 1-vuotiaille ja ihanaa kesää teille! :)
PoistaHeippa!
VastaaPoistaTämä ei liity tähän postaukseen, mutta haluaisin kysyä teidän kaksikielisyydestä. Pojat ovat ruotsinkielisessä päiväkodissa, puhutko heille edelleen ruotsia kotonakin? Meidän tyttömme (kohta 3v) menee ruotsinkieliseen päiväkotiin, koska meillä on edessä muutto Ruotsiin 2-3 vuoden päästä. Tämä jännittää minua KOVASTI vaikka helpottaakin sitten myöhemmin tytön totuttelua uuteen maahan. Miten teillä lähti käyntiin ja oliko pojilla aluksi vaikeaa?
Kiitos jos ehdit vastata!!
Moikka!
PoistaPuhun ruotsia. Teillä tyttö ei siis osaa ollenkaan ruotsia/ole ruotsinkielisiä sukulaisia tms.? Meillä pojat aloittivat ruotsinkielisen päivähoidon viime elokuussa, jolloin puhuin vielä suomea heille, mutta luin kirjoja ja lauloin ruotsiksi. Heille oli myös muutama sukulainen puhunut aina ruotsia eli kieli oli jonkin verran tuttua. Päiväkodissa eivät alkuun paljoa ymmärtäneet ja hoitajat sanoivat, että olisi hienoa jos voisin vaihtaa kielen ruotsiin. Pari kuukautta mietin asiaa, kunnes yhtenä päivänä vaihdoin. Pojat olivat hieman hämillään sen päivän, mutta tottuivat nopeasti siihen, että puhun samaa kieltä kuin hoidossa.
Elokuun lopulla alkoi siis hoito ja joulukuussa pojat ymmärsivät jo suurimman osan mitä pk:ssa puhuttiin. Hoitajat ottivat pojat hienosti huomioon ja esittivät asiat hyvin ymmärrettävästi. Laulun ja leikin kautta tarttui paljon sanoja.
Vaihdoin kielen joulukuun alussa ja alkuvuodesta on tullut mieletön harppaus kielessä eli se on todellakin vaikuttanut, että puhun itsekin heille ruotsia. He puhuvat ruotsia ja ymmärtävät kaiken. He osaavat yhdistää kenelle puhutaan mitäkin kieltä ja ovat kielellisesti ikätasollaan.
Ymmärrän täysin jännityksesi! Meinasin luovuttaa jo kuukauden kohdalla, kun tuntui ikävältä jättää pojat hoitoon "vieraskieliseen" paikkaan. Mietin jo siirtoa suomenkieliseen, mutta onneksi odotin. Eihän voi olettaakaan, että he kuukaudessa olisivat oppineet ymmärtämään kaiken. Olen varma, että teillä sujuu kyllä. Olette vaan kärsivällisiä ja tuette minkä pystytte. Viimeistään sitten Ruotsissa oppii kyllä kunnolla, kun kaikki ympärillä on ruotsiksi. Lapset ovat ihmeellisiä :) Saako kysyä, muutatteko työn perässä? Ruotsiin muutto on yksi haaveeni, ollut jo pitkään. Tsemppiä päiväkodin aloittamiseen! :)
Ei osaa ollenkaan ruotsia, leikkii kyllä suomenruotsalaisten ystävien kanssa, mutta en usko että kovin montaa sanaa osaa. Katsotaan Buu-klubbenia ja välillä mietitään eläimiä ruotsiksi ym, mutta muuten kosketusta kieleen ei ole. Meidän leikkipuistossa on yksi perhe joka on laittanut kaikki kolme lastaan ruotsinkieliseen päiväkotiin ilman mitään kosketusta kieleen ja hyvin mennyt. Vanhin on nyt ruotsinkielisessä koulussa. Mutta kyllä mua jännittää että miten sopeutuu ja oppiiko kielen nopeasti.. Varsinkin että kokeeko olonsa turvattomaksi kun ei ymmärrä aluksi. Oliko teidän pojat aluksi itkuisia tai eivät halunneet jäädä päiväkotiin? Näinhän voi toki olla vaikka kieli olisi suomikin, mutta pelkään että asia korostuu.
PoistaMuutetaan joo miehen työn perässä, itsellä ei Ruotsissa töitä vielä ole tiedossa, mutta eiköhän sitä jotain löydy :)
Voih, olen ehkä vähän kade ;) Lähtisin Ruotsiin heti jos mieheni vaan suostuisi! Ymmärrän huolesi, itsellä oli ihan samanlaisia ajatuksia. Eka viikko oltiin pari tuntia yhdessä dagiksessa joka päivä ja siitä pojat alkoivat sitten 15-30min hetkiä kerrallaan olemaan ilman minua. He menivät mukaan leikkiin ja pysyivät yllättävän hyvin mukana ryhmän menossa. Jimi itki perääni vain kerran koko totutteluaikana ja silloin muistan hoitajan sanoneen hänelle suomeksi "äiti tulee kohta" ja sitten saman ruotsiksi. Sen jälkeen ei ole tullut muuta kuin satunnaisia kiukkuitkuja ;) Siis todella hyvin meni kaikenkaikkiaan! Pojilla ei ole ollut koskaan sellaista etteivät olisi halunneet mennä/jäädä hoitoon. Riippuu ihan lapsesta sopeutuminen, koska heidän ryhmässään on yksi ruotsinkielinen lapsi, joka itki ja huusi monta viikkoa vanhempien perään taukoamatta ja sopeutuminen kesti kauan.
PoistaVielä tiivistettynä: kaikki meni paremmin kuin odotin ja pojat ovat sopeutuneet ruotsinkieliseen ympäristöön loistavasti! Tsemppiä vielä tulevaan! :)
Kiitos paljon! Ihanaa kun jaksoit vastata :-)
PoistaMoi! Mulla on täysinsamanlaisia mietteitä. Kaksoset ovat maailman parasta ja rikastuttavinta. Huomaan kuitenkin seuraavani hieman kateellisena, kuinka vapaasti yksöslasten mammat voivat jutella toisten mammojen kanssa aitaamattomissa puistoissa ja liikkua muutenkin kahviloissa. Meidän vauhdikkaat 2 v. juoksevat aina tilaisuuden tullen omiin eri suuntiinsa, ellen pyydä kävelemään käsikädessä tai vaunuista kiinni pitäen. Olisi ihanaa, jos voisin tehdä samoin kuin ko. mammat ilman, et pitää jännittää silmät selässä, et mihin suuntiin he viilettävät. Yksösmammat eivät voi myös millään ymmärtää, mistä on kyse.
VastaaPoistaKuulostaa tutulta :D Meillä on nyt tuo vaihe, kun molemmat sinkoutuvat omille teilleen. Moni aina vitsailee siitä, mutta itse tilanteessa olevalle se ei ole kovinkaan hauskaa... Tsemppiä, I feel you! :)
PoistaMoi!
VastaaPoistaOon nyt muutaman kerran käyny sun blogia lueskelemassa! Kaveri oli tän jostain löytänyt ja linkkasi mulle. Onneksi, sillä sun blogi on tosi ihanaa ja kannustavaa luettavaa. Meidän perheessä toi kaikki on vasta edessä. Kaksoset on tulossa syksyllä, esikoiksi täälläkin. Joskus miehelle vitsailin, etten ekoiksi lapsiksi haluaisi kaksosia, koska esikoisen kanssa on aina muutenkin niin opettelua. Oon kuitenkin kummastakin ihmisen alusta tosi onnellinen kuten miehenikin. Välillä silti hirvittävät juuri nuo kuvailemasi asiat. Kuvailit todella hyvin sitä, mikä kaikki itseä (ja meitä) mietityttää. Jään mielenkiinnolla seuraamaan blogiasi. :)
-P
Kiitos paljon, kiva kuulla! :) Tuplaonnea teille! Ihan mahtavaa! :) Kyllä se siitä sitten omalla painollaan lähtee sujumaan, ei kannata stressata mistään etukäteen. Hyvää loppuraskautta! :)
PoistaLisään edelliseen vielä, ettei kummankaan suvussa oo ennestään kaksosia. Mun heitto etten haluais ekoiks lapsiks, oli siis täysin hatusta vedetty. :D Muutamat kaksoset oon kyllä elämäni aikana tuntenut.
VastaaPoista-P
Meillä kaksivuotiaat kaksospojat. Tämän lisäksi on 5- ja 7-vuotiaat pojat. Todellakin - kaksosten kanssa arki on aivan täysin erilaista, kuin "yksin" syntynyt. Mutta täytyy kyllä sanoa, että on ollut aika rankkaa. Meillä on ollu sisarukset myös tässä kotihoidossa (paitsi kun alkoi eskari). Ja meillä ei ole ollut ketään, kukaan auttaisi arjessa. Nyt vasta alan huomaamaan, kuinka väsynyt alkaa olemaan. Kaksi vuotta mennyt niin, ettei ole yhtä ainuttakaan yötä nukkunut putkeen. Mutta parempaan menossa koko ajan....
VastaaPoistaAurinkoista kesää!
-M
Voi, onpa ikävää ettei teillä ole tukiverkkoa. Itse en olis varmaan selvinnyt ilman läheisten apua... Toivottavasti saatte kokonaiset yöt pian. Uni vaikuttaa niin paljon omaan jaksamiseen. Tsemppiä ja ihanaa kesää! :)
Poista