Eilen ne saapui - päätökset tulevasta päivähoidosta. Jimi ja Theo saivat paikat meidän kakkosvaihtoehdosta eli ruotsinkielisestä päiväkodista. Ollaan ihan tyytyväisiä, toki toivottiin paikkoja meidän vieressä sijaitsevasta päiväkodista, mutta kakkosvaihtoehtokin vaikuttaa kaikinpuolin hyvältä. Elokuun lopussa alkaa uusi arki. Jännittää ajatella asiaa, kaikki muuttuu niin paljon. En ole kovin innoissani muutoksesta vaan lähinnä toimin "pakon edessä". Opiskelut on pakko suorittaa nyt loppuun, vaikka se tietääkin hetkeksi sinnittelyä monella tasolla. Syksy tulee olemaan todella rankka, huh. Vuorokaudessa ei varmaan riitä tunnit, kun pitäisi opiskella, käydä töissä, hoitaa kotityöt, repiä kaikki mahdollinen ylimääräinen aika perheelle ja vielä pysyä järjissään kaiken sen keskellä... Suurin huolenaihe on poikien infektioherkkyys ja sairastelu, se on ollut todella raskasta. Stressaan taas turhaan etukäteen, tiedän. Voihan se olla, että me löydetään kiva balanssi ja kaikki menee hyvin.
Eniten tulee ikävä hitaita ja rauhallisia aamuja, päiviä vailla suunnitelmia, omaa aikaa keskellä päivää parin tunnin päikkäreiden aikana ja ylipäänsä sitä, että olen päivät poikien kanssa ja höpsötellään meidän omia juttuja. Se on parasta.
Päivähoitopäätöksiä odotellessa me ollaan tällä viikolla vaihdettu hieman järjestystä olohuoneessa, olen innostunut uudesta sisustustyylistä ja muuttanut kotia pehmeämpään sävyyn. Olen viimein saanut myös kunnon kipinän elämäntapamuutokseen. Olen alkanut treenaamaan ja syömään terveellisemmin. Yhtäkkiä löysin ihan uusia tapoja tehdä terveellisempää
(ja silti maistuvaa) ruokaa ja siitä se sitten lähti. Tällä viikolla olen vetänyt treenin puistossa samalla, kun Theo ja Jimi leikkivät. Eilen illalla kävin iltavuoron jälkeen vielä lenkillä kaatosateessa ja voin kertoa, että teki hyvää. Tavoitteena on pysyvä muutos ja ainakin alku on lupaava. Hyvä olo on saavutettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista! <3