Huonoa tuuria

Eilen piti olla hoitopäivä viikon tauon jälkeen. Herätin pojat hyvissä ajoin ja mentiin syömään aamiaista. Olin laittamassa leipiä, kun yhtäkkiä tunsin kovan kivun selässäni ja lyyhistyin lattialle. Ihan kuin joku olisi iskenyt veitsen lapaluiden väliin. Kipu oli niin kova, että oli vaikea hengittää. Sain onneksi otettua puhelimeni ja soitin Jesselle. Pojat istuivat syöttötuoleissaan ja ihmettelivät. En tiennyt yhtään mistä kipu johtuu, koska en ole koskaan kärsinyt selkäongelmista. Jesse oli aika kaukana töissä ja alkoi soitella lähellä asuville jos joku pääsisi meille. Vartin verran makasin keittiön lattialla ja sen verran pääsin liikkumaan, että sain ohjeistettua pojat pois tuoleistaan. Raahauduin olkkarin matolle, Jimi leikki ja touhusi, mutta Theo istui kokoajan vieressäni liikkumatta. Pian äitini soitti, että on tulossa meille ja siskoni pääsi onneksi kyyditsemään minut lääkäriin. Sain yksityiseltä nopeasti ajan lempilääkärilleni ja kaikki hoitui hyvin. Selkään oli iskenyt paha noidannuoli. Sain kaksi piikkiä ja vahvat kipulääkkeet kuurina syötäväksi.

Loppupäivä meni enemmän tai vähemmän nukuksissa. Äitini oli meillä sen aikaa, että Jesse tuli ja illalla työkeikan ilmaantuessa Jessen vanhemmat tulivat meille auttamaan. On tosi avuton olo, kun en voi kuin maata ja hetken istua tai liikkua. En tiedä mitä oltaisiin tehty ilman apua, korvaamatonta.

Toivottavasti en koe enää koskaan samaa, vaikka nyt tiedänkin ettei mistään sen vakavammasta ole kyse. Pelästyin aikalailla, kun jalat petti enkä päässyt heti lattialta ylös. Nyt Jimi ja Theo ovat onneksi parantuneet ja pääsivät tänään pitkästä aikaa dagikseen. Jesse hakee heidät iltapäivällä ja ilta ollaan yhdessä kotona.