Meidän viikonloppu

Perjantaina meillä oli tosi kiva päivä. Pojat heräsivät hyväntuulisina ja ilmoittivat siitä jokeltaen ja nauraen. Päiväunia nukuttiin 2,5 tuntia ja sinä aikana meille tuli ihania vieraita; mammakaveri ja kaksoset (9kk). Ehdittiin juoda kahvit ja jutella hetki ennen kuin parvekkeelta huhuiltiin. Hain Jimin ja Theon sisään ja siinä oli näillä vähän isommilla vauvoilla ihmettelemistä! Kumpikaan meidän pojista ei vierastanut. Menoa ja meininkiä oli; kaksi ryömivää ja seisomaan opettelevaa vauvaa ja kaksi vielä (suht) paikoillaan möllöttävää vauvaa!

Jesse tuli kotiin aika aikaisin ja ihastui meidän pieniin vieraisiin. Jesse sanoi odottavansa jo innolla sitä aikaa, kun meilläkin istutaan ja ryömitään. Niin minäkin, mutta on siinä hommaa! Tuli taas todettua, että täällä saa tehdä hieman muutoksia, kun nämä kaksi viikaria lähtevät liikkeelle. Perjantai meni hymyillessä, niin mukavaa meillä oli. Toinen kaksosten äiti ymmärtää ihan täysin mistä puhutaan, vertaistuella on ihan mieletön voima! Oletteko huomanneet samaa?

Perjantaina hain postista meidän uuden hoitolaukun. Löysin ihan täydellisen, musta Skip Hop Versa. Kerron siitä myöhemmin lisää.
 

Lauantaina nautittiin siitä, kun saatiin koko perhe heräillä yhdessä. Viikonloput on parhautta! Jessellä on pääsääntöisesti viikonloput vapaata, joten meillä on säilynyt viikonlopun odottaminen. Päivistä ei ainakaan mene sekaisin, edes tämä kotiäiti!  

Jimillä oli päällään suloiset farkkuhaalarit. Lähdettiin pitkälle vaunulenkille pakkaseen ja poikettiin anoppilassa. Siellä meni muutama tunti, jonka jälkeen palattiin kotiin. Lakkasin kynnet ja Jesse katsoi lätkää samalla poikien kanssa leikkien. Rentoa ja mukavaa.

Eilen illalla mukavuus loppui kuin seinään. Ihan yhtäkkiä, kesken poikien iltatoimien alkoi vatsaani sattua. Kipu oli niin voimakasta, etten voinut edes liikkua. Mikään asento ei ollut hyvä enkä voinut kuin maata sängyssä kärsien. Jesse hoiti pojat unikuntoon, syötti ja sai onneksi hyvin nukkumaan. Pääsin sängystä vessaan puolenyön aikaan, vaihdoin yöpaidan ja menin takaisin sänkyyn. Särkylääke ei auttanut, mutta onneksi nukahdin. Näin on käynyt myös kerran aiemmin, noin kuukausi sitten. Silloin se pelästytti niin, että lähdin yöllä päivystykseen. Siellä arvuuteltiin kaikenlaista, mm.umpparia. Sain kipulääkettä suoraan suoneen ja se helpotti. Siitä lähtien syytä on arvuuteltu, mutta kipujen lakattua se jäi arvoituksesi. Epäillään myös, että kysta kipuilee.

Aamulla olo oli hieman parempi. Särkylääke vie pahimman kivun pois. Sinnittelen huomiseen, kun vointi on kuitenkin jo aika hyvä. Ei houkuta lähteä päivystykseen tunneiksi jonottamaan, kun siellä ei välttämättä voida tehdä mitään. Huomenna soitan lääkäriajan, että saisi selvyyden tälle.

Harmittaa. Pahinta on olla sairaana ja toimintakyvytön, koska äideillä ei valitettavasti ole sairaslomaa. Pojat vaativat sen saman, omasta voinnista viis. Eilen olisin luultavasti lähtenyt sairaalaan jos poikia ei olisi. Nyt kaikki täytyy aina miettiä heidän kannaltaan. Eilen en olisi pärjännyt ilman Jesseä.

Tänään oli suunnitelmissa mennä poikien kanssa moikkaamaan Sonjaa ja Niiloa, mutta nyt se valitettavasti siirtyi toiseen päivään. Tämä päivä menee sohvalla voimia kerätessä. xxxx

ps. olen niin iloinen, kun teitä rekisteröityneitä lukijoita on jo yli 200! 
Kiinnostaisi tietää mikä saa teidät lukemaan tätä blogia? :) 

Nabby-itkuhälytin

Kuinka moni teistä on kuullut Nabbysta? Minä en ollut ennen kuin sain sellaisen testattavakseni.

kuva täältä

Nabby on tanskalainen itkuhälytin, joka on kehitelty älypuhelimeen. Nabby toimii Android-, iPhone- ja iPad-laitteissa sekä muissa taulutietokoneissa. Puhelimeen ladataan ilmainen Nabby-sovellus ja näin itkuhälytin on puhelimessa. Ihan mielettömän kätevää ja helppoa! Nabby perustuu erityispitkän kantaman bluetooth-yhteyteen Nabbyn ja puhelimen välillä. Kantaman sanotaan olevan Nabbyssa jopa 340 metriä linnuntietä. Nabby luo turvallisen yhteyden eikä siihen tule signaalihäiriöitä muista itkuhälyttimistä.

Miten Nabby toimii meillä? 

Olen ihan rakastunut! Nabby on ihana. Otin sen pakkauksesta ja ensiksi ihailin sen pientä ja hienoa ulkomuotoa. Hetki meni ennen kuin tajusin mistä sen saa päälle - napista on tarkoituksella tehty vaikeasti painettava, ettei lapsi saa sitä itse suljettua. Nabby käynnistyy yhdellä napinpainalluksella ja sen jälkeen täytyy vain avata Nabby-sovellus puhelimesta. Nimesin meidän Nabbyn Jimi&Theo's Nabby ;) Se ilmoittaa, kun "Jimi&Theo kaipaavat huomiotasi". 



Nabbyn käyttö on helppoa ja pienen kokonsa vuoksi se kulkee aina hoitolaukussa mukana. Käytän itkuhälytintä paljon. Poikien nukkuessa päikkäreitä parvekkeella, Nabby on aina vahdissa. Samaten jos pojat jäävät esim.vanhempieni luona ulos nukkumaan, Nabby on päällä. Nabby ei sulkeudu ilman, että sitä huomaa. Se hälyttää heti jos yhteydessä on häiriöitä (esim.akku lopussa tai kantavuus ylittymässä). Nabby on toiminnassa, vaikka käytän samalla muita sovelluksia. Hälytykset tulevat ihan samalla tavalla muista toiminnoista viis. Melkein pelästyin, kun puhuin äitini kanssa puhelimessa ja yhtäkkiä äitini äänen lisäksi puhelimesta alkoi kuulua Theon itkua! Se toimii siis myös puhelun aikana!

Akku kestää ihan tajuttoman pitkään (70 tuntia). Olen käyttänyt Nabbya jo pari viikkoa, monta tuntia päivässä enkä ole vieläkään joutunut lataamaan sitä uudelleen. Akun varaustaso näkyy aina sovelluksessa ja se muistuttaa lataamisesta jo hyvissä ajoin. Nabby on helppo ladata tietokoneen kautta usb-piuhalla tai liittämällä piuha Iphonen laturiin. 

Ääniherkkyyttä voi helposti säätää itselle sopivaksi. Meillä se on melkein täysillä, ihan vaan varmuuden vuoksi jos pojilla sattuisi tulemaan nieleskelykohtauksia tms. Jos tuntuu, että laite hälyttää jatkuvasti, herkkyyttä kannattaa muuttaa. Hälytysäänet ja ilmoitukset voi niin halutessaan laittaa äänettömälle tärinälle.   



Nabbyyn voi ostaa myös lisämoduuleja: 

Lämpömittari näyttää lämpötilan lapsen lähellä. Sovelluksen voi asettaa hälyttämään jos lämpötila nousee tai laskee liikaa.
Unilaskuri näyttää, kuinka kauan lapsi on nukkunut ja tallentaa kaikki unisyklit. Näin näkee onko lapsen unessa säännöllisyyttä tai puuttuuko se.
Kuuntele nyt -toiminnolla voi kuunnella lasta milloin vain.

Meidän Nabbyssa ei ole vielä näitä moduuleja, mutta aion hankkia ne ja voin sitten kertoa kokemuksistani enemmän. Ainakin lämpömittari kuulostaa hyvältä; helppo tarkistaa, että pojilla on sopivan lämmin vaunuissa.

Nabby on ihan ykkönen ja suosittelen sitä lämmöllä!

Nabbyn suomenkielisille nettisivuille pääset täältä sekä Nabbyn Facebook-sivuille täältä.

Onko teillä kokemusta Nabbysta? Oletteko tykänneet? 

Kontrolli vauvapolilla

Oli ihan kiva tajuta eilen illalla yhdeksän aikaan, että seuraavana aamuna on aika vauvapolille klo 9.45... Jesse sai onneksi sovittua kyydin töihin, että minulle jäi auto. Siskoni lupautui mukaani avuksi. Kaikki hoitui siis hyvin. Meille on tullut nyt lyhyellä aikavälillä monta lääkäriaikaa, kun niitä on jouduttu siirtelemään ja olin jotenkin unohtanut tämän ajan.

Aamu alkoi aikaisin. Inhoan sellaisia aamuja, kun on kiire johonkin. Eniten sellaisia aamuja, jolloin joudun yksin laittamaan pojat ja itseni kiireellä valmiiksi. Heräsin 6.45 ja syötin pojat. Annoin unisten pikkuisten nukkua kahdeksaan asti, jolloin olin itse jo ehtinyt laittautua ja syödä aamupalaa. Ensin Theo pesulle ja sitten Jimi. Tuntui pahalta herättää kesken unien, molemmat nukkui niin sikeästi.

Syötiin aamupuuro ja oltiin ihan hyvissä ajoin valmiita. Ulkovaatteisiin ja siihen itse lähtöön menee aina ihan tuhottomasti aikaa. Aamutreeni tuli tehtyä, kun kannoin kaksi turvakaukaloa ja hoitolaukun autolle, huh! Putsasin auton ja päästiin lähtemään, onneksi vain 5 min myöhässä aikataulusta. Haettiin sisko ja oltiin ajoissa polilla.

kumpi on kumpi? ;)

Mukava hoitaja tuli "haastattelemaan" ja otettiin mitat pojista. Pojat olivat yhtä hymyä! Hoitaja oli todella mukava ja tunsin itseni hyväksi ja onnistuneeksi äidiksi, kun hoitaja niin kehui ja puhui tiettyyn tyyliin. Tulin tosi hyvälle tuulelle, kun hän kysyi miten ihmeessä olen niin freshinä ja hyvinvoivan näköinen, vaikka juuri kerroin meidän katkonaisista öistä. Sanoin, että salaisuus siihen piilee ihanassa miehessä ja läheisissä ;)

Lääkärin luona hyvä mieli hieman laski. Theo vierasti lääkäriä ja oli herkkiksenä. Itkuksi meni koko tutkiminen. Itkusta huolimatta lääkäri koitti saada Theon kiinnostumaan leluista eikä siitä tullut mitään. Otin Theon syliini rauhoittumaan ja lääkäri kysyi mitä taitoja Theolla on. Hmm... Siinä sitten koitin miettiä ja menin jotenkin paniikkiin. Käytiin läpi nukkumiset, syömiset, rytmiä ja lääkkeitä. Theo syö kuulemma liian vähän soseita ja juo liikaa maitoa. Tuli epäonnistunut fiilis. Juuri eilen mietin miten kivasti soseita on alkanut mennä alkuhankaluuksien jälkeen. Theo tosin on aika nirso eikä syö esim.lihoja yhtä hyvin kuin hedelmiä ja marjoja. Lihaa pitäisi syödä enemmän. Millä saa vauvan syömään jos ei maistu? 

Jimi ei vierastanut eikä itkenyt. Jimi kuitenkin selvästi jännitti eikä tehnyt juuri muuta kuin makasin selällään kädet levällään, keskoselle tyypillisessä asennossa. Lääkäri kummasteli sitä moneen kertaan ja kysyi onko Jimi sellainen myös kotona. Ei ole. Jimi tarttuu leluihin, pitää niitä kädessään ja siirtelee. Kääntyy yleensä heti selältä vatsalleen ja juttelee kovasti.
Jimin paino on noussut hienosti. Jimille maistuukin kaikki ruoka paljon paremmin kuin veljelleen.

Saatiin lähete fysioterapeutille. Käytiin siellä viimeksi marraskuussa eikä tarvetta jatkokäynneille ollut. Ihan kiva mennä sinne, koska lääkärin puheiden jälkeen olen hieman huolissani. Lopussa lääkäri teki yhteenvedon ja sanoi kyllä, että kehitys on ikätason mukaista, mutta kuitenkin. Ennen kotiinlähtöä käytiin pyytämässä hoitajalta fyssariaika. Pojat saivat hienot tarrat, kun olivat niin reippaita.   

Jäi vähän huono mieli. Yritän nyt tehdä lääkärin ohjeiden mukaan: enemmän soseita ja vähemmän maitoa. Viime syötöllä Jimi söi hienosti, mutta Theolle ei uponnut kuin varmaan 10 lusikallista. Vähensin maitoa 100 millilitraan eli 20 ml vähemmän kuin aiemmin. Se ei onneksi ollut vaikeaa pojille eikä ainakaan negatiivisesti vaikuttanut, koska päiväunia nukuttiin kolme tuntia parvekkeella :)

Jimi 7kk 

15.1.2014 // 19.12.2013

7310g // 6950g
69 cm // 65,8 cm
44,1 cm // 43,3 cm 

Theo 7kk

15.1.2014 // 19.12.2013

7175g //  6695g
68,4 cm  // 65,0 cm
43,9 cm // 43,2 cm

Onko vinkkejä millä saisin soseen (liha, kasvikset) maistumaan? xxxx      

Meillä NUKUTAAN!

Pojat ovat vedelleet sikeitä jo TUNNIN! Voitteko kuvitella!

Olen niin onnellinen, että melkein itkettää! Siis voiko olla mahdollista, että nyt on myös hieman omaa aikaa päivisin ilman, että tänne tarvitaan extrakäsiä! Päätin eilen, että nyt loppu. Teen mitä tahansa, kunhan saan pojat ulos nukkumaan. Mietin melkein koko yön tätä uniasiaa ja miksei meidän vauvat nuku. Mitä me voitaisiin tehdä toisin.

Tänään puuron jälkeen sanoin pojille, että nyt roudataan vaunut parvekkeelle. Jos ne ei mahdu sellaisenaan, laitan ne osiin ja kokoan parvekkeella uudelleen (onneksi siihen ei jouduttu, koska mulla ei ole hajuakaan siitä miten ne saa kasaan...). Pienellä survomisella sain vaunut partsille ja vähän isomman huudon saattelemina pojat vaunuihin. Pakkasessa on se huono puoli, että vaatetta täytyy olla niin paljon. Tähän asti selvittiin vielä äitiyspakkauksen vanupuvulla ja makuupussilla, mutta nyt täytyi laittaa villapukua, toppatöppöstä ja toppapukua. Kauhistelin parvekkeella sitä huudon määrää ja mietin jo milloin ovikello soi. Pojat olivat jo ehkä vähän yliväsyneitä, kun laitoin unille eli oma moka osittain. Huuto kesti onneksi vain muutaman minuutin ja sitten tuli uni.

Nyt on mennyt tosiaan jo yli tunti! Kerran kävin hyssyttelemässä, kun Jimppa ähisi masuaan. Oletan, että kohta on nälkä, joten siellä heräillään. En osaa sanoinkuvailla tätä fiilistä! Lähes puoli vuotta on mennyt siinä, kun kuuntelen väsykitinää ja itkua aina päikkäriaikaan, kun ei suostuta nukahtamaan. Olin melkein pakotettu kävelemään parin tunnin lenkkejä päivittäin, että sain pojat nukkumaan. Aion kävellä jatkossakin, muttei se ole enää niin välttämätöntä ihan joka päivä, kun on vaihtoehtokin.
Mitähän teen tällä kaikella vapaa-ajalla!?!! <3

Siinä oli oma hommansa saada vaunut parvekkeelle, mutta tällaisen unipätkän ja oman ajan takia teen sen vaikka joka päivä! Pitäkää peukkuja, että partsinukkuminen sujuu myös jatkossa! Kokeilen seuraavan kerran heti muutama tunti poikien heräämisestä, jos Jesse saisi tulla hiljaiseen kotiin ;)

Happyhappyhappy! xxxx  

Perfect housewife?

Siivoaa, pyykkää, kokkaa, hoitaa lapset. 

 
Meillä on yleensä suhteellisen siistiä. Rakastan siivoamista ja sitä, että koti on siisti. Olen aina ollut sellainen, jota häiritsee jos kotona on sotkuista tai sänky petaamatta. Se vaikuttaa suoraan mun mielialaan. Poikien ollessa ihan pieniä, oli kotikin välillä aika kaaoksessa. Sänky petaamatta, keittiö täynnä likaisia tuttipulloja, vaipparoskis pursui ja nurkat oli täynnä villakoiria. Väsytti paljon ja kaikki aika meni poikien hoitamiseen ja uuden arjen opetteluun. Silloin jo sängyn petaaminen sai hymyn huulille.  

Tavarat on oikeilla paikoillaan, vaatteita ei loju lattialla tai muuallakaan ja likaiset astiat ja pullot tiskaan heti, kun pojat sen sallivat. Pyrin siihen, että koti on kunnossa lähtiessäni vaunulenkille noin klo 12. Aamupuuron jälkeen Theo ja Jimi yleensä viihtyvät keskenään leikkien sen aikaa, että saan pedattua, tiskattua ja laitettua vaunut ja ulkovaatteet lähtökuntoon. Lenkiltä on kiva palata siistiin kotiin.

Siivoan kunnolla (pölyt, imurointi, lattioiden ja wc:n pesu) kerran viikossa tai kahdessa. Pyykkiä pesen sitä mukaa, kun pyykkikori täyttyy. Yleensä 2-3 kertaa viikossa riittää.

Ruoan suhteen meidän tulisi skarpata. Ei tehdä lämmintä ruokaa päivittäin. Ennen poikia oli ruoka valmiina, kun Jesse tuli töistä. Nykyään en enää aina laita ruokaa päivällä, koska Jesse syö töissä eikä ole nälkäinen kuin vasta myöhään illalla, jolloin syö iltapalaa. Itselleni teen lounaaksi munakkaan tai jotain muuta yhtä helppoa ja nopeaa. Tähän tulee muutos viimeistään sitten, kun pojat alkavat syödä samaa ruokaa meidän kanssa. 

Meillä ei ole listaa siitä kumpi tekee mitäkin kotitöitä eikä Jesse onneksi ajattele niin, että kotityöt ja lastenhoito olisivat vain minun hommiani. Minä siivoan ja pyykkään enemmän, koska tykkään siitä niin paljon ja Jesse laittaa enemmän ruokaa. Edellisessä asunnossamme ei ollut tiskikonetta ja silloin Jessellä oli "tiskitiistai", heh. Tiskaaminen on sellainen homma, mikä ei kuulu toplistaani. Pelkkien tuttipullojen ja muutaman kattilan tiskaaminen menee kyllä.

Olen päivät kotona poikien kanssa, kun Jesse on töissä. Välillä tuntuu kurjalta, kun molemmat pojat huutavat ja minulla on pinna kireällä Jessen tullessa töistä. Onneksi niin ei tapahdu usein, mutta kuitenkin. Jesse tulee noin klo 15 kotiin, juuri poikien toisien päikkäreiden aikaan. Siihen aikaan molemmat ovat väsyneitä, mutta (yllättäen) eivät suostu nukahtamaan. Jos molemmat huutavat väsymystään, vien heidät sänkyyn ja nostan syliin rauhoittumaan vuoron perään. Kun Jesse tulee, hän vaihtaa likaiset työvaatteet pois, pesee kädet ja ottaa toisen pojan. Silloin tilanne rauhoittuu nopeasti ja molemmat nukahtavat. Tosiaan, onneksi näitä tilanteita on aika harvoin. Vastakohtana taas tuntuu kivalta, kun Jesse tulee siistiin kotiin, pojat on juuri syötetty ja he leikkivät tyytyväisinä. Niin ja vaimokin on oma itsensä eikä hermoraunio ;) ...

Arvostan sitä suuresti miten Jesse jaksaa heti olla poikien kanssa, olla läsnä ja auttaa tullessaan töistä. Olen kuullut, että monilla on selvä työnjako: äiti hoitaa kodin ja lapset (mikäli siis äiti on kotona lasten kanssa) ja isä käy töissä. En tiedä miten itse jaksaisin jos Jesse ei yhtään auttaisi kotona tai poikien kanssa. Töissä täytyy jaksaa ja olla skarppina, mutta ei minullakaan kotona kahden vauvan kanssa ole mahdollisuuksia hengähtää, etenkään kun meidän ihanaiset ei nuku päiväunia kuin max 30min eivätkä edes samaan aikaan aina. Voisin ylistää Jesseä vielä lisää, koska Jesse auttaa myös öisin. Hoidetaan yleensä yhdessä se yksi yösyöttö, koska me molemmat ollaan sitä mieltä, että niin se toimii parhaiten. Ollaan kokeiltu vuoroöitä, minä hoidan yksin ja vaikka mitä, mutta näin se toimii meillä parhaiten. Jesse haluaa onnekseni auttaa! Jos Jesse on tosi väsynyt, niin tottakai annan nukkua ja syötän pojat yksin.   

Tästä tekstistä voi tehdä yhteenvedon, että olen kaukana perfect housewifesta ja kiiltokuvaäidistä. Joskus olen aivan täynnä poikien väsykitinää, siirrän imuroinnin seuraavaan päivään enkä tee päivittäin ruokaa, mutta kuitenkin me pärjätään hienosti, ulkoillaan päivittäin, pidetään kiinni rutiineista ja rytmistä ja ollaan onnellinen perhe! Eikö se olekin tärkeintä?

Onko teillä selvää "työnjakoa"?  xxxx         

Tuliaisia Ruotsista

Saatiin vaikka mitä kivaa, kun mun vanhemmat palasivat Ruotsin reissultaan. 

Pojat saivat ihanat "älskling"-sukat, neljä ruotsinkielistä kuvakirjaa ja synttärijunan. Junassa on puisia vaunuja ja jokaiseen vaunuun laitetaan kynttilä. Veturiin tulee se numero paljonko täyttää. Numeroita on paketissa yhdeksään asti. Kesäkuussa (kirjoitin äsken vahingossa ensi vuonna...) poikien juna pääsee oikeaan käyttöön, kun siihen laitetaan kynttilät ja ykkönen <3

Mamille tuotiin meikkivoide, korvikset, huulivoide (Elisabeth Arden 8 hour lip cream, tosi hyvä!) ja Ciaté Caviar manicure -setti. Tänään lakkaan kynnet, joten se pääsee testiin. Mulla on aina kynsilakkaa ja ennen poikia lakkasin kynnet 2-3 kertaa viikossa. Nykyään "enää" kerran viikossa. Lisäksi saatiin hauska maljakko; se on muovia ja ihan litteä läpyskä ilman vettä. Kun sen täyttää, se aukeaa ja toimii mainiosti!

Jesse tuli äsken kotiin ja leikkii nyt poikien kanssa. Meiningistä päätellen väsy ottaa kohta vallan.

Luen vielä kertaalleen muistiinpanoni läpi, pian on tiedossa nimittäin jotain aika jännittävää: haastattelu erääseen lehteen. Se on ihan pieni juttu, mutta aika siistiä!


Mukavaa viikonloppua! xxxx

Vähillä unilla edelleen

Me ollaan viikonloppu poikkeuksellisesti mun vanhempien luona - koiranhoitajina. Vanhemmat ovat reissussa, joten pakattiin laukut ja tultiin tänne hoitamaan suloista bordercollieta, Helmiä. On muuten aikamoista! Vauvat hoituu ja koira hoituu, mutta ne yhdistettynä... Eilen tehtiin suunnitelma miten hoidetaan ilta. Pojat alkavat kitistä ja taistella unta vastaan heti, kun vaihdetaan yökkäri päälle eli noin klo 20. Siitä jatkuu kitinä aina sinne klo 22 asti, jolloin vihdoin nukahtavat (toki nukahtamisenkin jälkeen itkeskelevät ja saadaan rauhoitella, hyvinä öinä 24 asti ja huonoina koko yö). Tänka på oli siinä mihin kohtaan ajoittaa Helmin iltalenkki. Jesse vietti laatuaikaa Theon kanssa eilen ja he kotiutuivat vasta kahdeksalta illalla. Syötin iltapalan ja vaihdoin pojille yökät. Sillä välin Jesse kävi Helmin kanssa. Pojat olivat onneksi hyväntuulisia tämän ajan. Kuulostaa ehkä hassulta ja typerältäkin miten koiran ja vauvojen yhdistäminen voi olla näin haastavaa tai siis vaatia niin paljon suunnittelua ja järjestelyä, mutta me ei olla totuttu siihen, että täytyy näiden kahden pikkuviikarin lisäksi huomioida muitakin. Nyt jo tosin yhden päivän jälkeen vauva- ja koirarutiinit alkaa muovautua hyvin yhteen!

Yleensä meillä on klo 20-22 sellaista showta, ettei siitä halua selvitä yksin. Ollaan siis nyt suunnilleen viimeiset 4kk hoidettu illat kaksin. Harmittaahan se vähän, ettei iltaisin(kaan) ole omaa aikaa, kun oman jaksamisen tähden on sännättävä heti poikien perään nukkumaan. Poikien yöt on niin arvaamattomia, etten ota sitä riskiä, että valvon 24 asti ja siitä eteenpäin saankin rauhoitella poikia. Viime yö meni taas tosi huonosti, Jimin osalta. Itkeskeli 20 minuutin välein koko yön... Kahden vauvan kanssa (ainakin meillä) menee aina niin, että silloin kun toisella olisi kerrankin hyvä yö niin toisella ei. Aina saa päivystää vähintään toisen kanssa, heh. Oletteko jo saaneet tarpeeksenne meidän uniongelmista? 

Koitan pitää mielessä, että tämä on vaan vaihe ja menee joskus ohi. Ehkä viikossa, kuukaudessa tai...vuodessa. Eiköhän me myös saada sitä omaa ilta-aikaakin sitten joskus. Välillä olisi niin kiva katsoa illalla vielä joku leffa kahdestaan sohvalle käpertyneinä.

Viikonloppu menee omalla painollaan, meillä ei ole mitään sen kummempaa tiedossa. Toivottavasti mun hammaskipu pysyy kurissa, ettei tarvitse lähteä hammaspäivystykseen. Viisaudenhammas on tehnyt tulojaan jo jonkin aikaa ja nyt koko vasen puoli kasvoista on kipeä ja turvonnut. Särkee, kamala paineentunne enkä pysty avaamaan suuta kunnolla. Oikealta alhaalta on jo leikattu viisuri ja se sattui ehkä jopa enemmän kuin sektio. Jäi traumat. Kävin viime viisurireissulla röntgenissä, kun hammaslääkäri epäili, ettei viisurit lähde ihan helpolla. Tottahan se, todettiin, että molemmat alhaalta täytyy leikata, kun ne on niin syvällä leuassa kiinni. Kammolla odotan tiistaita, kun soitan ajan. Nyyh. Pääsenpähän tästä kivusta.

Nyt tähän loppuun on pakko kertoa jotain positiivista ja iloista. Levottomista öistä huolimatta päivisin pojat on iloisia ja aurinkoisia. / Aloitettiin viikko sitten puuro ja se maistuu hyvin molemmille! / Jimi nauraa ja kikattaa jos heiluttelen hiuksia. Theoa naurattaa jos isi puhaltaa masuun, siitä tulee niin kiva ääni. / Tämä olikin hyvä lopetus, alkoi hymyilyttää meidän pienet söpöliinit. 

Hyvää viikonlopun jatkoa! xxxx