Ensimmäinen viikko päiväkodissa

Ellen aloitti päiväkotiharjoittelun viime viikon tiistaina. Meillä on siitä hyvä tilanne, että voidaan toteuttaa harjoittelu Ellenin tahdissa työvuorojeni ansiosta.

Ensimmäisenä päivänä käytiin ryhmän sisätiloissa tutustumassa, jossa oltiin 9-11. Juttelin ryhmän aikuisten kanssa ja Ellen tutustui kavereihin ja leluihin. Lapset olivat kiinnostuneita Ellenistä, näyttivät leluja, pitivät kädestä ja ohjasivat. Ellen kierteli itsekseen, mutta kävi välillä tarkistamassa, että olin vielä paikalla.

Seuraavana päivänä mentiin mukaan pihalle. Huomaan, että Ellenillä on totuttelemista ryhmässä toimimisessa ja muiden odottamisessa. Se on tietysti normaalia, mutta se näkyy mielestäni selvemmin näin pienen kanssa. Yllättävän hyvin hän kuitenkin jaksoi kuunnella sadun aamupiirin penkillä istuen. "Ryhmäpaine" opettaa!

Kolmantena päivänä tuli uutena rutiinina lounaan syöminen. Aamupiiri, ulkoilu ja lounas. Ellen söi hyvin itse, istui paikallaan ja malttoi odottaa, että kaikki olivat valmiita.

Neljäntenä päivänä mentiin vasta klo. 10.30, koska Ellenin oli tarkoituksena syödä lounas ja jäädä päiväunille ensimmäistä kertaa. Muutettiin suunnitelmia, koska työkuvioni pysyivätkin samana eikä ollut tarvetta "kiirehtiä" eteenpäin.

Ellen jäi syömään lounaan ilman minua ja itki sen hetken, kun lähdin. Harmitus loppui, kun olin poistunut näkyvistä. Hän oli syönyt reippaasti ja nakersi näkkäriä, kun menin takaisin 45 minuutin kuluttua.

Tällä viikolla Ellen ei ole ollut lainkaan päiväkodissa, koska sairastui flunssaan ensimmäisen viikon jälkeen. Maanantaina saadaan aloittaa harjoittelu taas "alusta", koska hän on varmaan jo unohtanut kaiken. Päiväunet pitäisi nukkua siellä maanantaina, koska minulla on töitä ja Jesse on sairastelujen takia joustanut omista töistään jo paljon.

Olen helpottunut ja iloinen hyvästä startista ja Ellenin reippaudesta. Yllätyin siitä miten hän lähti itsekseen tutkimaan ja katselemaan ryhmänsä tiloja ja tuntui kotiutuvan nopeasti. Ensi viikossa jännittää eniten päiväunet, mutta olen luottavaisin mielin asian suhteen.

Odotan jo sitä, että Ellenin päivähoidosta tulee rutiinia eikä siihen liittyen tarvitse enää miettiä mitään ylimääräistä.

Kivaa lauantaita!