Helmi on ihana ja kiltti koira. Se on tottunut lapsiin, mutta ihan mitä tahansa se ei sulata vaan saattaa varoittaa murahtamalla. Pojat (kuten myös Ellen) ovat vauvasta asti saaneet harjoitella koirien kanssa olemista ja niiden käsittelemistä. He tietävät miten silitetään ja miten Helmin kanssa leikitään, mutta välillä voi iskeä kiusaus "testata" esimerkiksi hännästä vetämistä tms. Sen takia ei haluta jättää Helmiä yksin lasten kanssa. Ellen ihmettelee Helmiä aina hetken, mutta antaa sen olla rauhassa.
Helmi kulkee yleensä joko minun tai Jessen perässä meillä, joten se kirjaimellisesti kulkee mukana. Ulkoillaan paljon lasten kanssa, joten koira menee hyvin siinä "sivussa". Tietysti leikkipuistoreissut tehdään erikseen, mutta metsässä, pelloilla ja kävelyllä voidaan käydä kaikki yhdessä. Jesse on erityisesti innostunut juoksemaan Helmin kanssa ja keksii kaikenlaisia leikkejä ja haastetehtäviä sille.
Itse tykkään käydä metsälenkeillä. Olen huomannut, että tulee lähdettyä useammin ulos, kun koiran kanssa on pakko. Iltalenkki tuntuu jo näiden muutaman päivän jälkeen kuuluvan osaksi päivärytmiäni.
Yksi juttu mikä välillä häiritsee on Helmin liikkuminen öisin. En ole tottunut yöllisiin ääniin ja herään yleensä, kun Helmi astelee portaat yläkertaan ja käy tarkistamassa molemmat makuuhuoneet. Se saattaa välillä tulla myös nuolaisemaan kättä. Yleensä se on onneksi rauhassa yöt ja makoilee pesässään, mikä ollaan sille tehty.
Voin hyvin kuvitella koiran osaksi meidän perhettä. Meillä on molemmilla ollut lapsuudessa koira, joten se tuntuu luonnolliselta. Meistä kahdesta Jesse on kuitenkin se innokkaampi ja luulen, että hän tulee ottamaan ohjat käsiinsä, kun koiran hankkimisen aika tulee. Toiveissamme on bordercollie/sen tyylinen rotu, joka sopii lapsiperheeseen ja pitää erilaisista aktiviteeteista. Haluamme, että lapset ovat vanhempia ja meillä on isompi koti ennen koiran hankkimista.
Koira lapsiperheessä
- ajatuksia/kokemuksia?
Nukkuuko Helmi alakerrassa? Ei välttämättä liikuskelisi yöllä, jos saa nukkua laumansa lähellä eli samassa huoneessa vaikka aikuisten kanssa.
VastaaPoistaMinulle tuli miehen myötä labradori elämääni ja huomaan löysänneeni siisteyessä ja monessa sisustuksellisessa asiassa. :D Ensin olin tiukkana, että koira nukkuu olohuoneessa. Vuoden päästä siirsin sen sängyn makkariin mun puolelle sänkyä ja viimiset kuukautensa se nukku sängyssä meijän kanssa.
Kaikenkaikkiaan lemmikki antaa enemmän kuin vaatii. Kun labbis piti lopettaa vanhuuen vaivojen takia, oltiin neljä päivää ilman koiraa. Sitte haettiin 5 kk vanha koiraneiti hänelle sopimattomasta kodista ja elämä tuntuu taas täydelliseltä. :)
Nukkui alakerrassa toisen yön ja toisen meidän makuuhuoneessa. Molemmissa on puolensa, mutta huomaan kyllä että Helmi selvästi haluaa olla "laumansa" kanssa! :)
PoistaKoirat on ihania! Odotan jo sitä aikaa, kun lapset jo sen verran isoja, että meillä on aikaa koiralle ja saadaan siitä uusi perheenjäsen! Voisin kuvitella olevani samanlainen, ensin tiukkana ja sitten kuitenkin lepsuu tietyissä asioissa ;)
Ihanaa, että löysitte teille uuden koirakaverin ja koira sai teiltä hyvän kodin <3