Sivut

torstai 18. toukokuuta 2017

Irtiotto arjesta

Kaupallisessa yhteistyössä Tallink Silja Oy:n kanssa 

Palattiin tiistaina meidän ihanalta minilomalta. Lähdettiin äitienpäivänä Silja Serenadella kohti Tukholmaa. Ensimmäistä kertaa koettiin perhehytti ja ero tavalliseen hyttiin oli tuntuva. Perhehytti oli 11. kannella ikkuna Promenade -kävelykadulle päin, mutta siitä huolimatta hytti täyttyi Promenaden kattoikkunoista tulvivalla auringonvalolla, koska oltiin niin korkealla. Hyttiin mahtuu kuusi henkilöä ja koska meitä oli vain neljä, mahduttiin erinomaisesti ja kaikki se lattiatila oli häkellyttävää. Hytissä oli hyvin tilaa tavaroille ja tuplarattaille, liikkumiselle ja leikkimiselle. Hytissä oli perinteiset kerrossängyt sekä levitettävä vuodesohva, jääkaappi virvokkeineen ja tv. Lattiatilaa oli paljon reilummin kuin tavallisessa hytissä. Jimi ja Theo nukkuivat vuodesohvalla, jonka viereen siirrettiin yksi alasängyistä. Saatiin jättimäinen sänky, jossa myös paljon unissaan pyörivän Jimin oli turvallista nukkua.  

 Harri Hylje saatu 


Kassi ja sen sisältö saatu, ihana yllätys! 



Laivalla vietettiin eniten aikaa Silja Landissa, 5. kannella sijaitsevassa hauskassa lastenmaailmassa, jossa oli mm. kaksi pallomerta, puolapuut, legoja, leikkimökki ja leluja, Brion junarata, elokuvanurkkaus, piirustuspaikkoja sekä isommille lapsille pleikkaripaikka. Silja Landissa vieraili Theon ja Jimin tähti, Harri Hylje. Voi sitä riemua, kun he näkivät Harrin. Molemmat juoksivat halaamaan ja pyörivät perässä. Ehdoton matkan kohokohta! Paikalla oli myös kaksi henkilöä tekemässä kasvomaalauksia ja Theo sai käteensä Angry birdsin. Jimi halusi vain katsoa Theon maalausta eikä ottaa itselleen mitään. Silja Landin lisäksi käytiin tax freessä ja lelukaupassa, ihmeteltiin aaltoja kannella ja syötiin hyvin.  


Syötiin molempiin suuntiin Grande Buffetissa, koska se on niin harvinaista herkkua ja jotenkin kuuluu risteilyyn. Theon ja Jimin kannalta oli helppoa syödä buffetissa, jossa pystyi itse kokoamaan heille sopivaa ruokaa. Lastenpöydän ruokiin oli kirjoitettu selvästi mitkä oli maidottomia, munattomia jne. Muissa ruoissa oli ne perinteiset G, L... -merkinnät. Henkilökunta oli avuliasta ja toi pojille suoraan keittiöstä heille sopivat jäätelöannokset, kun softis ei heille käynyt tavallisen maidon takia. Buffet-aamiaisella kysyttiin maidottomista vaihtoehdoista ja pojat saivat heille tutut Alpron jogurtit leivän, murojen ja hedelmien kaveriksi. Tarjolla oli monipuolista ja hyvää ruokaa, josta löysi herkkuja molemmille päiville. Lapset otettiin huomioon puuhakirjoilla ja värikynillä, jotka sai henkilökunnalta. Pojat jaksoivat värittää ja tutkia puuhakirjojaan, jolloin me saatiin hyvin syötyä Jessen kanssa.

Lasten kanssa reissaaminen sujui hyvin, johon osaltaan varmasti vaikutti hyvä valmistautuminen. Pakkasin mukaan särkylääkettä kaiken varalta sekä useammat vaihtovaatteet, otettiin rattaat silmällä pitäen pitkää maissaoloaikaa ja pitkiä kävelymatkoja sekä varauduin banaaneilla, riisikakuilla ja mandariineilla, joita syötiin iltapalaksi hytissä ja evääksi Tukholmassa. Yksi hyvä vinkki tosin on lainata rattaat laivalta, jos niitä tarvitsee vain Tukholmaa varten. Se ei tullut mieleeni ja olisi ollut kätevä vaihtoehto, koska laivalla rattaat oli meillä turhina hytissä. Rattaat sai 20 euron panttia vastaan Silja Landista.       


Minilomalla oli niin ihanaa, että vähän jopa harmitti palata niin pian kotiin. Parasta oli nähdä Theon ja Jimin innostus ja onni kaikkea kohtaan laivalla. Yhteenvetona meidän reissu sisälsi sitä, että otettiin rennosti, mentiin fiiliksen mukaan, shoppailtiin, leikittiin Tukholman keskustan isossa lelukaupassa ja oltiin yhdessä. Tärkeintä oli saada viettää aikaa yhdessä ilman stressiä aikatauluista, ruoanlaitosta, ja arjen pyörittämisestä ja ladata akkuja. Siinä me onnistuttiin! Ihana Tukholma, Silja Serenade ja Harri Hylje!

Tykkäättekö te käydä 
risteilyllä ja Tukholmassa?

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Jesse vastaa

Tässä tulee nyt viimein Jessen vastaukset teidän kysymyksiin. 

1. Miltä tuntui, kun sait tietää Nannan olevan raskaana?

-Se tuntui uskomattomalta.

2. Haluatteko lisää lapsia?

- Kolmas sopisi porukkaan mainiosti

3. Miten kuvailisit Jimiä yhdellä sanalla? Miten kuvailisit Theoa yhdellä sanalla?

-Tällä hetkellä molemmat ~ tihulainen =). Jimi ~ innokas ja Theo ~ mietteliäs


4. Oletko koskaan ajatellut: "sitten kun saan omia lapsia,en ikinä....?

- Enemmän ole ajatellut että "sitten kun saan omia lapsia".. .. .. olen läsnä ja teen asioita yhdessä lasten kanssa jne.

5. Haaveiletteko omakotitalosta?

- Eipä juuri. Rivitalossa menee mukavasti.

6. Mikä on Nannan paras piirre?

- Kiltteys

7. Mitä teet työksesi?

- Korjaan vesivahinkoja pääsääntöisesti, mutta teen myös muita rakennusalan töitä
 
8. Jos saisitte viettää viikonlopun kahdestaan ihan missä vain, mikä se paikka olisi ja miksi?

- Espanja. Lämpöä, kieli, kulttuuri, MERI

9. Onko Jimillä ja Theolla juttuja, joita he tekevät selkeästi enemmän isän kanssa?

- Kaikenlaisia kilpailuja ja temppuratoja

10. Tykkäävätkö pojat paljon samoista vai eri asioista?

- Aikalailla samoista, mutta Jimillä on yleensä esim. menevämmät leikit ja Theo tykkää näpertää ja keskittyä. Paljon yhteisiä leikkejä ja molemmilla Ryhmä Hau, Autot, Spiderman ja dinosaurus -fanitus.


11. Mitä mieltä olet Nannan bloggaamisesta? :)

- Se on kiva, että Nannalla on oma harrastus ja kannustan siinä. Kuvaaminen on joskus raskasta. (kts.yllä) Kuten tiedätte, kuvia otetaan noin sata, joista yksi päätyy blogiin =)

12. Onko sulla tatuointeja? Jos, niin millaiset/millaisia? Jos ei, niin miksei/onko harkinnassa?

- Käsivarressa teksti "elät vain kerran" espanjaksi

13. Mitä te syötte yleensä, mitkä on teidän lempiruokia?

- Syödään tavallisia kotiruokia: jauhelihakeitto, risotto, erilaiset kastikkeet... Oma lempiruoka on jauheliha - makaroni - pekoni -sörsseli

 14. Kumpi teistä tekee useammin ruokaa? Kumpi tekee parempaa? :D

-  Saman verran tehdään ruokaa.  Minä parempaa tottakai ;)

MOM - WOW
Ihanaa äitienpäivää!

Sadeasut pastelliväreissä

Yhteistyössä Jollyroom 

Sateella meillä ulkoilee "päron" ja "kyckling", kuten Theo ja Jimi itsensä nimesivät. Saatiin Jollyroomilta ihan mielettömän kauniin väriset pastellisadeasut ja pojille tulee niistä mieleen päärynä ja tipu. Me ostettiin syksyllä Jollyroomilta saman Nordbjorn -merkin tummansiniset sadeasut ja ollaan oltu tyytyväisiä niihin. Ne on nyt käytössä dagiksessa ja helpoimmaksi koen, että kotona on aina omat sadevaatteet. Ulkoilu sadesäällä saattaa muuten jäädä sen takia, ettei kotoa löydy sopivia varusteita niiden unohtuessa dagikseen.

Nordbjorn Solid sadeasut light yellow ja light green 


Nähdessäni sadeasujen uudet värit, olin myyty. En ole aikaisemmin nähnyt pastellisia versioita, nämä piristää kummasti harmaassa säässä. Vihreän ja keltaisen lisäksi valikoimissa on vaaleanpunainen sekä leopardiprintti joko vaaleanpunaisella tai vihreällä pohjalla. Otin koon 110/116cm, koska välillä alle täytyy mahtua enemmän vaatetta ja koko on juuri hyvä. Se ei ole liian iso, koska säätövaraa housujen henkseleissä on niin paljon ja takissa on pitävä resori. Nyt sisävaatteissa on käytössä 104/110 cm eli otin periaatteessa yhtä kokoa isomman, koska pojilla tuntuu olevan taas kasvuspurtti meneillään.  

Viimeinen kuva on lempparini. Se kuvastaa hyvin Jimiä ja Theoa, aina yhdessä vieri vieressä tutkimassa jotain. Heillä on jatkuvasti joku keskustelu menossa ja välissä kuuluu "eikö niin, Theo" "mitä tykkäät, Jimi", johon veli sitten vastaa. He ovat kyllä sellainen kaksikko, että!      


Mitä te tykkäätte 
pastellisista sadeasuista?

perjantai 12. toukokuuta 2017

Perheen miniloma

Happy! Me lähdetään sunnuntaina Tukholman risteilylle Silja Serenadella ja koetaan ensimmäistä kertaa perhehytti. Me oltiin vuosi sitten maaliskuussa poikien kanssa Skidit -risteilyllä, mutta silloin he olivat vielä sen verran pieniä, etteivät osanneet odottaa reissua samalla tavalla eivätkä kunnolla ymmärtäneet mistä siinä on kyse. Toista se on nyt; me ollaan laskettu päiviä lähtöön jo pieni ikuisuus, mietitty mitä kaikkea laivalla voi tehdä, päätetty antaa ainakin sata halia Harri Hylkeelle ja tehty pakkauslistaa. Omalla listallani on vaatteet, hygieniajutut, lääkkeet jne ja poikien lista koostuu lähinnä kirjoista, pikkuautoista, Harri Hylje -pehmoista ja muista heille tärkeistä asioista, jotka on pakattu omiin reppuihin jo sataan kertaan.     

 

Tulee niin kiva viikonloppu ja alkuviikko. Olen töissä tänään ja huomenna, mutta huomenillalla päästään vihdoin näkemään kaveripariskunnan uusin tulokas, ihana pieni vauva. Sen jälkeen on luvassa viimeiset pakkailut ja ollaankin valmiita meidän minilomalle! Sunnuntaina ehditään onneksi vielä viettää äitienpäivää perinteisen kaavan mukaan eli saan luultavasti herätä kahden pienen hypätessä päälleni antamaan pusuja. Minua odottavat Theon ja Jimin itsetekemät lahjat, jotka sain mukaani eilen dagiksen äitienpäiväkahveilla. Meillä on myös tapana käydä onnittelemassa äitiäni ja anoppiani.

Ihanaa viikonloppua!

maanantai 8. toukokuuta 2017

Viime viikon juttuja

Viime viikon loppupuolella pääsimme taas kiinni normiarkeen poikien tervehdyttyä flunssasta. Kävi perinteisesti eli ensin toinen pojista sairasti, jonka jälkeen toinen sairastui. Melkein kaksi viikkoa siihen meni, että molemmat olivat terveitä. Ensimmäistä kertaa ikinä Jimi kysyi dagiksen perään, että koska pääsee sinne. Torstain molemmat pojista olivat lyhyen päivän hoidossa, mutta perjantaina Theo meni yksin. Jimillä oli lääkäriaika Helsingissä, jonne en voinut ottaa Theoa mukaan ja toisaalta Theolle teki hyvää ns.hakea paikkaansa dagiksessa ilman Jimiä, koska välillä hän tuntuu tukeutuvan liikaakin Jimiin. Theolla oli onneksi mennyt hienosti ja hän oli ollut reipas, vaikka alkuun pelottikin jäädä ilman Jimiä.

 
Vietin Jimin kanssa ihanan päivän kahdestaan Helsingissä. Lääkärikäynnillä meni melkein pari tuntia ja ikävistä tutkimuksista huolimatta Jimi oli todella reipas. Mentiin lääkärikäynnin jälkeen syömään, leikittiin Stockalla sijaitsevassa ihanassa Hamleys -lelukaupassa (siellä on leluista mallikappaleet esillä ja kaikkea pääsee vapaasti testaamaan!), kierrettiin Stockalla ja tein muutaman löydön ja syötiin jätskit. Jimille reissun kohokohtia oli junassa saatu oma lastenlippu ja oikealla penkillä istuminen bussissa. Hän oikein hihkui ääneen, kun oli niin onnellinen bussimatkustaja. Oltiin kotona vasta alkuillasta ja Jimi antoi heti Theolle halin ja itse ostamansa tuliaismuumilakun. Erityisesti tällaisissa tilanteissa näkee sen erityisen siteen, mikä Theon ja Jimin välillä on. Theo oli päässyt dagiksen jälkeen omille seikkailuille isin kanssa.


Viikonloppuna nukuin paljon, olin töissä ja tein rästiin jääneitä kotihommia. Käytiin poikien kanssa pyöräilemässä useamman kerran heidän uusilla hienoilla pyörillään. Olen jostain syystä ollut tavallista väsyneempi viimeisen viikon ajan. Taitaa pieni univelka vielä painaa, koska nukuin ihan liian vähän vappuviikonloppuna ja kierre vain jatkui töiden ja poikien sairastelun takia. Nyt sitä on tullut kurottua kiinni ja vähän alkaa helpottaa.

keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Raskausviikolla 23+2

Tämä aika vuodesta tuo muistoja mieleen. Neljä vuotta sitten minut kirjattiin sisään Naistenklinikalle. Oli huhtikuinen ilta ja minulla oli päälläni paksu talvitakki. Matkalla sairaalaan tunsin kipua alavatsassani ja tiesin, että sille tielle jäädään. Autonpenkki oli kallistettu, jotta paine vähän hellittäisi. Puristin Jessen kättä ja ajettiin hiljaisuuden vallitessa. 

"Ei näytä hyvältä". Lääkäri tutki hoitajan avustuksella, punnitsi vaihtoehtoja ääneen ja sain kuulla, että niin aikaisin syntyvillä (23+2) ei ole juurikaan mahdollisuuksia selviytyä. Minut laitettiin odottamaan osastolta vapautuvaa paikkaa ja sain kortisonipiikin. Muistan radiossa soineet kappaleet ja palan kurkussa. Jesse joutui aika nopeasti lähtemään kotiin osastolle päästyäni. Makasin sängyssä, tuijotin kattoon ja pää oli tyhjä. Ulkona alkoi hämärtyä ja nukahdin.
 
Ensimmäisen viikon jälkeen olin perillä sairaalan rutiineista. Aamu alkoi vauvojen sydänkäyrien ottamisella ja päivä rytmittyi ruoka-aikojen mukaan. Nukuin parit päiväunet, katsoin monta tv-sarjaa läpi, kirjoitin blogia ja odotin vierailijoita. Ultra oli jokaisen viikon kohokohta. Oli ihana päästä näkemään vauvat ja saada tietää kohdunsuun tilanteesta. Sen lisäksi oli jännittävää päästä pois siitä pienestä huoneesta, jossa olin vuorokauden ympäri. Muistan erityisesti sen kerran, kun monen viikon makaamisen jälkeen minut kävelytettiin ultrahuoneeseen. Matkaa oli parin huoneen verran, mutta tarvitsin apua kävelemiseen. Se oli outo tunne, kun jalat ei tuntuneet kantavan enkä muistanut missä asennossa kävellään. Piristyin siitä pienestä "retkestä" todella paljon. Viikko viikolta tuli joku hoitohenkilökunnasta taivastelemaan, kun olin edelleen siellä. Muutama lääkäri ei olisi ikinä uskonut, että raskaus etenee edes viikolle 26.


Olen kokemukseni myötä varma, että ihmisellä on jokin sisäänrakennettu selviytymismoodi. En voi uskoa, että olen oikeasti maannut sängyssä liki yhdeksän viikkoa, siis yli kaksi kuukautta! Pahinta kaikessa oli epätietoisuus vauvojen selviytymisestä. Kaikesta tästä selvittiin eikä minulle jäänyt traumoja vaan lähinnä kiitollisuus saamastani hyvästä hoidosta ja keskosvauvojeni selviytymisestä.

Osastoaikaan liittyy kaikesta huolimatta myös hyviä muistoja. Pääsääntöisesti pidin sairaalaruoasta ja erityisesti välipaloista, ehdin katsoa paljon sarjoja ja lueskella blogeja, nukuin paremmin kuin ikinä - keskimäärin 8-10 tuntia yössä + päiväunet ja kaikki tärkeimmät ihmiset kävivät moikkaamassa ja piristämässä. Yksi ystävistäni mm. lakkasi varpaankynteni, koska en siihen itse pystynyt ja äitini järjesti vapun huoneeseeni serpentiinillä ja vappupalloilla. Jessen kanssa meille muodostui omat sairaalajuttumme. Muistan ikuisesti sen, kuinka Jesse istui sängyn jalkopäässä ja teki sudokua samalla painellen jalkojani. Tämä toistui yhtä kertaa lukuunottamatta joka ilta. Kuinkakohan monta sudokua me tuona aikana tehtiin..? Pidettiin leffailtoja ja Jesse toi Filmtownista lempparikarkkejani (kunnes todettiin raskausdiabetes), juteltiin enemmän kuin koskaan ja suhteemme vain lujeni. 

Jimi ja Theo syntyivät pitkän odotuksen päätteeksi onneksi "vasta" 31+0. Toivuin nopeasti ja nousin sektion jälkeen sängystä itse kuuden tunnin kuluttua. Menin vauvojen luo teholle, jossa istuin pyörätuolissa. Illalla kävin suihkussa ja pääsin ulos ensimmäistä kertaa kuukausiin. Raikas ulkoilma tuntui uskomattomalta. Jossain välissä oli tullut kesä ja minä olin sairaalassa talvitakkini kanssa. Olin valkoisempi kuin ikinä, ihoni oli herkkä, lihakset oli surkastuneet, silmät eivät kestäneet auringonvaloa ja tunsin oloni kaikinpuolin lepakoksi, joka oli heitetty pimeydestä aurinkoon. Sen jälkeen olin pitkään kiitollinen ihan perusasioista, kuten raikkaasta ulkoilmasta, kävelemisen mahdollisuudesta, pitkistä suihkuista ja kaupassa käymisestä. Edelleen muistan hämmästellä tätä vuodenaikaa erityisen paljon ja nautin joka hetkestä. Nyt jaan kevään muuttumisen kesäksi kahden ihmeeni kanssa.


Oletteko lukeneet blogiani sairaala-ajoiltani asti?