HÄÄT 2022

Meillä on hääjuhla heinäkuussa 2022. 

Vihdoin ja viimein aika tuntuu olevan oikea ja elämäntilanteemme sellainen, että hääjuhla on seuraava iso askeleemme! Tuntuu uskomattomalta!

Kirkko ja juhlapaikka on varattu ja heinäkuun puolivälissä käy viimein yksi unelmistamme toteen! 

Taustatietona sen verran, että menimme naimisiin 12.12.2012 ja hääjuhlan oli tarkoitus olla seuraavana kesänä, mutta silloin saimmekin kaksospoikamme ja elämä vei näköjääön kymmenen vuotta eteenpäin. 

Tuntuu erityisen ihanalta, että hääjuhlia vietetään, kun olemme olleet naimisissa 10 vuotta. Se tuo jotain erityistä siihen. 

Kirkossa meillä on avioliiton siunaaminen, kävelen lempikirkkoni alttaria pitkin ja koen sen kaiken mikä viime kerralta jäi pois. Hankin unelmieni hääpuvun ja otan jokaisen yksityiskohdan huomioon hääsuunnittelussa. 

 

Hääjuhlaamme vietetään Långvikin hotellissa. 

Tilat ovat upeat ja kaiken saa halutessaan sieltä valmiina. Hääpakettiin kuuluu muutama tapaaminen paikan yhteyshenkilön ja hovimestarin kanssa, jolloin sovimme kaikesta mitä haluamme mihinkin. 

Paikka on meille niin tuttu, että tiedämme paljon jo valmiiksi ja olemme osanneet jo nyt kirjata toiveitamme.

Meille on tärkeää, että meidän tai kaasojen/bestmanien ei tarvitse olla koristelemassa ja jälkeenpäin siivoamassa juhlapaikkaa vaan kaikki saavat ottaa rennosti ja keskittyä tärkeimpään.

Voisin puhua loputtomasti kaikesta häihin liittyvästä, mutta aloitetaan tällä.

Kiinnostaako teitä häihin liittyvät postaukset? 

Kahden viikon kotikoulu

 

Ensimmäinen päivä kotikoulua on mennyt hyvin ja koulutehtävät saatiin tehtyä reippaasti.  

Olen tämän viikon toisen pojan kanssa kotona, koska koulussa on tapahtunut altistuminen. Testi näytti onneksi negatiivista, joten vähän voi huokaista helpotuksesta. Jesse on puolestaan ensi viikon kotona.

Yritän ottaa tämän viikon "loman" kannalta eli keskityn mukaviin kotipuuhiin kotikoulupäivän jälkeen. Tylsää ei varmasti tule olemaan. 

Siivotaan ja järjestellään lastenhuone uudelleen ja hyökkään vaatehuoneeni kimppuun. Sieltä lähtee paljon vaatetta pois. Pihalla on myös paljon tehtävää ennen kuin sinne voi alkaa laittamaan kukkia. 

Päivä 1 ja fiilis hyvä. 

Blogi palaa juurilleen

Olen kirjoittanut blogia yli kahdeksan vuotta ja kuulunut muutamaankin eri blogiverkostoon sinä aikana. Viimeisimpänä on ollut nykyinen "blogikoti" Kaksplussan verkosto. 

Pari viime kuukautta olen pohtinut onko se minulle oikea paikka. Siihen on vaikuttanut useampikin asia ja nyt se on selvää: blogini siirtyy omilleen ensi kuun aikana! 

Fiilis on loistava. Ihana päästä kirjoittamaan taas täysin omaan tahtiin ja unohtaa stressi mahdollisimman paljon klikkejä keräävistä otsikoista yms.

 

 

Palaan tavallaan juurilleni, siihen mistä kaikki lähti. Blogi on minulle rakas ja aion pitää bloggaamisen sellaisena, että se tuntuu hyvältä.

Kerron jatkossakin meidän arjesta ja mm. kodista ja sisustuksesta, lastenvaatteista ja liikunnasta.

Tulossa on myös yksi ihana uutinen!

Onko teillä postaustoiveita? 

"Kumpi sä oot?" #vainkaksosjutut

Ensimmäinen kouluvuosi on lopuillaan ja kaikki on sujunut paremmin kuin odotin. Pojat menivät eri luokille, osittain muiden suosituksesta ja osittain omasta toiveestaan. 

Luokat tekevät paljon yhteistyötä ja pojat kuuluvat samaan lukukerhoon, joten näkevät toisiaan monesti päivän aikana. 

Koulukuulumisia pohtiessani tuli mieleen kaverisuhteet, minä-kuvan muodostuminen ja yleisesti kaksosuuden mahdolliset vaikutukset.

2v. & 7v.

Koulussa pojilla on paljon yhteisiä kavereita, mutta nyt on alkanut tulla myös omia kavereita. Moni kavereista kysyy "kumpi sä oot", mikä on alkanut tuntua pojista ärsyttävältä. Sitä on tapahtunut oikeastaan jo päiväkodista lähtien, mutta vasta nyt pojat ovat itse alkaneet reagoida siihen. 

Heidän mielestä on ihan outoa, että jollekin se voi olla epäselvää. "Eihän kukaan kysele siskoltakaan kuka sä oot". Pakko mainita tässä välissä, että Ellen erottaa pojat toisistaan. Se vaikuttaa jotenkin hassulta, koska pojat ovat omastakin mielestä samannäköisiä, mutta häneltä nimet tulevat aina topakasti.

Ollaan puhuttu kaksosuudesta ja yhdennäköisyydestä ja miten he kaikesta huolimatta ovat yksilöitä, omanlaisiaan persoonia. 

Pojille on tullut selkeät, eri mieltymykset vaatteisiin ja he mielellään korostavat toisesta poikkeavaa pukeutumista. Meillä on edelleen joitain vaatteita kaksin kappalein, mutta ne on useimmiten käytössä eri päivinä. 

Pojat itse ovat alkaneet tuoda omaa itseään enemmän esille. Aiemmin he ovat kulkeneet tiukasti yhdessä, tehneet samoja asioita ja heidät on voitu herkemmin "niputtaa" yhteen. 

Nyt heillä on selkeästi jonkilainen itsenäistymisvaihe menossa. Edelleen he toki ovat toistensa parhaita ystäviä, mutta hakevat omia paikkojaan kaveripiirissä.    

Loppuun vielä muutama meidän perheen #vainkaksosjutut :

Toinen kaksosista on sairaana ja joutuu ottamaan särkylääkettä. Toinen tulee ja vaatii myös itselleen lääkettä, koska toinen sai. 

"Jos ei hän tule kouluun, niin mäkään en voi mennä". 

Meidän kaksospojilla on vahva yhteys. Se on aina kaksi vastaan yksi, jos otat yhteen toisen kanssa. Yhdelle sanot asiasta ja molemmat marssivat kovaäänisesti yläkertaan ja jupisevat jotain.

Kivaa päivää!

31 VUOTTA

Huhtikuu, kevät, syntymäpäivä, hotelliyö, 1 irronnut hammas, kivat leikit ja mökkireissu. 

Tämä kuukausi on ollut ihana ja ikimuistoinen. Toiselta pojista irtosi taas yksi maitohammas ja toisella oli ensimmäinen oikea matikan koe. Ellen on alkanut leikkiä mielikuvitusleikkiä itsekseen. Hänellä on nukkekodin asukkaita käsissään, jotka puhuvat toisilleen ja sen leikin parissa hän saattaa olla tunnin. Ihmettelin yhtenä päivänä kenelle hän puhuu, mutta hän olikin ihan leikin lumoissa. Iso tyttö! 

Ellen on ollut jo muutaman kuukauden täysin päiväkuiva, hän rakastaa mennä dagikseen, syö aikuisten haarukalla (koska muutkin perheestä) ja huhuilee "mamma" joinain öinä ja kysyy ruotsiksi saako tulla viereen. Ei edes haittaa herätä siihen, koska hän ja koko tilanne on niin mahdottoman suloinen. Vastaukseni jälkeen sieltä lentää tyyny ja heti perään kiipeää tyttö, joka jatkaa välittömästi uniaan meidän välissä. 

Täytin 31 ja Jesse yllätti täysin ja oli varannut meille sviitin Långvikista, jossa oltiin viime viikonloppuna juhlistamassa syntymäpäivääni. Siellä oli upeaa ja ehdottomasti parasta oli oma "spa-osasto" huoneessa. Sauna merinäköalalla ja poreamme, kaikki mitä tarvittiin! Tilattiin illallinen huoneeseen ja nukuin yli 10 tunnin yöunet. Onneksi huoneen luovutus oli vasta klo 14!

Onnellisena kohti kesää!

Äidin turhautuminen: lapsen ulkovaatteet hetkessä hajalla

Lämmöllä muistelen aikaa, jolloin lasten ulkovaatteet piti vain putsata ja toisinaan ehkä jopa pestä. 

Toista se on nyt. 7-vuotiaat tulivat juuri ulkoa sisään ja taas on yhdet hanskat hajalla, yhden takki repeytynyt ja toisen haalarin puntit rispaantuneet rikki. Nämä olivat siis päivän toiset ulkovaatteet, ensimmäinen satsi on toipumassa aamupäivän ulkoilusta. 

Ymmärrän täysin sen, että lapset on lapsia ja tutkivat, ryömivät ja ties mitä muuta, mutta silti! En ymmärrä miten jokainen vaatekappale voi mennä rikki alle kuukaudessa! Ärsyttää suunnattomasti. Lika on normaalia, mutta ei uusien ulkovaatteiden hankkiminen kuukauden välein.

Meillä on nyt tälle talvelle jo kolmas setti käytössä, koska en myöskään halua, että lapset kulkevat kouluun risaisissa vaatteissa. Ollaan puhuttu asiasta ja muistutettu, että leikin lomassa voisi vähän yrittää miettiä, että kannattaako esim. hiekkamäkeä laskea haalarilla......

Tässä on tietysti positiivista se, miten paljon pojat rakastavat olla ulkona ja jos saavat valita esimerkiksi puhelimen ja ulkoilun väliltä niin he valitsevat ulos lähtemisen. He olisivat ulkona kaiken vapaa-ajan jos saisivat. 

Ulkovaatteilla on kova kulutus ja olen yrittänyt löytää paljon (kestävyydeltään) kehuttuja vaatteita, mutta ainakaan vielä mikään ei ole vakuuttanut. Onneksi kohta siirrytään välikausivaatteisiin, koska ne meiltä löytyy valmiina (se ensimmäinen setti...).

Löytyyhän sieltä kohtalotovereita?

Alkuviikon kuulumisia, sairastelua ja siivoamista

Olen jälleen ollut alkuviikon kotona flunssaisen Ellenin kanssa. Huomenna vaihdetaan vuoroja Jessen kanssa ja hän jää vuorostaan kotiin. Onneksi Ellenin vointi on kuitenkin sen verran hyvä, että jaksaa syödä ja leikkiä. 

Ensimmäinen sairastamisyö on yleensä aina pahin ja niin oli tälläkin kertaa. Valvoin kuunnellen Ellenin hengitystä ja silittelin häntä. 

Se hyvä puoli kotona olemisessa, että olen käynyt kaappeja läpi hyvän hetken sattuessa kohdalle. Olen kaivanut kevätvaatteet- ja kengät esille ja tehnyt niiden suhteen kartoitusta. Onneksi moni ulkovaatteista vielä sopii lapsille niin hankintalistalla keväälle on lähinnä kengät kaikille ja hanskoja pojille. 

Ollaan leivottu korvapuusteja, pesukone on pessyt monta koneellista pyykkiä, robotti-imuri pyörinyt alakerrassa ja päiväunet on nukuttu vierekkäin meidän sängyssä. Olen tehnyt kaksi kotitreeniä ja pohtinut tulevaisuutta. Lähestyvät synttärit ja jonkinlainen ikäkriisi... 

Ps. Vaatehuoneen palauttaminen varastohuoneesta vaatehuoneeksi toi esiin tämän ihanan haalean roosan maton, minkä ostin jo jonkin aikaa sitten Ellenin tulevaan huoneeseen. 

Nyt se pääsi tuomaan kevättunnelmaa ja sopivasti väriä olohuoneeseen. Ja kyllä - leikkimatto on myös kaivettu esiin Ellenin toiveesta, koska miksei!

Päivän paras juttu oli, kun Ellen tuli luokseni, rutistaen halasi ja sanoi "rakastan sinua"!