Jesse vitsaili eilen, että mitä meinaan kirjoittaa blogiin, kun mitään ei oikeastaan ole tapahtunut ja arki on tismalleen samanlaista päivästä toiseen. Ihan totta, mutta kyllähän aiheita aina on. Aika on enemmän kohdallani nyt se hidaste, sillä olen pitkään hoitanut arjen käytännössä yksin. Jessellä on ollut iltahommia, joista hän on yleensä tullut vasta myöhään.
Tänään Jessen iltahommat loppuu hetkeksi ja huomenna hän tulee töistä tavalliseen aikaan eli neljältä. Tuntuu luksukselta, koska väsähdän itse aina juuri siinä iltapäivän kohdalla ennen kuin virkistyn taas iltaa kohti. On kiva, että hän tulee tasapainottamaan meidän arkea.
Tämä järjestely on tuntunut tavallista raskaammalta nyt koronan aikana, koska jokainen päivä on oikeasti ihan samanlainen lasten kanssa, ketään ei voi nähdä, minnekään ei voi mennä eikä päivään tule yhtäkään hengähdyshetkeä. Huh, Jessen normaaliin työrytmiin palaaminen on todellinen valonpilkahdus tähän korona-arkeen!
Ollaan ulkoiltu paljon ja Ellen on oppinut ajamaan nelipyöräisellä potkupyörällä. Hän on niin onnellinen päästessään pyöräilemään samaan tapaan kuin isoveljensä. Puistoreissut hän yleensä potkuttelee. Potkupyörä on onneksi niin kevyt, että hänen väsähtäessään se on helppo napata rattaiden kyytiin.
Ollaan tehty poikien kanssa eskaritehtäviä ja he yllättävät taidoillaan. Heillä on mm. todella hyvät matemaattiset taidot! Samaa on sanottu esikoulun puolelta. Laitoin eilen Instagramiin kuvan Ellenin ja toisen pojan piirustushetkestä ja sain monta viestiä koskien Ellenin hienoa kynäotetta. Hän on luultavasti katsonut mallia pojilta. Ellen piirtää vasemmalla kädellä. Saa nähdä tuleeko hänestä vasenkätinen, kuten minusta ja toisesta pojasta!
Tsemppiä päivään kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista! <3