Sivut

tiistai 12. marraskuuta 2013

Pienet ihmeet vaunuissa

"Voi että, onko siellä kaksoset?" 

"Oioi, kaksosetko? Paljon voimia!" 

"Kaksi pientä vauvaako siellä on?"

...ja ihmettelyä seuraa jo tutuksi tulleet jatkokysymykset: tyttöjä vai poikia, minkä ikäisiä, ovatko identtisiä, miten ovat voineet, miten jaksat tuplien kanssa. Yleensä keskustelu jatkuu vielä niin, että kuulen tältä poikia ihastelevalta/ihmettelevältä henkilöltä miten kaksosuus on osana myös hänen elämäänsä: "minun serkkuni naapurintytöllä on myös kaksoset, hän on sanonut, että... ..." Lopussa toivotetaan hyvää jatkoa ja paljon voimia.


^ alkusyksyn vaunuilua



Onneksi yleensä ei ole kiire mihinkään. Tänään 3 kilometrin vaunulenkillä tuli kaksi vanhempaa rouvaa juttelemaan. Ei siinä mitään, mielelläni pysähdyin ja juttelin heidän kanssaan hetken. Rouvat vaikuttivat aika yksinäisiltä, joten ehkä he ilahtuivat hetken juttutuokiosta.
Välillä on kuitenkin päiviä, jolloin haluaisin kävellä rauhassa ja nauttia hiljaisuudesta. Käyn vaunulenkillä päivittäin (paitsi viime viikolla poikien sairastaessa) ja vain muutamana kertana koko aikana kukaan ei ole pysäyttänyt. Tuplarattaat herättävät siis kiinnostusta.

Ovatko muut tuplia työntävät huomanneet samaa? Jäättekö juttelemaan ventovieraiden kanssa pienistä ihmeistänne? 
 
Normaalisti kävellään yli 5 kilometrin lenkki, mutta nyt aloitettiin kevyesti sairastelun jälkeen. Yritin eilen lähteä kävelylle, kun oli kaiken lisäksi ihana sää, mutta yritykseksi se jäi. Pojilla oli järkyttävä kitinäpäivä eikä mikään ollut hyvin. Heti, kun Theon laski sylistä, alkoi huuto. Ajattelin ikuisena optimistina, että vaunuilu auttaa, kun silloin pojat nukahtavat aina. Ei auttanut eilen. Tein täyskäännöksen parkkipaikan kohdalla, kun Theo huusi naama punaisena. Turhautti mennä takaisin kotiin tietäen, ettei nyt auta mikään. Ihmeen kaupalla jaksoin Jessen kotiintuloon asti kahta kitisijää ja arvatkaa mitä sitten... Jesse sai hymyjä ja hykertelyä. Hieman sapetti, kun itse kuuntelin heräämisestä lähtien jatkuvaa kitinää ja heti isin tullessa kitinä muuttuu hymyiksi. No, pääasia, että loppuillan meillä oli kaksi hymypoikaa :)

Tällä hetkellä Theo keinuu keinusitterissä ja juttelee Nalle Puhille ja Jimi leikkii leikkikaaren leluilla normisitterissä. Päiväunista ei ole tänään tietoakaan, mutta ovat ainakin hyvällä tuulella.
Menen nyt keittämään teetä ja yritän ehtiä vastailemaan kommentteihin ja muutamaan lukijasähköpostiin (kiitos niistä!) Mukavaa tiistaita teille! xxxx

                                     




















 ^ Theon lempikeinu ja rakas Nalle Puh (vanha kuva)

18 kommenttia:

  1. Nyt taitaa olla jokin vauvojen kitinä kausi, kun meillä ja niin monissa blogeissa on valiteltu samaa..! :) ihanaa, että jaksat jäädä mummujen kanssa juttelemaan.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mä itseasiassa kiinnitin huomiota ihan samaan! :D Onneksi muutama päivä on mennyt taas paremmin eikä kiukkuja ole ollut.
      Hih, on se kiva jos voi omalla toiminnallaan ilahduttaa muita :)

      Poista
  2. Siis todellakin saa kuulla joka kauppareissulla "voi onko ne kaksoset? lässyn lässyn...". Toisaalta tosi ärsyttävää niin kuin sanoitkin, mutta toisaalta onhan se aika hassua, miten paljon ihmisiä kiinnostaa toisten asiat. Varsinkin niitä uteliaita mummoja! :) Ehkä hauskin oli kerran kassajonossa, kun pojat istuivat ostoskärryissä ja takana jonossa oleva noin 30v MIES alkoi lässyttämään pojille :D Siinä meinas itelläkin vähän pokka pettää! Toivottavasti olette jo parantuneet ja pääsette taas normiarkeen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo :D Mä yllätyin siitä miten ihmisiä oikeasti kiinnostaa! Tuplavaunut on magneetti tuolla ulkona! Voi ei, olis varmaan itselläkin ollut naurussa pitelemistä :D

      Kiitos, arki rullaa taas ja hymypojat on iloisia :) (suurimman osan ajasta... ;))

      Poista
  3. Todella tuttua, kyllä! Varsinkin just tuolloin, kun pojat olivat vielä vauvoja. Missään ei saanut kulkea rauhassa, aina oli ihastelijoita ja ihmettelijöitä ympärillä. Yleensä se oli kivaa, mutta välillä alkoi jo ärsyttää. Nyt kun pojat ovat jo yli kahden vuoden, jututtajia ei ole enää niin paljon, mutta välillä kuitenkin. Onhan ne kaks samankokosta vauvaa niin lutusia vierekkäin, ettei sitä ihastelua ihmetellä tarvi. <3 Mä niin tiedän tuon fiiliksen kun lapset on tosi kiukkusia, vaan odotas kun isä/mummu tms tulee lähelle, niin voi sitä hymyn määrää..;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, I feel you. Hyvä kuulla, että se ihmettely-ihastelu vähenee lasten kasvaessa. Ehkä sitä tarpeekseen tässä vauvaiässä kuulla.

      On ne suloisia, etenkin kun pidettiin niitä sellaisia karvapukuja (pupu ja nalle) päällä, ne oli ihan ylisulosia! <3

      Heh, nojoo. Meillä taitaa isi salaa nauttia siitä, kun saa kiukkupojille heti hymyn huulille ;D

      Poista
  4. Kyllähän se varmaan kiinnostaa tietää kaikki jutut kaksosista, on ne kuitenkin tavallaan pieni ihme :) Mutta ymmärrän myös, että sua saattaa vähän väsyttää aina samat kysymykset. Kyllä muakin väsyttää joskus ne perus jutut mitä lätistään esim hiekkiksen ääressä. Aina ei vaan jaksa!

    Onpa suloisen näköisiä pojat vierekkäisissä kopissaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Oon jo aika tottunut siihen, että ihmisiä tulee juttelemaan. Pari ekaa kertaa olin ihan ihmeissäni :D Hiekkiksella on varmaan aika samanlainen meininki. Minkä ikäinen, mitä osaa yms.

      Kiitos Anette, pikkupojat siellä <3

      Poista
  5. Täällä yksi taustalta seuraillut lukija, hei!

    Nyt oli pakko kommentoida tähän, että tuo pysäyttely ja kysymykset on niin tuttuja! Itse en pitänyt tuosta huomiosta yhtään. Rankinta oli jos/kun oli liikkeellä kahden kiukkuisen vauvan kanssa ja halusi vain nopeasti päästä kotiin tmv ja sitten piti pysähtyä milloin kenenkin kanssa juttelemaan ja kuuntelemaan niitä päivittelyjä kuinka on varmasti rankkaa kahden kanssa. Välillä olo oli kuin jollain koe-eläimellä, jota kaikki ihmettelivät!

    Mutta onneksi se ajan myötä helpottaa, lapset kun kasvaa, niin huomioiminen vähentyy huomattavasti ja tällä hetkellä kun meidän murut on pian 5v, ei kukaan ole enään moneen kuukauteen huomauttanut asiasta! :)

    Tsemppiä kitinäpäiviin ja arkeen muutenkin, teillä on todella suloiset pienet pojat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa, kiva, että laitoit kommenttia. Kiva kuulla teistä siellä ruudun toisella puolen :)

      Uskon sen. Erityisesti kiukkuisen vauvan kanssa sitä haluaa vaan äkkiä pois. Puolensa kaikessa ja riippuu tietysti myös ihmisestä. Kaikki ei tykkää siitä huomiosta. Ymmärrän hyvin.

      Huojentavaa kuulla, että se vähenee lasten kasvaessa. Vauvaikä riittänee ihmisten kysymyksiin vastailuun ;)

      Kiitos paljon :) Mukavaa lähestyvää joulunaikaa teille! :)

      Poista
  6. Voi kyllä, kommentoijia on riittänyt! Mua se huomio ei häiritse, päinvastoin yleensä piristää - mutta joskus tulee kyllä ihan asiattomuuksia, kaksoset nähdessään ihmisiltä välillä poistuu kaikki estot, niin kuin tossa mun jutussa kerroin. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sielläkin! Sama juttu yleensä mullakin. Eriasia varmaan sitten jos kyydissä olisi kiukkuisia vauvoja tai olisi kiire... Aina olen kuitenkin jäänyt vaihtamaan muutaman sanan :)

      Heh, joo komppaan täysin! :D

      Poista
  7. Tuo kuulostaa niin tutulta, et ensin koko päivä ollaan ihan kiukkupyllyä ja sit kun isi tulee kotiin nii se saa suloisimman ja ihanimman hymyn ja naurun :D niin epäreilua! :P

    h-ihanaelama.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Vaikean päivän jälkeen tuntuu tosi epäreilulta, että isille irtoaa heti pelkkää hymyä! :D Mutta kyl se väsymys ja ärtyneisyys heti laantuu, kun näkee sen hymyn pitkän päivän jälkeen, vaikka oliskin isille suunnattu ;D

      Poista
  8. ompa suloisia! :) <3

    VastaaPoista
  9. Ompa hauska lukea sinun ajatuksia pikkuisten arjesta. Minun tytöt juhlii ens viikolla ekoja synttäreitä ja kyllä vastaantulevien kysymykset on niitä ihmeellisiä asioita. Molemmilla on yleensä vaaleanpunaiset haalarit ja toisella lila pipo ja toisella vaaleanpunainen. Silti kuulen usein kysymyksen, "onko toinen tyttö ja toinen poika" OMG!! No toisaalta itseä samalla harmittaa, että unisex vaattteita on niin vähän. Voihan poikakin käyttää vaaleanpunaista.. Pääasiassa olen saanut vain ihailevia katseita. Japanilaiset turistit on parhaimpia, kun ne haluaa samaan kuvaan kaksosten kanssa ja kun hotellin aamupalalla n. 60-v japanilaismies alkoi ilveileen ja tanssimaan. Kyllä silloin mienasi hermo mennä, kun yritin samalla laittaa tytöille lusikalla puuroa suuhun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hanna :) Voi ei, te ootte saaneet paljon ihmetystä aikaan! :D Paljon onnea 1-vuotiaille! :)

      Poista

Kiitos kommentista! <3