Raskausviikko 26 & 27 - kaatuminen ja liitoskivut

Raskausviikko: 27+4

Painnonousu: +11kg, viikkotasolla paino on noussut maltillisesti. Suurin osa raskauskiloista tuli alkuraskauden pahoinvoinnin aikana, jolloin söin tasan sitä mikä meni alas.

Mieliteot: Mitään erityisempiä mielitekoja tai ällötyksiä ei ole ollut. Olen jatkanut samalla linjalla ja syönyt paljon hedelmiä, marjoja, kasviksia ja muuta raikasta. Niin ja sitä mansikkaviiliä...

Muuta: Äitiyspolilla käydessäni mitattiin vauva ja tarkistettiin kaikki virtaukset sekä tehtiin sisätutkimus. Vauva on kasvanut omalla käyrällään, virtaukset oli kunnossa ja sain uuden kasvukontrolliajan muutaman viikon päähän. Lapsivettä on normaalisti, vauva on aktiivinen eikä ole syytä huoleen. Kohdunsuu on kiinni ja kaulaa on jäljellä vielä 4cm eli sen suhteen sai taas huokaista helpotuksesta. Mitään viitteitä ennenaikaisuudesta ei edelleenkään ole. Neuvolassa juteltiin mm. tulevasta synnytyspelkopolikäynnistä, raskausdiabeteksesta, raskausmyrkytyksen oireista, synnytyksestä ja liitoskivuista. Verenpaine oli hyvä, mutta hemoglobiini edelleen matala ja lisäraudan tarve on. Kuunneltiin lopussa vielä vauvan sydänäänet, 130-145, kuten tähänkin asti ollut.  

Raskausviikkojen 26 ja 27 aikana on ilmaantunut liitoskivut ja SI-nivelen kohdalla tuntuva ja sieltä oikeaan pakaraan ja jalkaan säteilevä särky. On ihan päivästä kiinni millaiset kivut on, välillä pystyn liikkumaan enemmän ja välillä jokainen askel tuntuu viimeiseltä ja toisinaan oikea jalka pettää alta. Viime päivät olen laskelmoinut tekemisiäni ja jos minulla on iltavuoro, liikun vähemmän sitä ennen kuin säästäen päivän askeleet töihin. Tosi ikävää enkä malta odottaa muutaman viikon päässä olevaa kesälomaa. Varmasti iso taakka putoaa harteilta, kun ei tarvitse keskittyä mihinkään ylimääräiseen vaan voi mennä täysin oman voinnin mukaan ja levätä just silloin kun siltä tuntuu. 

   
Kaaduin näiden viikkojen aikana kaksi kertaa, kummassakin tapauksessa piilossa olleen jään takia. Huomaan, että tasapainoni on erilainen kuin yleensä ja kropan painopiste muuttunut. Ensimmäisellä kaatumisella ei käynyt sen pahempaa, selkää juili ikävästi muutaman päivän. Toisella kertaa, viime lauantaina kaaduin mojovammin ja iskin pääni jäähän ja naksautin selän. Se kävi niin vauhdilla ja isku päähän oli sen verran tuntuva, että itkin tilannetta jonkin aikaa ja se vaivasi koko päivän. Meillä oli onneksi sille päivälle ultra-aika ja päästiin näkemään, että vauva voi hyvin. Tunsin myös liikkeitä heti tapahtuneen jälkeen. Viikonlopun ajan kärsin päänsärystä ja pahoinvoinnista enkä tuntenut oloani omaksi itsekseni. Maanantaina herätessä oli olo taas normaali, joten säikähdyksellä selvittiin. 

"Fun fact": Olen viimein pystynyt luopumaan pahoinvointirannekkeista. En ole kärsinyt pahoinvoinnista aikoihin, mutta pidin niitä enemmän ehkä tottumuksesta ja uskoen, että hyvä oloni johtuu niistä. Yhtenä päivänä unohdin laittaa ne suihkun jälkeen takaisin ja huomasin asian vasta illalla. Olin voinut koko päivän normaalisti, joten sain potkua jättää ne pois. Kiva, kun voi taas käyttää vapaammin käsikoruja!

Yleisesti: Hurrattiin neuvolassa, kun viikkoja on jo näin paljon! Nyt viimeisen kolmanneksen alettua olen yhtäkkiä tajunnut, että ollaan päästy näin pitkälle ja olen saanut elää tavallista elämää koko tämän ajan. Otan kaikki vaivat vastaan kiitollisena siitä, että saan olla kotona, vauva voi hyvin ja raskaus voi mennä täysiaikaiseksi. Aikaisemmin kaikki puheet synnytyksestä on tuntuneet kaukaisilta, mutta nyt ne on oikeasti ajankohtaisia. Viikot menevät hurjaa vauhtia ja on ihan käsittämättömän ihanaa ajatella, että muutaman kuukauden päästä meidän pieni tyttö on täällä. Meidän lähisairaalassa saa synnyttää, kun 32 raskausviikkoa on täynnä ja se on meille seuraava tavoite. Toiveissa on tietysti, että saamme täysiaikaisen vauvan, mutta viikko viikolta eteenpäin. Säryistä huolimatta olen positiivisella mielellä ja iloinen. Raskausaika on ihanaa ja ainutlaatuista enkä vaihtaisi päivääkään pois!

Millaisia fiiliksiä muilla

 on ollut näillä viikoilla?