Synnytystapa-arvio rv 36

Eilen, 36+1 oli kauan odotetun synnytystapa-arvion aika äitiyspolilla. Meille jo tutuksi tullut erikoislääkäri otti meidät vastaan ja kysyi alkuun vointiani. Hän tarkisti verensokeriarvot vihkosestani ja totesi painonnousun olevan sopivaa ja kaikkien arvojen kunnossa. Olen voinut hyvin, mutta kroppa väsähtää nyt selvästi nopeammin kuin aikaisemmin ja paineentunne ja vihlominen on lisääntynyt entisestään. Supistukset tuntuvat voimakkaina ja niitä tulee paljon päivän aikana.   

Tutkimukset aloitettiin sisätutkimuksella, jossa vauvan pään todettiin tulevan nopeasti vastaan. Hän on todella alhaalla ja kohdunsuu on sentin auki. Lääkäri sanoi, että vauva voi tulla hetkenä minä hyvänsä. Ultratessa vauvan painoarvioksi saatiin 2,6 kg. Kaikki virtaukset oli kunnossa, lapsivettä viikkoihin nähden normaali määrä, istukka hyvässä paikassa, vauvan syke hyvä (142) ja kaikki optimaalisesti alatiesynnytystä ajatellen. Juteltiin synnytyksestä, meidän ajatuksista siihen liittyen ja lopuksi meidät toivotettiin tervetulleiksi synnyttämään, kun sen aika koittaa. Tuntuu niin hassulta!

Olen iloinen, että minulla on mahdollisuus alatiesynnytykseen. Nyt vaan jännitetään milloin neiti päättää tulla. 

Muutoksia olotilassa

Olen ollut hieman huolissani viime päivät, nimittäin vauva tuntui valahtavan toissapäivänä yhtäkkiä todella alas ja on siitä asti painanut ikävästi ja aiheuttanut voimakasta paineentunnetta ja epämukavaa oloa. Kävellessä tuntuu siltä kuin olisi keilapallo jalkojen välissä. Supistuksia on tullut enemmän ja voimakkaammin kuin aiemmin. Tästä kaikesta huolestuneena soittelin jo synnytysosastolle, mutta siellä kätilö sanoi kaiken kuulostavan viikkoihin nähden normaalilta ja käski seurailla tilannetta.

En voi uskoa, että vauva voi tulla hetkenä minä hyvänsä, viikon tai kuukauden päästä. Yhtäkkiä alkoi jännittää enkä koe olevani vielä valmis synnyttämään. En tiedä millä keinoin saisin itseni valmiimmaksi, koska olen jo pakannut sairaalakassin, ajattelen synnytystä päivittäin ja tsemppaan itseäni, olen lukenut paljon synnytykseen liittyen ja odotan saavani vauvan syliini. Kuitenkin on päällimmäisenä pelko siitä, että kaikki tapahtuu liian nopeasti.

Maanantaina on aika neuvolalääkärille ja pääsen juttelemaan fiiliksistäni. Sitäkin enemmän odotan tietoa siitä, onko supistukset saaneet jo aikaan jotain. Huojentavaa päästä viimeistään silloin tutkittavaksi. Meillä on onneksi mukava viikonloppu tiedossa, kun lähdetään koko perhe hotelliin rentoutumaan. Ehkä löydän sisäisen zenin siellä ja unohdan turhan jännityksen ja stressin.

Onko teillä ollut samankaltaisia tuntemuksia, millä viikoilla?