Tärkeitä hetkiä arjen keskellä

Haettiin pojat eilen dagiksesta yhdessä, kuten yleensä aina ellen ole iltavuorossa. Tultiin kotiin, vaihdettiin kuulumisia ja pojat kertoivat päivästään. Ulkona oli valoisaa yllättävän pitkään ja saatiin otettua kivoja kuvia ihan tavallisesta, mutta tärkeästä hetkestä. Pojat puuhailivat omiaan, ajelivat ja pysähtyivät välillä antamaan halin. Istuin lattialla ja olin heidän kanssaan. Theon ja Jimin hyväntuulisuus on lisääntynyt eikä kaikki ole enää EI. Uhmailu tuntuu hieman tyyntyneen ainakin hetkeksi ja ne omat ihanat pojat ovat tulleet takaisin. Uhma on meinaan ihan eri skaalaa kuin sellaiset tavalliset hetkittäiset kiukuttelut yms. Oma mieli lepää, kun voi oikeasti nauttia poikien seurasta eikä vaan kuunnella päätöntä huutoa. Tuntuuko tutulta? 

Saatiin illalla vieraita, kun ensin meillä kävi poikien pappa ja sen jälkeen poikien bestis-koirakaveri Jimin kummien kanssa. Theo ja Jimi tykkäävät kovasti, kun näkevät heille tärkeitä ihmisiä (ja koiria..) ja puhuvat tapaamisista pitkään. 

Lähden kohta iltavuoroon, joten pojat saavat viettää illan isin kanssa. Theon toive aamulla oli päästä kylpyyn ja saunaan, joten sellaista varmaan luvassa!