Elämä ennen vauvoja

Raskaustestin näyttäessä vihdoin positiivista joulukuussa 2012, oltiin seurusteltu Jessen kanssa melkein 3 vuotta ja menty juuri naimisiin. Jesse teki töitä rakennusalalla, minä opiskelin sosionomiksi ja tein osa-aikaisena myyjän töitä.

Arkena Jesse lähti töihin aamukuuden jälkeen ja minä starttasin auton kohti Hyvinkäätä eli koulua klo 7.20. Näinä aamuina herätyskelloni soi kuudelta. Join aamukahvin samalla meikaten. Yksi aamun lempparikombo! Sitten nopea aamupala ja lähtö. Koulua oli paikanpäällä vaihtelevasti, yleensä 4-8 tuntia päivässä. Pari kertaa viikossa menin koulusta suoraan töihin, josta pääsin klo 20.20 kotiin. Ne päivät tuntuivat aika rankoilta. Töitä tein noin 5-15 tuntia viikossa. Jos arkena sattui olemaan vapaapäivä tai vaikka vain iltavuoro, nautin ajasta kotona. Heräsin myöhään, söin pitkän kaavan aamiaisen ja katsoin edellisen päivän Emmerdalet. Hengailin, tein koulujuttuja tai järjestelin kotia. Tein ruoan valmiiksi ja syötiin Jessen kanssa yhdessä. Jaettiin päivän kuulumiset ja höpötettiin niitä näitä. Illalla Jesse useimmiten rentoutui = pelasi pleikkaria (...) tai katsoi leffaa ja minä olin koneella, kirjoitin deadlinen kuumottaessa koulujuttuja, kävin lenkillä tmv. Meillä ei ollut arkena yleensä sen kummempaa ohjelmaa. Illat meni nopeasti ja yhtäkkiä olikin taas viikonloppu.

  
Olen sellainen tyyppi, joka rakastaa rutiineja ja järjestelmällisyyttä. Kodin on oltava järjestyksessä ja sen järjestäminen ja siivoaminen on kivaa puuhaa. Mennessäni vessaan saatan matkalla oikaista 0,5cm väärässä kulmassa olevan maljakon tai siirtää pöydällä olevan puhelimen kiinni vieressä lojuvaan kaukosäätimeen; ihan vaan sen takia, että se näyttää kuuluvan siihen. Kuulostaa neuroottiselta, mutta sellainen olen. Jesse nauraa tälle paljon... Olen myös kaavoihin kangistunut. Syön saman aamiaisen melkein joka aamu, kuuntelen edelleen samoja kappaleita kuin 7 vuotta sitten (repeatilla), teen aamutoimet aina samassa järjestyksessä. Suunnittelen ja mietin etukäteen: valitsen seuraavan päivän vaatteet etukäteen edellisenä iltana. Säävarauksella eli valitsen kaksi eri asukokonaisuutta. Varaudun jatkuvasti mitä jos -tilanteisiin. Olen ajanhermoilla ja pohdin asioita. Tästähän tulikin varsinainen "mitä et tiennyt minusta" -pläjäys ja nyt pidätte minua varmaan ihan sekopäänä. Onneksi olen löytänyt rinnalleni miehen, jota vain viehättää hassut tapani. 

Palataan aiheeseen; viikonloppuisin oli sitäkin enemmän meininkiä. Nähtiin kavereita, juhlittiin, käytiin leffassa, syötiin ulkona, kahviteltiin vanhempien luona, mökkeiltiin ja vaikka mitä. Kyllästyin kuitenkin siihen, että lähes joka viikonloppu oli jotain meininkiä (eikä tietenkään voinut jäädä mistään paitsi..) ja uusi viikko alkoi väsyneissä merkeissä. Oli menty ja juhlittu jo sen verran monta vuotta, että oltiin valmiita uuteen elämäntilanteeseen. Vauva(t) oli todella odotettu ja toivottu.

Välillä me tämän kaiken vauvahulinan ja perhearjen keskellä mietitään Jessen kanssa millaista meidän elämä olisi jos meillä ei olisi vielä lapsia. Tullaan aina samaan lopputulokseen; se ei olisi sitä aikaisempaa ihmeellisempää ja kuitenkin toivottaisiin kovasti vauvaa. Aivan kuten ennen plussaa! Kirjoitan vielä lukijan toiveesta kattavamman postauksen aiheesta "millaista meidän elämä tällä hetkellä olisi ilman lapsia".

Oli mukava palata muistoissa aikaan, jolloin oli vain minä ja Jesse, me kaksi. Se oli ihanaa, seesteistä ja onnellista aikaa. Nyt yhtälöön on lisätty kaksi pientä poikaa, meidän silmäterät ja olen onnellisempi kuin koskaan. xxxx

I heart you

Pitkästä aikaa on viikko tuntunut pitkältä, voimat on olleet totaalilopussa ja olen laskenut aikaa viikonloppuun ja Jessen kotoiluun. Jouduin hyvästelemään rakkaan Famoni, joka nukkui pois. Samaan saumaan Jesse joutui tekemään pitkiä päiviä töissä, joten olin yksin poikien kanssa. Pojilla oli just silloin ihmeellinen kiukkukausi meneillään ja koitin vaan selvitä kaikesta hammasta purren. Onneksi Jessen työajat normalisoitui ja sain apua poikien hoitoon ja olkapään, jota vasten itkeä.

Työkiireidensä helpotuttua Jesse patisti mua viettämään omaa aikaa, joten keskiviikkona lähdin Hyvinkään Willaan shoppailemaan. Se teki uskomattoman hyvää! Taisi olla eka kerta, jolloin en jatkuvasti vilkuillut kelloa ja kiirehtinyt kotiin parin tunnin jälkeen. Olin kotona vasta iltakymmeneltä ja innoissani esittelin Jesselle ostoksiani. Pojat oli nukahtaneet ongelmitta ja sovittiin, että tehdään näin myös jatkossa. Välillä hoidetaan nukkumaanmeno yksin, jolloin toinen saa huilata.    

1. Jesse piristi mansikoilla <3 
2. käytiin 1v. neuvolassa; pojat kasvaa hienosti, rokotukset itketti hetken, oireita ei ole onneksi tullut (kuten edellisillä kerroilla se kuukauden kestävä yöhuuto...) 
3. onnea rakas 24v. Herra ei pahemmin synttäreistä välitä, mutta ilahtui kuiteski tästä pienestä yllätyksestä! 
4. Hyvinkää-reissun saalista, ah alennukset! 

Viikonloppu meni ihan liian nopeasti ja huomenna on taas uuden viikon alku... Mistähän niitä voimia nyt saisi lisää. Viikonloppu alkoi mukavasti, kun Jesse täytti 24 vuotta. Kahviteltiin sen kunniaksi ja jatkettiin kakunsyöntiä lauantaina veljentyttöni 1-vuotisjuhlissa. Tänään lähdettiin sadetta karkuun läheiseen ostoskeskukseen. Pyörittiin siellä Jessen mittakaavassa pitkä aika, noh 3 tuntia. Pojat nukkuivat osan ajasta ja muuten olivat tyytyväisinä rattaissa. Syötiin, kierrettiin kaupoissa ja käytiin ottamassa minimiesten passikuvat. Kuvat saatiin yllättävän helposti, meniköhän koko prosessiin pari minuuttia. Keskiviikkona mennään poliisilaitokselle jättämään passihakemukset ja sitten ollaankin valmiina matkaan.

5.  magee lippis mageella tyypillä (Lindex) 
6. sitä perusarkea - ihanaa miten pojat tykkää leikkiä myös kahdestaan
7. 1-vuotiaan prinsessan juhlissa
8. Bumbleride Indie Twin-rattaat ja miljoona sydäntä  

xxxx

Uutta lastenhuoneeseen

Yhteistyössä: Pikkunorsu

 

"Pikkunorsu on suloinen julistekauppa, josta löydät tutut lastenlaulut julisteina ja kortteina. Valmistamme myös kortteja ja tarroja, joissa seikkailevat Pikkunorsun pienet eläinkaverit." lainattu Pikkunorsun nettisivuilta

Saatiin aivan ihana juliste Pikkunorsulta. Julisteessa on "Tuiki tuiki tähtönen" -laulun sanat. Laulu on tuttu jo omasta lapsuudestani ja sitä me ollaan laulettu myös pojille paljon, joten se sopii meille täydellisesti. Aion hankkia poikien uuteen huoneeseen myös toisen julisteen; saman laulun, mutta ruotsinkielellä "Blinka lilla stjärna". Uudessa huoneessa julisteet pääsevät poikien sänkyjen yläpuolelle. Vielä tässä vanhassa huoneessa sijoitin julisteen poikien sänkyjen välissä olevalle pienelle pöydälle. 

Pikkunorsun nettisivuilla oli paljon muitakin kivoja juttuja, kuten kastekortti (klik!) ja seinätarra omasta nimestä (klik!). Voisinpa kotiuttaa kaikki... 

Juliste on todella ihana. Mitä te tykkäätte? Onko Pikkunorsu teille jo tuttu? xxxx

psst. Mikäli teiltä jo löytyy Pikkunorsun tuotteita, ne kannattaa kuvata, ladata Instagramiin #pikkunorsu , kuvan laittaneiden kesken arvotaan joka kuukausi vapaavalintainen juliste!    

Eka mökkireissu

Me lähdettiin perjantaina juhannuksen viettoon Jessen perheen mökille. Ajomatka kesti reilut 2 tuntia ja lähtö ajoitettiin poikien aamupäivän päikkäriajalle. Oltiin varauduttu huutokonserttiin, koska taas vaihteeksi on meneillään "inhoan autossa istumista"-vaihe. Yllätyttiin positiivisesti, kun pojat nukkuivat hienosti yli puoleen väliin, jolloin pysähdyttiin syömään välipala. Pojat pääsivät vähän "jaloittelemaan". Loppumatkankin molemmat poikkeuksellisesti nukkuivat eli kaikki meni paremmin kuin hyvin. Kuvissa harmaapipoinen on Theo ja sinipipoinen on Jimi.

  
Mökillä Jimi ja Theo ihmettelivät aikansa uutta paikkaa. Pian lähtivät tutkimaan ja siinä saikin pysytellä perässä. Mökillä on iso terassi, jossa on portaat ja jonkin verran pudotusta. Sieltä vie yhdet portaat alas järvelle. Lähimaasto on epätasaista eikä oikein sovellu näin pienille. Hetken jo mietin miten ihmeessä saadaan pidettyä pojat turvassa, mutta alun tutkimisten jälkeen ei meno ollutkaan enää niin vauhdikasta. Osa ajasta leikittiin sisällä mökissä ja sään salliessa siirrettiin lelut terassille ja oltiin siinä. Sää oli kolea ja sateinen, mutta muutaman kerran nähtiin aurinkokin.

Meillä oli mukana kassillinen leluja, matkasängyt, syöttötuolit (Ikea Antilop), rattaat, paljon vaihtovaatteita, ruokaa ja tietysti vaipat yms. Mökillä ei ole juoksevaa vettä, joten poikien pesut tehtiin puusaunassa, jossa vesi lämmitettiin kiukaan padassa. Ruoka lämmitettiin vesihauteessa ja maitoa varten keitettiin vesi kattilassa. Hyvin siitä selvittiin, mutta pakko myöntää, että oli aika luksusta palata kotiin. Miten helppoa kaikki onkaan! Pojat viihtyivät mökillä todella hyvin. Me ollaan Jessen kanssa molemmat vietetty paljon aikaa mökillä. Ihanaa, että myös meidän minit näyttävät olevan true-mökkeilijöitä. 

Meidän piti olla mökillä sunnuntaihin asti, mutta päätettiin lähteä kotiin jo lauantai-iltana. Otettiin riski ja lähdettiin vasta poikien nukkumaanmenon aikaan eli kahdeksalta. Pojat matkustivat yöpuvut päällä ja joivat iltamaidon autossa. Molemmat nukahtivat samantien maidon jälkeen, mutta heräilivät pariin otteeseen matkan aikana. Kotona nostettiin pojat heti sänkyihinsä ja uni jatkui. Yö ei ollut menestys, mutta välillä sellaisiakin öitä sattuu.

Varmasti tehdään kesän aikana uusi mökkireissu. Pakkaaminen ja kaiken muistaminen taisi olla reissussa kaikkein rankinta. Kahden pienen kanssa ei voi vaan lähteä vaan kaikkeen mahdolliseen on varauduttava.

Nyt on palattu taas arkeen ja odotellaan kuumeisesti Jessen kesäloman alkamista. Muutama viikko vielä... xxxx

 Miten teillä meni juhannus?     

Vuosi sitten...

...elämäni sai aivan uuden merkityksen. Minusta tuli äiti. Pitkän ja raskaan odotuksen päätteeksi A-vauva eli Jimi syntyi sektiolla klo.10.41 ja hänet vietiin samantien hoidettavaksi. B-vauva eli Theo syntyi heti perään klo.10.42 maukuen kuin pieni kissanpentu, ääni oli pieni ja hento. Sain nähdä Theon ja ehdin vain ihmetellä kuinka pieni ja suloinen hän on. Pian Theo vietiin myös hoidettavaksi ja Jesse lähti mukaan. Myöhemmin luin synnytyskertomuksesta, että Jimi oli pitänyt elvyttää heti. Luojan kiitos kaikki meni hyvin ja molemmat voivat sen jälkeen hyvin.

Ensimmäiset päivät meni kahta pientä ihmettä hämmästellessä. En sisäistänyt heti, että olen todella kahden pojan äiti. Oli ihanaa saada vauvat ensi kertaa syliin. Se vahvisti meidän välistä sidettä ja sai kaiken tuntumaan todelliselta. 

Vauvavuoden ensimmäinen kolmannes opeteltiin uutta arkea, oltiin paljon kotona ja nautittiin perheenä olemisesta. Sitä aikaa kuvailisin "vauvakuplassa" elämisenä. Olin todella onnellinen saadessani pojat vihdoin kotiin ja kaikki se raskausajan stressi ja murhe oli taaksejäänyttä elämää. 

Vauvakupla rikkoutui viimeistään siinä vaiheessa, kun oltiin vauvavuoden toisella kolmanneksella jo kuukauden yöt kannettu huutavia vauvoja. Vauvat olivat tyytyväisiä päivät, mutta huusivat yöt. Kukaan ei neuvolassa eikä lääkärissä ottanut asiaa vakavasti. Jossain vaiheessa aloin jo epäillä itseäni ja kuvittelinko vain oireilun. Monta kuukautta kärvisteltiin ja käytiin samalla läpi silent-refluksi, kunnes maitoallergia selvisi ja refluksikin rauhoittui. 

Vauvavuoden viimeinen kolmannes meni nauttien tavallisesta vauva-arjesta. Pojat voivat hyvin (korvatulehduksesta ja pitkittyneestä flunssasta huolimatta) ja oppivat monta uutta asiaa. Yöt sujuivat ja arki sai uutta sisältöä puistossa ja vauvakerhossa vietetyistä päivistä. 

Uskomatonta ajatella, että poikien syntymästä on jo vuosi aikaa. Vuoteen on mahtunut uskomattoman hienoja ja unohtumattomia asioita. Ollaan koettu myös surua, murheita ja huolta. 

Päällimmäisenä mieleen on jäänyt kiitollisuus meidän pienistä ihmeistä ja kiitollisuus myös meidän läheisiä, kummeja ja ystäviä kohtaan! <3 Ollaan saatu paljon apua eikä oltaisi selvitty ilman heitä! 

 

Vauvavuoden päättyminen tuntuu haikealta, mutta samalla hienolta. Olen ylpeä meistä, että me selvittiin. Theosta ja Jimistä on kasvanut isoja, osaavia ja ihania poikia. Olen onnellinen ja ylpeä saadessani olla heidän äitinsä! 

PALJON ONNEA 1-VUOTIAAT RAKKAAT J&T! <3<3 

Haluan vielä kiittää teitä, ihanat lukijat! Olen saanut teiltä paljon tsemppiä, iloa, vinkkejä ja uskoa tulevaan. 

KIITOS <3 

Lomamatka lasten kanssa

VINKKEJÄ & KOKEMUKSIA KAIVATAAN! 

Me ollaan koko perhe lähdössä heinäkuussa viikoksi Malagaan. Pojat ovat silloin reilun vuoden ikäisiä. Matkalle lähtö varmistui vasta vähän aikaa sitten, kun Jessen kesäloman ajankohta selvisi. Saadaan poikien passitkin viime tipassa hankittua. Päässä pyörii miljoona huomioonotettavaa seikkaa matkaa koskien. Yksi huojentava tekijä on, että myös Jessen perhe lähtee mukaan eli extrakäsiä on saatavilla. Ei kuitenkaan lennetä samalla lennolla, joten lentokoneessa "ollaan omillamme". Hieman jännittää lentomatka, mitä se on, noin 4 tuntia? Miten ihmeessä saadaan pidettyä pojat tyytyväisinä? Jatkuvasti kun pitäisi päästä menemään ja tekemään... 

Malagassa asutaan villassa, jonne järjestetään matkasängyt ja syöttötuolit. Eniten matkassa huolettaa lento, paikanpäällä kaikki sujuu varmasti omalla painollaan.

  
Olisi todella kiva kuulla kokemuksia, erityisesti tämän ikäisten kanssa matkustamisesta. Mitä mukaan, mitä ottaa huomioon, miten suojata lapsi parhaiten kuumalta auringolta (pelkästään varjossa pysytteleminen ei luultavasti onnistu tältä vauhtikaksikolta..) yms. xxxx
 
(kuvat Hania 2012)

Viikon kohokohdat

...tiivistettynä, avaan asioita enemmän varsinaisissa "asia-postauksissa".

Meille kuuluu todella hyvää. Pojat voi hyvin, huomenna käydään vielä korvien jälkitarkastuksessa. Ollaan saatu nyt kaksi kokonaista yötä putkeen ja tänään herättiin vasta 9.06! Olo on virkeä ja energinen. Perjantaina pojat oli mummilassa yötä ja me saatiin kahdenkeskeistä aikaa. Ilta meni nopeasti, kun käytiin Prismassa ruokaostoksilla, laitettiin synttärikoristeita paikoilleen, katsottiin vähän aikaa leffaa ja menin tosi aikaisin nukkumaan.

Perjantaina haettiin meidän uudet rattaat: Bumbleride Indie Twin! Kiitos kovasti niistä vinkanneille (ja erityiskiitos anopille ja appiukolle, jotka rattaat ostivat), ne on ihan mahtavat. Ollaan käyty testiajeluilla jo monta kertaa ja eilinen perhepäivä Helsingissä meni mukavasti poikien viihtyessä uusissa rattaissaan. En voisi olla tyytyväisempi. Kunhan käyttökokemusta tulee vielä lisää niin teen rattaista esittelypostauksen.  

Lauantaina juhlittiin poikien 1-vuotissynttäreitä. Päivä ei mennyt ihan kuin Strömsössä; Jesse oli melkein koko päivän hälytyskeikoilla (tietysti soittoja tulee tällaisena päivänä...), mutta onneksi ehti kuitenkin mukaan kynttilän puhallukseen. Siinä saatiin pari kuvaakin otettua koko perheestä. Harmitti, kun jäin sitten yksin hoitamaan kaiken ja Jesse jäi juhlista paitsi, mutta eipä sille voinut mitään.

Yksi ehdottomista kohokohdista oli Jimin ensimmäinen sana: ÄITI. Jimi sanoo äiti! Ensin en ollut varma osaako hän tarkoittaa sillä minua, mutta nyt tuon tuosta kuuluu "äitti, äitti", kun pikkutakiainen roikkuu lahkeessa. Pian äidin jälkeen tulikin jo herran toinen sana: "anna". Lusikoin ilmeisesti liian hitaasti, kun joka välissä kuuluu painokkaasti"anna, anna, anna!". Jimistä ja Theosta on tullut innokkaita vilkuttajia. Jimi vilkuttaa mm. Muumimaailman mainoksen Muumipeikolle, iltasadulle (kun sanotaan "hei,hei, nyt mennään nukkumaan") ja veljelle jos veli nostaa käden ylös.

Kivaa maanantain jatkoa! xxxx 
 

Iloinen Muumifani J

"hee-eei!", huitoo T