Nyt Jimin ja Theon ollessa 3,5-vuotiaita, he ovat alkaneet pelätä asioita. Olen lukenut, että se liittyy vahvasti tähän ikään, jolloin mielikuvitus kehittyy. Osaltaan peloilla on varmasti tekemistä myös dagiksessa kuultuihin juttuihin ja lastenohjelmiin/kirjoihin. Pojat kertovat pelkäävänsä mörköä, hämähäkkejä, kummituksia ja joitain ääniä.
Yhdessä kirjassa tuli vastaan kaapissa asuva mörkö, joka jäi heidän mieleensä. Kummituksia oli yhdessä lastenohjelmassa ja dagiksessa he ovat kuulleet juttuja näistä. Hämähäkeistä en tiedä, koska he eivät pelkää niitä päivisin, päinvastoin. Kaksi kertaa olen kuitenkin mennyt lastenhuoneeseen yöllä, kun Jimi on unissaan huutanut sänkynsä olevan täynnä hämähäkkejä ja huitonut niitä paniikissa pois. Toinen sanoo usein iltaisin, ettei halua nukkua yksin. Tunne menee ohi, kun kerrataan kaikki sängyssä olevat pehmokaverit, viereisessä sängyssä nukkuva veli ja viereisessä huoneessa nukkuvat mamma ja isi.
Onneksi pelot eivät ainakaan toistaiseksi ole ylitsepääsemättömiä pelkotiloja eikä ne häiritse yöunia
(kahta hämähäkkiepisodia lukuunottamatta). Me yritetään aina parhaamme mukaan selittää asiat, kuten ne on eikä vähätellä poikien tuntemaa pelkoa. Äänet on ulkona vinkuva tuuli, sateen ropina ikkunaa vasten, lelun putoaminen lattialle yläkerrassa, pesukone jne. eikä mörköjä tai kummituksia ole olemassa oikeasti. Tähän asti se on riittänyt, kun ollaan kerrottu kilttien kummitusten
(mm. lilla spöket Laban) ja mörköjen kuuluvan satuihin. Saa nähdä mikä tilanne on sitten, kun mielikuvitus vilkastuu entisestään.
Pelkääkö teidän lapsenne jotain?
Miten te kohtaatte lastenne pelot?
Tuo hämähäkkijuttu on jännä ilmiö. Itelläni, 31-vuotiaalla aikusella, tulee stressaavissa elämänvaiheissa öisiä valveunia hämähäkeistä. Herään keskellä yötä ja muutaman sekunnin ajan näen hämähäkin seinällä tai yöpöydällä tai peitolla. Just ku olen huutamassa ääneen, alkaa tietosuus jotenki toimia ja tajuan että on säkkipimeää enkä todella vois nähä mitään hämistä tässä vaikka semmonen oliski. Nukahan melko äkkiä uudestaan. Myös mun täti ja sisko kokee tämmösiä ilmiöitä stressaantuneina.
VastaaPoistaOlen lueskellu aiheesta ja ilmeisesti joku primitiivinen sanaton perimätieto luolaihmisten ajalta säilyy aivoissa sukupolvelta toiselle. Hämähäkkien ja käärmeitten pelko liittyy niiden myrkyllisyyteen ja ihmisen oli aikojen alussa syytä varoa niitä pysyäkseen hengissä. Nykyaivot yrittää tuottaa kovassa stressissä jotaki ymmärrettävää ja konkreettista kuvitusta epämääräsille peloille ja paineille ja hämähäkki on universaalisti pelottava kulttuurista riippumatta ympäri maailmaa.
Oho, mielenkiintoista! En ollut tällaisesta kuullutkaan! Kuulostaa järkeenkäyvältä, kiitos Inga! :)
Poista