Olin heräämössä, kun Jesse tuli kuvien kanssa. Ihastelin pieniä, suloisia rakkaitani ja oli/on edelleen vaikea uskoa olevani äiti. Sektiotilanne meni niin nopeasti, että vieläkin kaikki tänään tapahtunut ihmetyttää.
6 tuntia sektion jälkeen nousin sängystä, koska halusin poikieni luo. Kätilö sanoi, että ylös vaan heti, kun siltä tuntuu. 6 tuntia oli kuitenkin minimiaika, mikä haavalle piti antaa aikaa levätä.
Nouseminen ei ollut (ainakaan tänään) niin tuskallista kuin olin ajatellut. Pääsin pyörätuolilla poikien luo, jonne menin Jessen ja vanhempieni kanssa.
Poikien näkeminen keskoskaapeissa oli koskettavaa ja edelleen jaksoin ihmetellä olivatko ne kaksi suloista tuhisijaa todella olleet mahani sisällä vielä hetkeä ennen.
Poikien tila on vakaa ja kaikki on hyvin. A-vauva tarvitsi alkuun vähän apua hengittämiseen, mutta B-vauva hengitti alusta asti itse. Nyt molemmat hengittävät itse, mutta ovat ylipainenasaalissa. Poikien syntymäpainot yllätti positiivisesti kaikki: viime viikolla ultrassa arvioitiin n.1200g, mutta pojat painoivat onneksi yli 1500g kumpikin syntyessään.
Juttelin pojille käydessäni teholla ja pidin kättä toisen selällä ja Jesse toisen. Se rauhoittaa poikia. B söi jo minituttia, mutta A keskittyi nukkumiseen ja hengittämiseen. Huomenna saadaan ehkä jo antaa kenguruhoitoa :)
Oma vointi on tällä hetkellä todella hyvä. Toivottavasti herään huomenna yhtä hyvinvoivana. Jesse tulee aamulla ja voinnin niin salliessa käydään pihalla pyörätuolilla (!!) ja mennään poikien luo. Näillä näkymin kotiudun sunnuntaina.
Teen erillisen sektiokertomuksen mahdollisimman pian, jossa kerron laajemmin sektiosta ja tuntemuksistani. Onko jotain erityistä mistä haluaisitte kuulla? xxxx
Nyt halusin vaan kertoa, että meillä on kaikki hyvin. KIITOS taas ihanista kommenteista ed.postauksiin, olette parhaita! <3








