Sivut

lauantai 6. heinäkuuta 2019

Palaan elokuussa töihin

Olen kokenut suurta ahdistusta töihin palaamisesta. Meinasin jatkaa osa-aikatyötä vaatekaupassa jo huhtikuussa äitiysloman jälkeen, mutta lopulta ilmoitin töihin jatkavani hoitovapaalla elokuuhun asti. Syy mennä töihin heti äitiyslomalta oli puhtaasti raha. Onneksi kaikesta huolimatta kuuntelin sisintäni ja jäin vielä kesän yli kotiin. Se oli oikea ratkaisu.

Huhtikuussa minua ahdisti ja suretti ajatus töihinpaluusta niin paljon, että rintakehälläni oli jatkuvasti puristava tunne. En halunnut luopua kiireettömistä päivistä Ellenin kanssa, mahdollisuudesta tehdä mitä vain milloin vain, koko perheen yhteisistä viikonlopuista ja sataprosenttisesta kotiäitiydestä. 

Yksi iso ahdistukseen vaikuttava tekijä on se, kun olen viimeistä kertaa äitiyslomalla ja hoitovapaalla. Tämän jälkeen, töihin palattuani, en enää koskaan ole vain kotiäiti. Olen viihtynyt kotona todella hyvin enkä kaipaa aikuista seuraa tai muuta tekemistä. 


Olen huojentunut siitä, että ahdistukseni on hellittänyt hieman ja toisinaan huomaan esimerkiksi ajattelevani erilaisia asuja töihin. Jatkan elokuussa pienillä työtunneilla eli 1-2 vuoroa viikossa, jolloin Jesse hoitaa lapset. Teen ilta- ja viikonloppuvuoroja. Inhoan vuorotyötä, mutta se on ainoa vaihtoehto voida työskennellä yhtä aikaa Jessen kanssa. Läpsystä vaihto -meininki tulee taas tutuksi. 

Onneksi teen vain muutaman vuoron viikossa ja muuten olen edelleen kotona Ellenin kanssa. Kokopäivätyöhön siirtyminen on vielä kysymysmerkki. Aikaisintaan ensi vuoden alusta. 

Elokuun puolivälissä jatkan siis töitä ristiriitaisin tuntein, mutta sitä ennen saan nauttia kesästä perheen kanssa!       

Millä fiiliksellä ja 
milloin te palasitte työelämään?

2 kommenttia:

  1. Minä olen palannut suoraan täyteen työelämään esikoisen ollessa reilun vuoden ja kuopuksen ollessa kaksi vuotta. Kyllä se alkuun oli tosi ahdistavaa. Ahdisti se, että vieraat ihmiset saivat viettää enemmän aikaa lasteni kanssa kuin minä itse ja ahdisti ne aikaiset aamut, aikataulutukset, töihin lähtö aikaisin. Mutta onneksi lapset viihtyivät hoitopaikoissaan, meille löytyi hyvät arkirutiinit, kaikki lähtikin sujumaan kivasti ja ahdistuskin helpotti. Oli myös tosi tärkeää muistaa itse olla itselleen armollinen, eli että ei kasannut ylimääräisiä paineita siihen kun palasi työelämään. "Yksi peruna kerrallaan", kuten eräs työkamu minua tsemppasi. Ja se toimi.

    Kaikkea hyvää sinne teille, nauttikaahan vielä kesästä yhdessä! Ja kun se elokuu alkaa, niin kaikessa rauhassa vaan eteenpäin. Muista hyväksyä myös ne omat negatiiviset tunteet - ne tulee ja menee. Omat rutiinit muotoutuu kyllä ja sitten arki sujuu taas leppoisasti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos kommentista, ihana saada vertaistukea ja kuulla, että teilläkin kaikki lähti sujumaan! :)

      Itselläni myös ihan sama eli eniten ahdistaa se, että joku muu saa viettää lasteni kanssa enemmän aikaa kuin minä ja joku muu vastaa heidän tarpeisiinsa, vaikka se haluaisin olla minä. Ahdistukseeni on auttanut se, että pojat ovat viihtyneet niin hyvin hoitopaikassaan ja aikuiset siellä ovat todella mukavia, ollaan oltu tyytyväisiä hoitopaikkaan! :) Toivottavasti Ellen sitten aikanaan pääsee samaan päiväkotiin!

      Kiitos vielä tsempeistä ja kivaa loppukesää teille! :)

      Poista

Kiitos kommentista! <3