Sivut

torstai 30. maaliskuuta 2017

Uuteen arkirytmiin totuttelemista

Aloitettiin uudella dagisaikataululla tällä viikolla ja olen viettänyt Jimin ja Theon kanssa aamuja kotona. Tunteja vähennettiin niin, että he ovat alle 25h viikossa hoidossa. Ihanaa, että se on nyt mahdollista suhteellisen säännöllisten iltapainotteisten työaikojen ansiosta. Se hyvä puoli vuorotyössä on, että päivät alkavat rauhallisesti eikä ole minuuttiaikataulua.


Pääsääntöisesti meidän päivät alkaa klo 7-7.30, kun Jimi herää ja herättää Theon. He leikkivät keskenään puolisen tuntia ennen kuin hyppäävät sänkyyni "herättämään". Oikeastihan herään siihen, kun lastenhuoneesta kuuluu ryminää, leikkikattiloilla rummuttamista, kiljuntaa ja muita leikinääniä, mutta kiltisti esitän nukkuvaa. Kahtena päivänä vien pojat yhdeksän maissa dagikseen, kahtena vasta klo 11 ja yksi on vapaapäivä. Jesse hakee heidät aina viimeistään klo 16. Rytmi sopii meille hyvin, koska pojat pääsevät mukaan mm. jumppaan ja metsäretkelle, mutta kahtena päivänä viikossa saadaan ulkoilla yhdessä ennen dagikseen ja töihin lähtemistä. Huomaan olevani itsekin virkeämpi, kun saan itseni ulos ennen töitä.


Ainoa, mikä kuviossa vielä vaatii totuttelemista on ajan löytäminen kaikelle muulle, kuten kotihommille, sosiaalisille suhteille, blogille jne. Iltaisin töiden jälkeen pääsen suoraan poikien iltarutiinien pariin, luetaan pari satua ja toinen meistä istuu lastenhuoneessa niin kauan, kunnes pojat ovat unessa. Oma aika riippuu siitä, miten kauan jaksan valvoa iltarumban jälkeen eli yleensä iltapalan ja yhden ohjelman ajan. Omaan aikaan kuuluu yleensä kynsien lakkaamista, sisustusjuttuja, lehtien lukemista ja blogin kirjoittamista/blogien lukemista tai vlogien katsomista. Olen muuten ilokseni huomannut, että saan enemmän aikaan nyt päivien ollessa valoisampia. Esimerkkinä tämä aamu: olin ehtinyt pestä koneellisen pyykkiä, tyhjentää ja täyttää astianpesukoneen, siivota keittiön, tehdä tavallista spesiaalimman aamiaisen pojille ja leikkiä meidän leikkipaikalla ennen klo 11 ja dagikseen lähtöä. Tänään taitaa siis olla illalla aikaa myös omille jutuille, Jesselle ja kavereiden kuulumisten kyselemisille ;)

Kivaa loppuviikkoa! 
  

5 kommenttia:

  1. Ihanat ruusut <3 Pakko kysäistä, että ootko saanut sosiaalialan töitä vai vieläkö vanhassa duunissa? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne piristää ihan hurjasti :) Oon vielä samassa paikassa. Alkuvuodesta hain aktiivisesti oman alan töitä, mutta sitten mulle tarjottiin lisää vastuuta ja työnkuva laajeni, joten ajattelin olla nykyisessä ainakin vielä kesän yli. Olen edelleen ajoittain katsellut, mitä on tarjolla, mutta viihdyn niin mainiosti nykyisessä työssäni, ettei ole mikään kiire uuteen :)

      Poista
    2. Pakko vielä lisätä, että tulin valituksi sosiaaliohjaajaksi vammaistyöhön, mutta jouduin kieltäytymään tarjouksesta kolmivuoro- ja muutenkin meidän perheelle vaikeiden työaikojen takia. Olen tyytyväinen päätökseeni, koska tiedän, että se olisi ollut liikaa meidän perheelle tällä hetkellä.

      Poista
  2. Ihanat kuvat! Lasten kannalta tuollainen järjestely on kyllä hyvä. Meilläkin tulee vapaapäiviä viikkoon 1-3 ja päiviä lyhenee molemmista päistä oman vuorotyön ja miehen säännöllisen päivätyön takia. Meillä kyllä oma-aika tulee minulle vähän varastaen, sillä päikystä on ohjeistettu että viimeistään 9.30 olisi hyvä viedä lapsi, että pääsee mukaan päivän rytmiin ja rauhoittuu koko porukan aika. Joten kun menen kahteen töihin on tossa melkoisesti omaa aikaa välissä. Mies taas kipuilee ajoittain niitä pitkiä iltoja lapsen kanssa kotona ja sitten vielä viikonloppujakin, jos oon töissä. Meneeks teillä tasan vanhemmilla oma aika, tai onko illat raskaita sit toiselle joka tulee töistä kotiin oleen lasten kanssa?
    http://viivyvierellain.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Se on totta, lasten ei tarvitse olla täyttä päivää tai viikkoa hoidossa! Välillä se on raskasta Jesselle, kun herää aikaisin joka arkiaamu ja on pääsääntöisesti illat yksin poikien kanssa eikä saa hetkeäkään levähtää päivän aikana. Pääsen onneksi jo vähän 20 jälkeen eli olen aina mukana iltatouhuissa ja nukuttamisessa :) Se on iltavillien kanssa yleensä se raskain vaihe :D Meillä on omaa aikaa aina silloin kun koetaan sitä tarvitsevamme. Jesse tekee yleensä viikonloppuisin jotain ja minä enemmän arkena ennen iltavuoron alkua, riippuen tietysti poikien hoitoajasta jne. Ollaan saatu kaikki toimimaan tosi hyvin ja molemmilla on mahdollisuus tehdä niitä omiakin juttuja, ei lasketa mitenkään, että meneekö tasan vaan fiiliksen mukaan! :) Tänään onneksi vapaailta, niin perheen laatuaikaa, jee! :)

      Poista

Kiitos kommentista! <3