Raskausviikolla 23+2

Tämä aika vuodesta tuo muistoja mieleen. Neljä vuotta sitten minut kirjattiin sisään Naistenklinikalle. Oli huhtikuinen ilta ja minulla oli päälläni paksu talvitakki. Matkalla sairaalaan tunsin kipua alavatsassani ja tiesin, että sille tielle jäädään. Autonpenkki oli kallistettu, jotta paine vähän hellittäisi. Puristin Jessen kättä ja ajettiin hiljaisuuden vallitessa. 

"Ei näytä hyvältä". Lääkäri tutki hoitajan avustuksella, punnitsi vaihtoehtoja ääneen ja sain kuulla, että niin aikaisin syntyvillä (23+2) ei ole juurikaan mahdollisuuksia selviytyä. Minut laitettiin odottamaan osastolta vapautuvaa paikkaa ja sain kortisonipiikin. Muistan radiossa soineet kappaleet ja palan kurkussa. Jesse joutui aika nopeasti lähtemään kotiin osastolle päästyäni. Makasin sängyssä, tuijotin kattoon ja pää oli tyhjä. Ulkona alkoi hämärtyä ja nukahdin.
 
Ensimmäisen viikon jälkeen olin perillä sairaalan rutiineista. Aamu alkoi vauvojen sydänkäyrien ottamisella ja päivä rytmittyi ruoka-aikojen mukaan. Nukuin parit päiväunet, katsoin monta tv-sarjaa läpi, kirjoitin blogia ja odotin vierailijoita. Ultra oli jokaisen viikon kohokohta. Oli ihana päästä näkemään vauvat ja saada tietää kohdunsuun tilanteesta. Sen lisäksi oli jännittävää päästä pois siitä pienestä huoneesta, jossa olin vuorokauden ympäri. Muistan erityisesti sen kerran, kun monen viikon makaamisen jälkeen minut kävelytettiin ultrahuoneeseen. Matkaa oli parin huoneen verran, mutta tarvitsin apua kävelemiseen. Se oli outo tunne, kun jalat ei tuntuneet kantavan enkä muistanut missä asennossa kävellään. Piristyin siitä pienestä "retkestä" todella paljon. Viikko viikolta tuli joku hoitohenkilökunnasta taivastelemaan, kun olin edelleen siellä. Muutama lääkäri ei olisi ikinä uskonut, että raskaus etenee edes viikolle 26.

Olen kokemukseni myötä varma, että ihmisellä on jokin sisäänrakennettu selviytymismoodi. En voi uskoa, että olen oikeasti maannut sängyssä liki yhdeksän viikkoa, siis yli kaksi kuukautta! Pahinta kaikessa oli epätietoisuus vauvojen selviytymisestä. Kaikesta tästä selvittiin eikä minulle jäänyt traumoja vaan lähinnä kiitollisuus saamastani hyvästä hoidosta ja keskosvauvojeni selviytymisestä.

Osastoaikaan liittyy kaikesta huolimatta myös hyviä muistoja. Pääsääntöisesti pidin sairaalaruoasta ja erityisesti välipaloista, ehdin katsoa paljon sarjoja ja lueskella blogeja, nukuin paremmin kuin ikinä - keskimäärin 8-10 tuntia yössä + päiväunet ja kaikki tärkeimmät ihmiset kävivät moikkaamassa ja piristämässä. Yksi ystävistäni mm. lakkasi varpaankynteni, koska en siihen itse pystynyt ja äitini järjesti vapun huoneeseeni serpentiinillä ja vappupalloilla. Jessen kanssa meille muodostui omat sairaalajuttumme. Muistan ikuisesti sen, kuinka Jesse istui sängyn jalkopäässä ja teki sudokua samalla painellen jalkojani. Tämä toistui yhtä kertaa lukuunottamatta joka ilta. Kuinkakohan monta sudokua me tuona aikana tehtiin..? Pidettiin leffailtoja ja Jesse toi Filmtownista lempparikarkkejani (kunnes todettiin raskausdiabetes), juteltiin enemmän kuin koskaan ja suhteemme vain lujeni. 

Jimi ja Theo syntyivät pitkän odotuksen päätteeksi onneksi "vasta" 31+0. Toivuin nopeasti ja nousin sektion jälkeen sängystä itse kuuden tunnin kuluttua. Menin vauvojen luo teholle, jossa istuin pyörätuolissa. Illalla kävin suihkussa ja pääsin ulos ensimmäistä kertaa kuukausiin. Raikas ulkoilma tuntui uskomattomalta. Jossain välissä oli tullut kesä ja minä olin sairaalassa talvitakkini kanssa. Olin valkoisempi kuin ikinä, ihoni oli herkkä, lihakset oli surkastuneet, silmät eivät kestäneet auringonvaloa ja tunsin oloni kaikinpuolin lepakoksi, joka oli heitetty pimeydestä aurinkoon. Sen jälkeen olin pitkään kiitollinen ihan perusasioista, kuten raikkaasta ulkoilmasta, kävelemisen mahdollisuudesta, pitkistä suihkuista ja kaupassa käymisestä. Edelleen muistan hämmästellä tätä vuodenaikaa erityisen paljon ja nautin joka hetkestä. Nyt jaan kevään muuttumisen kesäksi kahden ihmeeni kanssa.

Oletteko lukeneet blogiani sairaala-ajoiltani asti?

Vapaa viikonloppu - mikä fiilis!

Ollaan herätty tällä viikolla vasta reippaasti kahdeksan jälkeen. Osasyy on varmaan ollut Jimin kuume, mikä on laittanut nukuttamaan. Theokin on nukkunut yhdeksään, kun veli ei ole ollut herättämässä kukonlaulunaikaan. Yhden yön Jimi nukkui meidän välissä, kun kuume nousi ihan yhtäkkiä todella korkeaksi ja Jimi alkoi hourailla. Tuuletettiin huone ja poika nukkui ilman yöpukua. Se oli ensimmäinen yö ikinä, kun osasin nukkua pikkutyyppi vieressäni. Jimi on onneksi jo hyväkuntoinen, mutta tänään Theo heräsi kuumeisena. Kaikki tuntuu aina kertyvän samaan ajankohtaan ja tämä viikko onkin ollut aikamoista tasapainottelua ylimääräisten deadlinien yhdistämisessä sairastamiseen + kaikkeen muuhun.

Valotaulu, lastenhuoneen säilytyskorit ja moln-viltti saatu Jollyroom 

On kyllä tullut kotoiltua lasten kanssa taas ihan kunnolla. Sairastamisessa on se tylsä puoli, ettei pääse ulos. Pienillä kuumekaan ei lannista sohvalle, joten meininki on ollut ajoittain aika railakasta. Onneksi on Jessen vanhat legot, lastenohjelmat, kasa kirjoja ja piirustusvälineet.

Vihdoin on perjantai, joka tuntuu perjantailta, koska vapaa! Menen töihin vasta maanantaina ja voin ottaa ihan iisisti nyt pari päivää. Sunnuntaina on Profeettojen keikka, joten todella kiva viikonloppu tulossa. Nyt vielä kun Theo paranisi, niin kaikki olisi just jees!

Ihanaa viikonloppua!

Tukiverkoston merkitys

Yhteistyössä sitly.fi

Jimi ja Theo olivat viime lauantaina yökylässä mummilassa. Olemme onnekkaita siinä, että meillä on niin paljon välittäviä ihmisiä meidän ympärillämme ja pojilla on läheiset välit kaikkiin isovanhempiinsa. Asumme niin lähekkäin, että näemme viikottain ja esimerkiksi puistoreissun päätteeksi on helppo kipaista kylään. Saamme apua aina, kun sitä tarvitsemme ja jo pelkkä tieto siitä auttaa vaikeammissa hetkissä. Olemme kokeneet paljon Theon ja Jimin keskosuuden, sairastelukierteiden, refluksin ja allergioiden takia, mutta yhdessä läheisten kanssa ollaan kaikesta selvitty. 

Jimi ja Theo ovat yökylässä vaihtelevasti noin kerran kuussa tai kahdessa, jolloin meillä on menoa ystävien kanssa tai vietämme treffi-illan ja keskitymme toisiimme. On ihanaa, kun tietää poikien nauttivan ajastaan isovanhempien luona eikä meidän tarvitse stressata siitä lainkaan. Olemme onnekkaita siinä, että pojilla on ihania kummeja, jotka ovat mukana heidän elämässään. Kummien lisäksi on meidän ystäviä, jotka ovat Theolle ja Jimille tärkeitä ja joita me nähdään säännöllisesti. Se on mielestäni suuri rikkaus, että lapsillani on paljon heistä välittäviä ihmisiä ympärillään. 

Tiedän, että kaikilla tilanne ei ole tällainen. Kaikilla ei ole sitä tukiverkostoa, joka tarvittaessa auttaa lastenhoidossa ja antaa vanhemmalle mahdollisuuden hengähtää. Minuun otettiin yhteyttä sitly.fi -palvelusta, joka on oman lähialueen lastenhoitajia ja lapsiperheitä yhdistävä sivusto. Suomessa palvelu on aloitettu loppuvuodesta 2015, mutta monessa maassa se on toiminut jo useamman vuoden ajan. Toiminnan ideana on, että lastenhoitajat voivat löytää lähialueeltaan itselleen mielekästä työtä ja lapsiperheet vastaavasti omiin tarpeisiinsa sopivan lastenhoitajan tai tutustua alueensa muihin lapsiperheisiin! Sivusto on kätevä ja rekisteröityminen palvelunkäyttäjäksi helppoa. Pidän erityisesti siitä, että palvelun avulla pääsee tutustumaan oman lähialueen ihmisiin, joilla kaikilla on sama intressi. Oletteko kuulleet sitly.fi -palvelusta?   
 

Saatteko te lastenhoitoapua?

Pitsiä ja vaaleanpunaista

Aamuisesta lumisateesta viis, halusin laittaa kevättä huutavan asun päälle töihin. Olen pitänyt vaaleanpunaisesta aina, mutta nyt olen ihastunut siihen ihan täysin myös vaatteissa. Ostin Lindexistä kauniit vaaleanpunaiset pitsihousut, siihen kuuluvan pitsiyläosan ja asuun stailatun kaulakorun. En yleensä poimi omaan tyyliini koko valmista asukokonaisuutta, mutta nyt se oli niin täydellinen ja tyyliini sopiva, joten oli pakko. Veikkaan, että housut tulevat olemaan kevään ja kesän käytetyimmät! Housujen kaveriksi valitsin tänään raikkaan valkoisen paidan, mutta ehkä koitan ensi kerralla asua settinä ja yhdistän siihen jonkun vähän raffimman bleiserin.

Iskeekö teihin tämä yksi

 kevään trendiväreistä, vaaleanpunainen?

Lapsimessut 2017 + ostokset

Viikonloppuna Helsingin Messukeskuksessa järjestettiin Lapsimessut, joissa kävin sekä perjantaina että lauantaina. Ihmisiä oli paljon molempina päivinä, messutarjoukset oli hyviä ja näytteilleasettajien pisteet houkutteli kovasti. Perjantaina kiersin Outlet Expon ja ostin lähinnä meikkejä. Lauantaina oli Lapsimessujen tarjonnan vuoro ja käytiin poikien kanssa mm. leikkimässä bObleseilla, he saivat kyydin karusellissa ja pomppivat pomppulinnassa. Nähtiin poliisi- ja paloautot, katsottiin kauko-ohjattavien autojen kisailua ja moikattiin montaa eri satuhahmoa. Molemmat messupäivistä oli onnistuneita. Olen todennut hyväksi tavaksi meille sen, että kierrän yhtenä päivänä ilman lapsia, jotta saan kuvata ja katsella rauhassa ja toisena päivänä mennään lasten kanssa heidän ehdoillaan.    

Theolla ja Jimillä oli yllään messuilta ostetut Blaa! -merkin paidat sekä Lindexin lappuhaalarit 

Jimi ja Theo jaksoivat messuilla hienosti ja heti autoon päästessä koitti uni - heille, jotka eivät enää nuku päiväunia. Oli ilmeisesti tehokas messukierros. Olen tyytyväinen, että löysin juuri ne jutut, joita lähdin etsimään.  

tupsulippikset - Kiddow
tupsulippapipot - Silverjungle
trikoo tuubihuivi ja paidat - Blaa!
keltaiset sukat - Papu

 Näiden lisäksi ostin kasan meikkejä: kynsilakkoja parilla eurolla, huulipunia, huulikiillon, meikkivoiteen, luomiväripaletin, misellipuhdistusvettä, paljon kehutun Loreal Pure Clay Glow Mask -kasvonaamion sekä Babylips -huulirasvoja ihanissa tuoksuissa.

Olen testannut jo kahta uusista kynsilakoistani ja ehdoton suosikkini on kuvassa näkyvä Essien lakka, jonka sävy on nimeltään Go go Geisha. Yhtäkään hutiostosta ei tullut tehtyä ja olen tyytyväinen kaikkeen hankkimaani.  Meikkien hinnat oli pääsääntöisesti huomattavasti alhaisempia kuin kaupassa. Esim. Essien kynsilakat oli 5€/kpl, kun kaupassa n. 14€ ja Maybellinen luomiväripaletti 6€/kpl, kun kaupassa lähempänä kahtakymppiä. Kiitos Lapsimessujen järjestäjille, tapahtuma oli ikimuistoinen.

  Hei muut messuilijat, kertokaa! 

Mitä piditte messuista, 

löysittekö jotain ostettavaa?

27 vuotta

Lauantaina juhlin synttäreitäni kaveriporukalla. Olin perjantaina todella väsynyt kiireisestä ja vähäunisesta viikosta johtuen ja ahdisti jo valmiiksi ajatus seuraavan päivän ja yön valvomisesta, mutta lauantai oli kaikkinensa niin kiva ja onnistunut päivä, että nopeasti se väsymys unohtui.

Lauantaiaamu alkoi Helsingin Sokos hotelli Vaakunassa Jollyroomin järjestämällä blogiaamiaisella. Tapasimme Jollyroomin yhteyshenkilön, saimme tulevista tuotteista sneak peekiä ja täytyy sanoa, että värit niissä on mitä suloisimpia! Söimme herkullista aamiaista, juttelimme ja kirsikkana kakun päällä: paikalla oli kampaaja, joka taikoi meille ihanat kampaukset. Annoin kampaajalle vapaat kädet ja pian hiukseni oli kiharrettu, toisella puolella päätä kulki hollantilainen letti ja vapaiksi jääneet hiukset oli kevyesti kiinnitetyllä rennolla niskanutturalla. Aamiaisen jälkeen meille oli järjestetty taksikyyti Messukeskukseen ja pääsimme jatkamaan päivää lapsimessuille. Blogiaamiaisesta jäi todella hyvä fiilis, oli kiva tavata muita bloggaajia ja Jollyroomin yhteyshenkilö. Sain vielä mukaani kassin, joka sisälsi ihania tuoteuutuuksia.   

foliopallot & pillit saatu Juhlahumua

Messupäivän jälkeen veimme Jimin ja Theon vanhemmilleni yökylään ja jatkoimme matkaa Jessen kanssa kotiin laittamaan kaikkea valmiiksi juhlia varten. Sain kauniita koristeita Juhlahumua -nimisestä juhlatarvikeliikkeestä ja kuten kuvista näkee, olin innoissani erityisesti ruusukultaisista foliopalloista. Ne on mielestäni kiva lisä juhlakoristeluun. Yksi ystävistäni oli tehnyt kauniin vaaleanpunaisen prinsessakakun, jossa oli kruunu ja kaikki. Teemaväreinä oli valkoinen, vaaleanpunainen ja kulta. Siinä leikatessani kakkupalaa teatraalisin ottein Jessen räpsiessä kuvia, naureskelin itselleni, että oikeasti, 27-vuotiaan prinsessasynttärit? ...vai 3-vuotiaan? Rakastan juhlien järjestämistä ja minussa taitaa olla ikuisesti pieni pala prinsessaa, jolle eilinen oli tärkeä päivä. Ilta meni hauskoissa merkeissä kavereiden kanssa ja taisin olla kotona nukkumassa vasta reippaasti pilkun jälkeen. Onneksi synttärit on vaan kerran vuodessa. Minkäänlaista ikäkriisiä ei ole, vaikka kolmekymppiset lähestyy. Olen niin tyytyväinen elämääni ja koen saaneeni sen, mistä olen aina haaveillut, joten mikäs tässä eläessä päivä kerrallaan kaikesta nauttien.   

Vietättekö te syntymäpäiviänne?

Kohti Lapsimessuja

Vihdoin, Lapsimessut 2017 on täällä! Tulevana viikonloppuna 21.-23.4. me suunnataan Helsingin Messukeskukseen! Olen odottanut Lapsimessuja todella innoissani ja intoni vain kasvoi käydessäni joitain viikkoja sitten messujen bloggaajatilaisuudessa, jossa kuulin mitä kaikkea siellä tulee olemaan. Menen tuttuun tyyliini perjantaina tsekkaamaan Outlet Expon puolen ja Lapsimessujen kiinnostavimmat näytteilleasettajat. Lauantaina saan messuille seurakseni Jessen, pojat ja äitini, jolloin keskitytään Theoa ja Jimiä kiinnostaviin paikkoihin. Veikkaisin näitä olevan kaikki toiminnalliset pisteet, kuten Pajulahden järjestämät temppuradat, bObles - Lego Duplo -seikkailualue, lasten liikennekaupunki (!) sekä poliisi- ja paloautoihin tutustuminen. Messuilla on askartelupisteitä, uutena ohjelma-alueena neuvola (ohjelmaa odottajille ja pienten lasten vanhemmille) ja satuhahmokulkue, joka kulkee kaikkina messupäivinä klo 11. Kulkueen lisäksi satuhahmoja voi bongata ja moikata ympäri Messukeskusta päivän mittaan.

^vaatteet ja messuliput saatu blogin kautta: 

legginssit - Roo / trikoinen tuubihuivi - Blaa / sukat - Papu 

Itse odotan pääseväni hypistelemään ihania lastenvaatteita, löytäväni uusia kivoja lastenvaatemerkkejä ja kuulemaan lapsiperheille ajankohtaisista asioista ja tuotteista. Kiva päästä viettämään päivää koko perheen voimin. Theo ja Jimi ovat odottaneet messuja vähintään yhtä innoissaan kuin minä. Näytteilleasettajia on tänä vuonna yli 180, joista uusia ovat mm. Vimma, Kiddow, Jollyroom, Paapii, Kaiko Clothing ja Pouta Design. Hyvä vinkki, jonka voin antaa koskien messuilua: kannattaa ladata messukeskuksen mobiilisovellus puhelimeen, jolla näkee näytteilleasettajat ja tarjoukset helposti ja pystyy suunnittelemaan itselleen oman messupolun, ettei varmastikaan missaa mitään. Lapsimessut on nimittäin niin iso tapahtuma, että siellä menee helposti pää pyörälle ja jotain kivaa jää välistä (kokemusta on).

Must have -ostoslistallani on Kiddown tupsulippikset, Blaan tuubihuivi, Roon legginssit ja Papun sukat eli melkein kaikki, mitä sain messujen bloggaajatilaisuuden kassista. Ne oli kertakaikkiaan niin ihania, että haluan ostaa samanlaiset myös toiselle pojalle enkä pitää vain vuorotellen. 

 Oletteko menossa Lapsimessuille tulevana viikonloppuna?