Korvien putkitus

Maanantaina oli kauan odotettu korvien putkitus. Jesse pääsi onneksi mukaan, en olisi pärjännyt yksin molempien kanssa. Oltiin osastolla jo 7.30 eikä pojat olleet moksiskaan paastosta. Yleensä syödään aamupalaa vasta lähempänä ysiä, joten onneksi vielä niin aikaisin ei ollut kova nälkä. Alkuun käytiin perustiedot läpi ja sitten odoteltiinkin yhdeksään asti lääkäriä. Onneksi oli leikkihuone, jossa saatiin aika hyvin kulumaan. Meillä oli monta nyssäkkää mukana, ihan kuin olisi tarkoitus olla pidempikin aika osastolla. Todellisuudessa tilaa vei poikien maito, ruoat jne., kun koskaan ei voi tietää onko poikien ruokavalioon sopivia tuotteita saatavilla. Puput oli tietysti myös mukana!

Jimi oli ensimmäisenä. Menin hänen mukaansa leikkaussaliin ja pidin sylissä, kunnes pikkuinen nukahti nukutusaineen vaikutuksesta. Nostin Jimin toimenpidepöydälle ja lähdin pois. Siinä vaiheessa tuli kyyneleet silmiin, kun kävelin takaisin leikkihuoneeseen. Itse toimenpide ei jännittänyt vaan juurikin nukutus ja poikien reaktio. Jimi oli jo puolen tunnin kuluttua heräämössä ja oli Theon vuoro. Jesse meni mukaan ja onneksi niin. Theo oli aika ärhäkkä tapaus eikä olisi millään halunnut nukahtaa. Lopulta antoi periksi ja ulisi vielä vähän unissaan. Mentiin käymään kahvilla, koska Jimin piti antaa olla rauhassa niin kauan kun nukkui. Meille soitettiin vartin kuluttua ja kerrottiin Jimin siirtyvän lepäämöön. Lähdettiin kiireellä sinne eikä oikein tiedetty mitä odottaa. Jimi makoili sängyssään ja jutteli sairaanhoitajan kanssa. Hoitaja silitti ja Jimi oli tyytyväinen. Meidät nähdessään Jimi halusi heti syliin. Halailtiin hetki ja annettiin syötävää. Jimille maistui heti kaikki mitä annettiin: leipä, hedelmäpiltti, pillimehu ja jälkkäriksi sai maistaa ekaa kertaa vaniljatofujäätelöä. Se oli suurta herkkua.

Theo tuli hetken päästä surkeana lepäämöön sairaanhoitajan sylissä. Itki ja halusi meidän syliin. Heijasin hetken, kunnes annettiin syötävää ja aika nopeasti itku laantui. Kummallakaan ei ollut pahoinvointia eikä itkujakaan lukuunottamatta Theon heräämispaniikkia. Oltiin tarkkailussa pari tuntia, kunnes päästiin kotiin jo puolenpäivän aikaan. Kotona molemmat nukahti samantien sänkyyn päästessään. Olin itsekin tosi väsynyt ja nukuin pari tuntia. Jimi heräsi kahden tunnin unien jälkeen itkuisena, mutta nukahti uudelleen isin syliin. Unta riitti yhteensä 3,5 tuntia. Illalla käytiin puistossa leikkimässä ja yöunille nukahdettiin normaaliin tapaan klo 20.

 Ylläolevissa kuvissa on Jimi, Theon tullessa heräämöstä ei ollut enää aikaa kameralle.

Kaikenkaikkiaan putkitus sujui todella hyvin eikä minkäänlaista oireilua ole ollut. Lämpöilystä ja pienestä kipuilusta meitä varoitettiin, mutta pojat ovat voineet hyvin. Korvia tulee suojata sukeltaessa ja kuukauden kuluttua on mentävä kontrolliin tarkistamaan, että putket on paikallaan. Muuta huomioitavaa ei ole. Toivottavasti putket pysyy mahdollisimman pitkään ja pitää tulehdukset loitolla!       

PS. Bannerin voitti S Koo (arvoin random.org avulla), paljon onnea! Kiitos kaikille osallistuneille, kommenttinne sai hymyn huulille. Kiitos.