Sivut

perjantai 26. heinäkuuta 2013

5 VIIKON IKÄISET (36.VIIKKO)

Eilen meidän pienille miehille tuli viisi viikkoa täyteen! 

Nämä viisi viikkoa ovat olleet samaan aikaan elämäni parasta ja kamalinta aikaa.
Sain maailman ihanimmat pojat pitkän ja rankan ajan jälkeen, jotka ovat terveitä ennenaikaisuudesta huolimatta. Pojat, jotka ovat hienosti taistelleet tiensä teho-osastolta jatkohoidon kautta kotiin. Pojat, jotka kasvavat kovaa vauhtia ja ovat reippaita syömään. Pojat, joilla on jo monia taitoja. Pojat, jotka muistuttavat päivä päivältä enemmän isäänsä. Pojat, jotka pitävät mitä hassuinta ääntä nukkuessaan. Pojat, joiden onnellinen ja ylpeä äiti saan olla. 






Kaikelle tälle on kääntöpuolena se kaikki pelko, huoli ja epävarmuus mikä äitiyden mukana tulee. Pelkään poikieni puolesta jatkuvasti ja kauhulla ajattelen mitä jos...  
Oloni äitinä on vielä epävarma. Tunnen suurta lohduttomuutta ja avuttomuutta, jos näen, että pikkuisilla ei ole kaikki hyvin enkä tiedä miten voin helpottaa oloa. Tekee tosi pahaa katsoa, kun pieni viaton rakas kärsii (odotan kauhulla ensi viikon verikokeita...).

Kuluneen viiden viikon aikana olen saanut kokea sellaista rakkautta ja onnea, mitä en tiennyt olevan olemassakaan. Sitä ei voi ymmärtää lapseton ihminen. Sitä tekee mitä vaan lastensa puolesta ja lasten tarpeet menevät omien edelle. Pikkuhiljaa opin luultavasti (toivottavasti!) elämään tämän jatkuvan huolen kanssa ja saan tunteeni tasapainoon.

Äitiys on maailman parasta. Vanhemmuus on maailman parasta ja oon todella onnekas, että mulla on niin mahtava mies jakamassa tätä ja pojilla maailman paras isi. Me ollaan onnellisia <3 

Jimi 5 viikkoa:

paino: 2370g (ed. 22.7. 2250g)
pituus: 46,5 cm
päänympärys: 33,2 cm




 Theo 5 viikkoa:   

paino: 2400g (ed. 22.7. 2275g)
pituus: 47 cm
päänympärys: 33cm



20 kommenttia:

  1. Hienosti he kasvavat :) en pysty kuvittelemaankaan miten pieniä he ovat, kun oma esikoinen oli yli5kg syntyessään :D <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, onneksi :) OHO, mä taas en pysty kuvittelemaan niin isoa vastasyntynyttä! :D Oikea pötkylä <3

      Poista
  2. Just näin! Pitäisi aina muistaa olla kiitollinen siitä että saa olla äiti. <3

    VastaaPoista
  3. voih että tuli ihan tippa linssiin, ihana kirjoitus ja uskon, että kunhan pojat tuosta kasvavat ja vahvistuvat niin pelkosikin vähenevät!tsemppiä!-susan

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susan! <3 Voi olla ja toivonkin niin, koska olo on tällä hetkellä aika ylisuojeleva. Vähän voisin hellittää :)

      Poista
  4. Ihanasti kuvasit omia tunteitasi. <3 Voin niin sydämestäni yhtyä sanoihisi. Hienosti pojat kasvavat, aivan mahtavia pikku taistelijoita teillä!<3

    VastaaPoista
  5. Ihania poikia sinulla! Olet todella onnekas! Vaikka mulla ei lapsia olekaan, eikä luultavasti tulekaan niin uskoisin silti että tiedän sen onnen ja rakkauden tunteen mitä tunnet nyt. Itselläni on siis sairaus joka estää sen etten voi koskaan lapsia saada.. tuntui oudolta lausahduksesi siitä ettei lapseton ihminen sitä tunnetta voi tietää. Kyllä minä ainakin koen silti sen tietäväni. Kaikkea hyvää teidän perheelle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Oon pahoillani, että koit sen niin. Kirjoitin sen huonosti, sillä tarkoitukseni oli lähinnä kuvata omia tunteitani eikä yleistää. Sillä tarkoitin siis sitä, etten itse tiennyt olevankaan sellaista rakkautta ennen kuin sain lapsia. Mutta siis tosi huonosti kirjoitettu lause, anteeksi!

      Kaikkea hyvää sulle myös ja ihanaa loppukesää <3

      Poista
    2. Ymmärsin mitä tekstillä tarkoitit ja itsekkin yllätyin kuinka voimakkaana ne äidilliset tunteet tuli ja suojeluhalu omaa pientä kohtaan ♡

      Poista
  6. Muuten voistko ottaa sen "todista ettet ole robootti" jutun pois päältä? Kommentointi olis helpompaa ainakin kännykällä mun on vaikee nähdä sana/numerot kun en saa sitä suurennettua! :D
    Hih. Kivaa viikonloppua teille♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, että sanoit tosta. En tiennyt, että se oli päällä. Toivottavasti sain sen nyt pois..? Inhoan itsekin sitä, yleensä en sit jaksa kommentoida sellaista blogia missä se on, kun se on niin rasittavaa (etenkin kännykällä) :D

      Kiitos samoin <3

      Poista
  7. voi ku on suloset pojat siulla :) muutenki ihana blogi, liityin lukijaksi:)

    käy myös kattomassa miun http://jjennia.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jenni! :) Tervetuloa mukaan! :) Käyn katsomassa! :)

      Poista
  8. Voi miten ihania pikkupoikia! <3 Aivan niiiiin sulosia, toivottavasti myös "kilttejä" ettei äiti väsy liikaa. :) Paljon jaksamista sinne, ei varmaan ole elämä kahden vauvan kanssa niin helppoa kuin yhden.. :)

    http://kasvarauhassapikkuinen.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on <3 Ovat kyl tosi kilttejä ja rauhallisia! Ainakin vielä ;) Kiitos, kokemusta ei ole kuin näistä kahdesta, mutta en vois kuvitellakaan et olis vaan yksi vauva :) Toisaalta, esim.yksi koliikkivauva voi olla hankalampi ja väsyttävämpi kaveri kuin kaksi perustyytyväistä ja rauhallista vauvaa :) Mutta joo, onhan kahdessa aina enemmän tekemistä! :)

      Poista
  9. Oon seuraillu blogia jo hyvän tovin, mutta nyt aloin selailemaan vanhoja juttujasi, koska näyttää siltä, että meilläkin vauvat tulevat maailmaan keskosina. Ihanaa, että teillä kotiutumiset ja sairaala-aika meni silloin aikoinaan hyvin :) Tässä ite koittaa nyt varautua vähän kaikkeen... Miten tuolla sairaalassa, veittekö te sinne vauvojen omia vaatteita? Ainakin kuvista päätellen kyllä jotain omaa ootte voineet viedä. Jotenkin nyt hävis kysymykset mielestä, mutta ehkä niitä tulee myöhemmin tai ehkä saankin vastauksia, kun luen vähän lisää!

    S, Elämän pienet ihmeet...

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! <3