Melkein 2,5-vuotiaat

Parina viime kuukautena on tuntunut tapahtuneen paljon molempien poikien kehityksessä. Vaatekoko on kasvanut, tällä hetkellä käytetään lähinnä 98cm. Painoa on jo niin paljon, etten enää jaksa kovinkaan kauaa kantaa molempia yhtä aikaa. Tähän asti omat käsivoimat on kasvaneet suhteessa poikien painoon, mutta nyt pitäisi varmaan alkaa treenaamaan, jotta tarvittava voima tulisi... Theo ja Jimi syövät itse, ruoasta riippuen joko lusikalla tai haarukalla. He syövät oikeastaan ihan kaikkea ja pyytävät usein vielä lisää. Paino kulkee edelleen keskikäyrän alapuolella, kuten on ollutkin aina tähän asti. Ruoan suhteen ei ole ollut onneksi koskaan ongelmia. Ruokajuomana on yleensä soijamaito, välillä vesi. Pojille on iso juttu saada juoda omasta posliinimukista. Molemmat saivat ristiäislahjaksi lasten astiastoja ja nyt ne on vihdoin päässeet käyttöön. Enää ei muki ja lautanen lentele lattialle kesken ruokailun, joten uskalsin jättää muoviset pois. Allergioista on edelleen maito ja kananmuna, mutta nyt "saattaa sisältää" -tuotteet käy.

Päiväunia nukutaan päivittäin 1,5-2 tuntia ja yöunet kestää noin 20-8. Välillä yöt on kokonaisia ja välillä toinen/molemmat saattaa jonkun kerran herätä itkemään ja tarvitsee silitystä. Unitutti on vielä käytössä, siitä ollaan luopumassa ihan lähiaikoina. Vaipat pysyy hyvin kuivina molemmilla päiväaikaan ja ihan vaan kotona ollessa pojat ovat ilman niitä, mutta öisin vaippa on pakollinen.

Jimi on iloinen, tunteellinen, hassutteleva ja rakastaa laulamista ja temppujen tekemistä. Kuperkeikka on yksi herran lemppareista ja ulkoleikeissä kaivuri ja liukumäki on ykkösiä. Theo on uhmakas, nauravainen, herkkä, hieman ujo ja matkii Jimiä. Theo rakastaa pupuaan ja kirjojen lukemista. Jännä miten pojat tuntuvat vaihtavan rooleja vähän väliä. Nyt Theo on se, jonka kanssa saa eniten purra hammasta Jimin kiillottaessa omaa sädekehäänsä. Vähän aikaa sitten se oli vielä toisinpäin. Toki molemmilla on edelleen momenttinsa...  

Jimi on taitava motorisesti ja osaa vaikka mitä. Theo puhuu enemmän, sanoo lauseita ja osaa monipuolisemmin sekä suomea että ruotsia. Ajattelin aina, etten lähde vertailemaan poikia keskenään, mutta kuitenkin sitä tulee tehtyä. Siitä huolimatta on ihan selvä, että he ovat omia yksilöitään ja oppivat asiat omassa tahdissaan. On lähinnä kiva vertailla, kun siinä huomaa juuri niitä yksilöllistäviä eroja. Mielestäni Theo ja Jimi ovat kuin yö ja päivä. He tasapainottavat toisiaan.

Leikki toisen kanssa kiinnostaa koko ajan enemmän ja se sujuu yleensä hyvin. Pojat vaihtavat koodilla tavaroita päittäin ja muistavat kiittää. Tihulointiin ei tarvita kuin yksi sillä tuulella oleva ja molemmat on mukana. Kaveria ei jätetä, niinhän? Uhmailu riippuu päivästä, välillä sitä on aamusta iltaan ja koko päivä on yhtä huutoa ja välillä havahdun siihen miten kivasti kaikki on mennyt.

Tällaista kuuluu meidän taaperoille, samaistuuko kukaan?     

Stockholm -juliste

Heräsin eilen vasta kymmeneltä sen normaalin seiskan sijaan ja olo oli pirteä. Söin aamiaista pitkän kaavan mukaan, jonka jälkeen lähdettiin Jessen kanssa käymään Ikeassa. Ostettiin kynttilöitä, kehyksiä, muutama tarpeellinen keittiöväline ja pattereita. Kaikki oli listalla ja ainoa heräteostos oli koristehiekka. Se maksoi 0,50€ ja oli upean väristä (glitter), joten oli pakko ostaa. Aika hyvin, koska yleensä Ikeasta tarttuu mukaan "kaikkea pientä"...

Heti kotiin tultuamme kehystin Deseniosta tilaamani julisteet. Ehdoton lempparini on kuvassa näkyvä Stockholm -juliste. Se on kaikessa yksinkertaisuudessaan ihana ja sopii meille täydellisesti. Rakastan Tukholmaa ja juliste tuo mieleen kaikki Ruotsin reissut.

 

vaatteet - Lindex / laukku - Longchamp / saappaat - Pertti Palmroth  

 

Ihana jouluinen, punaa jättävä huulivoide saatu Lushilta

Blogin viimeaikaisesta sisällöstä saattaa huomata koti/sisustuspainotteisuuden. Laittelen päivittäin kotona jotain ja tykkään kuvata pienetkin muutokset. Eniten kuvia tallentuu varmaan kynttilöistä, koska ne vaan on niin mahdottoman kauniita. Vähiten olen viime aikoina kuvannut poikia, koska he ovat yleensä kaiken valoisan ajan dagiksessa. Toinen syy on heidän jatkuva liikehdintä.

Pidättekö sisustusjutuista?

12/12/12

Eilen tuli kolme vuotta meidän hääpäivästä. Jimi ja Theo lähtivät mummolaan yökylään ja me käytiin kahdestaan Helsingissä. Syötiin Bravuriassa, käveltiin ympäri keskustaa, juteltiin ja haettiin jouluiset kahvit Starbucksista. Sain Jesseltä ruusuja ja paljon toivomani Michael Korsin kultaisen pikkulompakon. Kotiin päin tullessa poikettiin Makuunissa ja ostettiin irtokarkkeja. Katsottiin leffa ja pitkästä aikaa nukuin 11 tunnin yöunet, luksusta!

Muistan hääpäivän vieläkin kuin eilisen. En ollut juuri nukkunut edeltävänä yönä ja hääaamuna suuntasin kahden kaasoni kanssa kampaajalle laittautumaan. Siellä tehtiin häämeikki- ja kampaus ja matka jatkui kotiin, jossa vaihdoin ylleni ihanan hääpukuni. Olenkin jo aiemmin kertonut, että 12.12.12 -päivämäärän häät oli päähänpisto, koska oikeasti me oltiin varattu kaikki 13.8.2013 ja toiveissamme oli perinteiset kesähäät. Joulukuu alkoi yhtäkkiä tuntua hyvältä idealta ja me sovittiin, että silloin mennään naimisiin, mutta kunnon hääjuhlan, kirkon ja prinsessamekon aika olisi vasta kesällä. Silloin avioliitto siunattaisiin papin toimesta ja näin ollen saisimme kuitenkin kokea myös sen puolen.

Hääpäivä oli ihana ja ikimuistoinen. Meidät vihittiin läheisessä kappelissa, jossa meidän konfirmaatiokin oli aikoinaan. Oli lunta ja sää oli muutaman asteen pakkasella. Kävelin alttarille isäni ja kummityttöni kanssa. Vieraita oli vain parikymmentä; molempien perheet, isovanhemmat ja muutama muu. Saimme muistoksi upeita kuvia tutun valokuvaajan ottamina. Kahviteltiin meidän luona ja illalla lähdettiin Jessen kanssa syömään Helsinkiin. 

Me ei olla vieläkään päästy viettämään hääjuhlia, koska kaksi päivää häiden jälkeen tein positiivisen raskaustestin. Sitä oli odotettu pitkään ja näin ollen se tuli pienenä yllätyksenä. Juuri kun meillä alkoi olla muita suunnitelmia niin meitä onnisti. Niinhän se yleensä menee.

Toivottavasti saamme järjestettyä hääjuhlan lähivuosien aikana. Olen todella onnellinen, että päädyimme aikaistamaan naimisiinmenoa ja sain kokea yhden elämäni upeimmista päivistä. Kaikella on tarkoituksensa...  

mustavalkoiset kuvat: Unto Kotilainen

Kymmenen vastausta

Sain 10 plussan äitiltä haasteen, jossa vastaan kymmeneen hänen keksimäänsä kysymykseen. Kiitos kysymyksistä Matu!

 

1. Mitä toivot tulevaisuudelta?

Pysytään terveinä, eletään yhtä onnellisina kuin tähän asti, valmistun ammattiin ja saan alan töitä, saadaan kolmas lapsi ja toivottavasti koetaan normaali raskaus ja täysiaikaisuus.

2. Mitä äitiys on opettanut sinulle?

Se on tuonut mukanaan sellaisia menettämisen pelon ja rakkauden tunteita, joita en osannut kuvitellakaan. Olen oppinut luottamaan itseeni äitinä, käsittelemään riittämättömyyden tunnetta, olemaan armollisempi itselleni ja toimimaan lasten parhaaksi niin hyvässä kuin pahassa, viitaten esim.uhmaan. 

3. Kerro joku tärkeä muisto kuluneelta vuodelta.

Dagiksen alkaminen. Muistan miten pelko ja jännitys uudesta arjesta vaihtui helpotukseksi ja onneksi. Dagis alkoi heti sujua hienosti, luottamus syntyi ja kaikkien oli helppo mukautua muutoksiin. Olen onnellinen, että Theo ja Jimi viihtyvät niin hyvin hoitopaikassaan. 

4. Mitä onni on sinulle?

Läheiset, terveys, onnellinen avioliitto, ne pienet arkiset asiat.

5. Miten rentoudut?

Nukun, löhöilen sohvalla ja katson jotain suosikkisarjaa, kirjoitan blogia/luen blogeja, laitan kotia eli saatan vaihdella koriste-esineitä ja tuoda sillä vähän piristystä kotiin.

6. Tärkein asia mitä haluat lapsillesi opettaa? 

 

Yksi tärkeimmistä on se, että arvostaa itseään. 

7. Minkälainen olet ihmisenä, muutenkin kuin äitinä? ;)

 

Olen positiivinen, empaattinen, herkkä, ajattelen paljon, teen suunnitelmia ja järjestelen paikkoja jatkuvasti (mm.siirrän kynttilää vaikka sen 2cm oikealle jos koen sen olevan "väärässä" paikassa..). Olen kaavoihin kangistunut ja tykkään arjesta.

  

8. Aamu alkaa...?

Äänettömillä askelilla alakertaan, jotten herättäisi Jimiä ja Theoa = rauhallinen aamu. Keitän kahvia, teen aamutoimet, meikkaan, syön aamupalaa, arkiaamuna laitan dagiskamat ja vaatteet valmiiksi ja ihan yleisesti heräilen rauhassa. Pyrin heräämään joka aamu klo 7, jotta saan tunnin itselleni ennen poikien heräämistä.

 kirjat Safkaa skideille ja 400g saatu #santamariafinland 

9. Mikä auttaa jaksamaan arjessa?

Pienistä asioista nauttiminen, satunnainen rutiineista poikkeaminen esim.vein tänään pojat suoraan dagiksesta läheiseen sisäleikkipaikkaan kotiinmenon sijaan ja meillä oli tosi hauskaa yhdessä (=ne pienet jutut;)), säännöllinen oma aika, hyvät yöunet, perhe, ystävät ja vertaistuki.

10. Mitä toivot joululahjaksi?

Michael Kors laukkua, puhelimenkuoria, Arabian KoKo-astioita, lahjakorttia Lindexille ja kauneushoitoon, kynttilöitä, Lushin söpöjä suihkugeelejä ja rasvoja, sisustusjuttuja.

Hyvää viikonloppua!

Viikonlopun menot ja meiningit

Perjantaina kävin äitini kanssa ostoksilla ja löysin itselleni muutaman korun ja kultahippuisen Helena Rubinsteinin ripsivärin huippualesta. Stockalla oli alehinnoista vielä puolet pois ja valikoimaa kivasti jäljellä. Ihastelin koruja ja ostin itselleni Marc Jacobsin rannekorun ja kaulakorun. Kaulakoru on hauskasti kaksipuoleinen. Fiiliksen mukaan voi valita joko hymynaaman tai peace-merkin.

Viikonloppu meni nopeasti, mutta oli rentouttava. Oltiin kotona, käytiin kaupassa, pojille tuli leikkikaveri kylään, näin ystäviä, käytiin vanhempieni luona syömässä, katsottiin Linnanjuhlia, lakkasin kynnet sinivalkoisella glitterlakalla ja pidettiin Jessen kanssa leffailta (pitkästä aikaa jaksoin katsoa leffan loppuun enkä nukahtanut puolessa välissä!). Sopivassa suhteessa kaikkea!  

Tällä hetkellä fiilis on flunssainen ja väsynyt. Täytyy ottaa iisisti pari päivää ja toivoa pikaista paranemista. Lauantaina meillä on 3.hääpäivä ja pojat ovat menossa mummolaan yökylään. Silloin olisi kiva tehdä jotain muutakin kuin palella peiton alla... Nyt haen toisen kupillisen glögiä ja jatkan kouluhommia, kivaa viikkoa teille!   

Joulukorttikuvaus

Haluan tänäkin vuonna lähettää perinteiset joulukortit poikien kuvalla. Olen jo muutaman viikon koittanut löytää sopivaa ajan ja valon yhtälöä, mutta vasta tänään onnisti. Tänään on pitkästä aikaa vapaa lauantai ja aamupäivällä paistoi jopa hetken aurinko; voíla! Onnistuin mielestäni ihan hyvin ottaen huomioon, että kyseessä on kuitenkin aikalailla mahdoton tehtävä. Jimi ja Theo eivät pysy hetkeäkään paikoillaan eivätkä hymyile kameralle. Annoin heille joulupalloja ihmeteltäväksi ja sain otettua muutaman kuvan. Näistä jää ihana muisto, kuten aiemmista joulukorttikuvista.   

Vapaapäivän kunniaksi viedään pojat päiväunien jälkeen sisäleikkipaikkaan ja haetaan vihdoin saapuneet Muumi-joulukalenterit. Nyt saa avata jo aika monta luukkua. En malta odottaa poikien ilmettä, kun he näkevät kalenterinsa...

Hyvää viikonloppua!

Blogin merkitys

Olen kirjoittanut blogia jo useamman vuoden. Kaksi viimeisintä vuotta olen kirjoittanut tosissani, tutustunut upeisiin ihmisiin, tehnyt jonkin verran yhteistöitä ja vakiinnuttanut blogilleni ihanan lukijajoukon. Ihan alussa blogi oli vain päiväkirjamainen paikka kirjoittaa ajatuksia ja laittaa muistiin asioita poikien odotuksesta ja vauva-arjesta. Pikkuhiljaa lukijoita tuli enemmän ja aloin kiinnittää huomiota kirjoitusasuun ja kuviin. Kirjoitin postauksia kaksosraskaudesta, tukilangasta, refluksista ja maitoallergiasta toivoen niistä olevan apua jollekin. Itse etsin netistä aikoinaan tietoa ja kokemusta ko.asioista. Nyt blogin tyyli on lähempänä lifestylea. Olen keskittänyt blogin minuun itseeni ja se tuntuu hyvältä. Blogi on paikka, jossa saan keskittyä minulle tärkeisiin asioihin; kuten lapsiin, mutta myös arkisiin juttuihin, sisustukseen, vaatteisiin ja kauneusjuttuihin. Lapset eivät ole enää pääosassa, vaikka elämässäni ykkösiä ovatkin.     

Huomaan asioita tehdessäni, että vähän väliä tulee ajatus: "tästä voisi kirjoittaa blogiin". Kuvaan paljon ja otan kuvia myös sillä ajatuksella, että ne menevät blogiin. Silloin keskityn enemmän siihen millä tavalla kuvaan esim. Jimiä ja Theoa. Blogi on mielessä päivittäin ja työstän jatkuvasti aiheita mistä kirjoittaa. Parasta blogin pitämisessä on sitä kautta saatava vertaistuki, lukijat ja inspiraatio. Inspiroidun sekä omasta että lukemistani blogeista. Vertaistuki on ollut mieletöntä etenkin nyt parina viime vuotena. Tuntuu, että te lukijat olette eläneet eri vaiheissa mukana. En koskaan unohda esim.sairaala-aikana saamaani tsemppiä. On myös huojentavaa huomata, ettei olekaan ainoa uhmaikäisen kanssa taisteleva... "ei varmaan kenenkään muun lapsi tee näin"; no kyllä tekee, ihan samalla tavalla! Toki bloggaamiseen kuuluu myös negatiivisia asioita, mutta tässä keskityin positiivisiin. Pääasiassa tämän tason bloggaaminen on mukavaa ja kommentitkin asiallisia. Kiitos siitä. 

Blogini on minulle äärettömän tärkeä. 
Kiitos teille, jotka luette. 

ps. Instagram päivittyy aika aktiivisesti: @rosannahs