Täydellinen marmoripöytä + hoito-ohjeet marmorille

Kaupallisessa yhteistyössä Kodin1 

Olohuone on saanut helmensä, kauniin valkoisen marmoripöydän.

Meillä oli pitkään lasinen pyöreä pöytä olohuoneessa, joka oli kuitenkin niin kevyt ja hutera, ettei sitä uskaltanut enää pitää kaikkea vasten nousevan vauvan kanssa. Päätettiin hankkia tilalle marmoripöytä, josta ollaan haaveiltu pitkään. Marmoripöytä on eleetön, yksinkertainen ja monenlaiseen sisustukseen sopiva. Se on kuulunut jo pidemmän aikaa vallitseviin sisustustrendeihin.

Löydettiin juuri meidän tarpeisiin sopiva kaunis Titania -marmoripöytä Kodin1 valikoimasta. Toiveissa oli kokovalkoinen, joten valittiin valkoinen marmorikansi valkoisella jalustalla, jotta se sopii mahdollisimman hyvin kaiken kanssa. Marmoripöydästä on valittavissa monta eri värivaihtoehtoa sekä marmorikannelle että jalustalle.

Koko 70x70cm sopii täydellisesti meidän olohuoneeseen. Se on sopivan tilava, mutta jättää hyvin kulkutilaa. Pöydän korkeus (45cm) on ihanteellinen sohvapöydäksi. Pidän pöydällä yleensä kynttelikköä, jotain koristekippoa ja toisinaan kukkia. Nautin koristeista vielä niin pitkään, kun Ellen antaa niiden olla rauhassa...  

Titania -marmoripöytä on aitoa marmorikiveä, joten se on raskas. Pöytä pysyy hyvin paikoillaan ja on koko olohuoneen "statement"- kappale! Marmori on luonnonmateriaalia, joten jokainen pöytä on yksilöllinen. Pinnan kuviointi vaihtelee ja siinä saattaa olla persoonallisia epätasaisuuksia.

Muutama hoito-ohje marmorille:

• Pinta kannattaa käsitellä marmorille (luonnonkivelle) tarkoitetulla suoja-aineella ennen pöydän käyttöönottoa, jottei marmori ime yhtä herkästi esimerkiksi pöydälle läikkynyttä nestettä 
• Jos jotain läikkyy, se tulee pyyhkiä pois mahdollisimman nopeasti
• Pinta pyyhitään pehmeällä sienellä tai liinalla 
• Puhdistusaineiksi soveltuvat luonnonkivelle tarkoitetut aineet 

Iskeekö marmori teihin? 

Mitä tapahtuu huhtikuussa?

Huhtikuu oli lapsena lempikuukauteni, koska silloin on syntymäpäiväni! Se on edelleen suosikkini, koska...

Kevät

On jo ihanan keväistä ja valoisaa ja koko kesä on edessäpäin.

Pääsiäinen

Lapset odottavat pääsiäistä innolla ja Jessellä on muutama ylimääräinen vapaa. Pojat haluavat pukeutua tiikeriksi ja sudeksi pääsiäisenä ja Ellen voi heidän mukaansa olla pupu. Kohta voikin kaivaa pääsiäiskoristeet esiin.

Lapsimessut Helsingin messukeskuksessa 12.-14.4.

Messuille on tulossa jälleen aivan ihania näytteilleasettajia! Lapsimessujen sivuilta pääsee näkemään kaikki näytteilleasettajat ja messuohjelman.

Itse odotan eniten seuraavia: Lindex (ensimmäistä kertaa mukana, heillä on esittelyssä uudistunut vauvamallisto), Gugguu, Mainio, Newbie, Geffer Group (lastenhuoneen sisustus, lastentarvikkeet, bObles yms.), Yours Mine Design (mm. ihania pupuvilttejä!), Adlibris, Bebeliini, Kaiko Clothing, Kiddex, Kiddow, Kukuti, Valkama, Vimmacompany, Metsola...

On monipuolisesti eri lastenvaatemerkkejä, lastentarvikkeita, messutarjouksia, maistiaisia, ohjelmaa ja tekemistä sekä lapsille että aikuisille. Kiinnostaisiko kuulla omat poimintani messujen mielenkiintoisesta ohjelmasta?

No ne synttärit

Järjestän pienet illanistujaiset ystävilleni. Harmi, että juuri silloin on pidennetty viikonloppu pääsiäisen pyhien takia ja suurin osa ystävistäni on muualla. Onneksi muutama on ainakin tulossa. Ollaan oltu Jessen kanssa yhdessä kunnolla viihteellä viimeksi joskus 1,5 vuotta sitten. Sitä odotan illalta ehkä eniten!

TUKHOLMA

Lähden äitini kanssa huhtikuun lopulla Tukholmaan! Lennetään lauantaiaamuna sinne ja sunnuntai-iltana takaisin. Yövytään keskustassa hotellissa, syödään hyvin, kierrellään kauppoja, käydään kahvilla ja drinkillä, fiilistellään meidän lempikaupunkia ja nukutaan! Odotan niin niitä hotellin valkoisia lakanoita ja kokonaista yötä. + hotelliaamiainen...

Mikä kuukausista kuuluu 

teidän suosikkeihin? 

Yö sairaalassa vauvan hengitysvaikeuksien takia

Meidän viikonloppu sai ikävän alun, kun jouduin viemään Ellenin päivystykseen. 

Hän sairastui flunssaan keskiviikkona, mutta perjantai-iltana hänen vointinsa huononi parissa tunnissa silminnähden. Hän käytti hengittämiseen apulihaksia eikä oikein jaksanut ottaa kontaktia.

Lähdin myöhään illalla sairaalaan, jossa päästiin heti ottamaan avaavaa lääkettä. Happisaturaatio oli lisähapen tarpeen rajoilla. Ellen sai useamman annoksen avaavaa lääkettä lyhyen ajan sisällä ja hänelle alkoi taas maistua maito. Hän otti myös kontaktia, hymyili ja oli enemmän oma itsensä. Makoiltiin aamukahteen päivystyshuoneessa, kunnes tuli päätös sairaalaan jäämisestä.

Ellenin vaste lääkkeeseen oli onneksi kokoajan hyvä, kuulemma jopa ihmeellisen hyvä. Parempi oli kuitenkin jäädä vielä sairaalaan, koska hän ei missään nimessä ollut normaalivointinen ja tarvitsi vielä säännöllisesti lääkettä.

Saatiin oma huone päivystyksen sivusta, jonne mentiin nukkumaan. Hoitaja kävi huoneessa parin tunnin välein tarkistamassa voinnin ja antamassa lääkettä. Ellen torkkui lääkevälit, mutta minä lähinnä tuijotin saturaatiomittaria ja silitin Elleniä.

Aamulla lääkäri tuli tutkimaan Ellenin ja totesi voinnin olevan paljon parempi. Lääkkeen todettiin auttavan niin hyvin, että saatiin lupa lähteä kotiin. Jesse kävi apteekissa hakemassa Ellenille tarvittavat lääkkeet, joita annettiin kolmen tunnin välein. Nyt väli on jo pidentynyt, flunssa helpottanut ja Ellen on oma itsensä.

Pelästyin aika tavalla, vaikka meillä on paljon kokemusta vastaavasta poikien vauva-ajalta. Ollaan tottuneita Ventolinen ja babyhalerin käyttäjiä ja tunnistetaan hälyttävät oireet, mutta siitä huolimatta koin turvattomuutta ja ahdistusta Ellenin puolesta.

Onneksi selvittiin näin vähällä ja Ellen on toipunut hienosti. Mietin silloin yöllä sairaalassa sitä miten hienosti asiat on Suomessa ja miten hyvää hoitoa täällä saa! #kiitollinen

Minne blogini muuttaa?

Olen tulevasta muutosta todella innoissani. Koen olevani sydämeltäni perhebloggaaja, joka pitää mm. sisustamisesta, kauneudesta ja muodista. 

Toivon, että muuton myötä blogini tavoittaa yhä laajemman lukijakunnan ja voin tarjota mielekästä sisältöä samoista aihealueista kiinnostuneille. Blogin sisältö ei tule juurikaan muuttumaan, mutta postaustoiveita otan mielelläni aina vastaan! Blogin osoite ei myöskään muutu vaan löydätte blogiin tutusta osoitteesta. 

Elämää kristallikruunun alla -blogi siirtyy pian osaksi 

Kaksplussan verkostoblogeja! 

*kirjaintaulu saatu Juhlahumua 

Kaksplussalta löytyy seuraamiani inspiroivia ja kauniita blogeja, kuten Äiti ja melukylän lapset ja In the little cottage. Kiva päästä mukaan ihanien bloggaajien joukkoon!

Blogimuuton innoittamana viisi juttua itsestäni:

• olen 173cm pitkä & vasenkätinen   

• rakastan miettiä asuja ja pukeutua, käyttää huulipunaa ja korkokenkiä

• saan valtavasti iloa pienistä asioista, kuten rauhassa juotu aamukahvi, kynttilät tai esimerkiksi lasten rauhallinen leikkihetki  

• lempimusiikkilajini on rap (Jesse on iskelmämiehiä eli kuilu meidän musiikkimakujen välillä on melkoinen, hah)   

• olen huono tekemään päätöksiä ja tunnettu jahkailustani...

Täältä tullaan Kaksplus!  

Vauvan kehitys vaikuttaa yöuniin

Kääntyminen, ryömiminen, konttaaminen, seisominen... 

Suuret kehitysvaiheet näkyvät helposti vauvojen yöunissa. Uutta täytyy harjoitella myös öisin, mikä häiritsee unta. Ellenillä eri kehitysvaiheet vaikuttavat todella paljon uneen.

Neljän kuukauden iässä Ellenillä alkoi ne kuuluisat yöhulinat. Siitä lähtien yöt ovat olleet pääosin katkonaisia ja suurimpana syynä levottomuuteen on ollut erilaisten taitojen harjoitteleminen. Ensin hän opetteli kääntymään ja puolivuotiaana hän alkoi unissaan nousta konttausasentoon ja heräsi siihen itkien.

Meni useampi kuukausi, kunnes Ellen oppi konttaamaan ja samantien yöt rauhoittui. Hän ei muutamaan viikkoon herännyt kuin kerran syömään ja muuten hän nukkui levollisesti.

Vinkki! Ollaan yleensä kotona otettu Elleniltä sukat pois, jotta hän pääsee paremmin konttaamaan. Ostin Polarn O. Pyretiltä "konttaussukkia", joissa on jalkapöydän kohdalla "jarrut". Sukat ei ole lainkaan liukkaat vaan antaa hyvän tuen kontata. Plussaa kauniista väristä!  

Nyt olemme taas uuden äärellä, kun Ellen pyrkii seisomaan. Herään useamman kerran yössä siihen, kun hän seisoo sängyssään pinnoja vasten osaamatta laskeutua. Hänet täytyy joka kerta auttaa takaisin makuuasentoon, jolloin hän jatkaa unia. Toivottavasti hän oivaltaa pian miten pääsee itse alas, jotta katkonaisista öistä päästään. Mikään muu tässä ei taida auttaa kuin aika.

Pakko sanoa, että tavallaan huojennuin tajutessani yölevottomuuden johtuvan pääosin uusien taitojen harjoittelemisesta. Se on konkreettinen "todiste" siitä, ettei yölevottomuus ole ikuista vaan tunnelin päässä näkyy valoa.

Oletteko huomanneet samaa?   

Täydellinen sunnuntai perheen kanssa

Tiedättekö, kun välillä kaikki sujuu, positiivisuus on huipussaan ja on yksinkertaisesti hyvä päivä? Tänään oli niin.

Sain nukkua aamulla Jessen noustessa lasten kanssa. Ellen heräsi 6.30, mutta pojat nukkuivat vähän yli kahdeksaan. Heräsin itse 9.30 Ellenin tullessa viereeni syömään. Hän meni siitä päiväunille ja nousin ylös.

Viikonloppuaamut on parhaita, kun ei ole kiire minnekään ja juodaan Jessen kanssa rauhassa nautiskellen kahvia. Pojat touhuavat omiaan, Ellen nukkuu päiväunia ja meillä on aikaa jutella. Juuri niin oli tänään. Päätettiin olla tämä päivä rauhassa kotona, koska eilen oltiin reissussa Paraisilla.

Jesse kävi poikien kanssa pyöräilemässä sulalla tiellä ja otti Ellenin mukaansa. Olin pitkästä aikaa hetken yksin kotona. En edes muista viime kertaa, kun nyt on ollut niin paljon kaikenlaista viime aikoina. Imuroin ja pesin lattiat ja laitoin korvapuustitaikinan kohoamaan. Kuulostaa joltain kiillotellulta tarinalta, tiedän. Toisinaan sattuu tällaisia täydellisiä päiviä, joiden avulla jaksaa niiden huonompien yli.

Sain pestyä pyykit ja lattiat, tuuletin matot ja kävin läpi pieneksi jääneitä lastenvaatteita. Varasin kirpparipaikan huhtikuun alkupuolelle, jonne vien kaikkea mahdollista. Pojat osallistuivat siivoukseen siivoamalla oman huoneensa.

Theolla ja Jimillä on meneillään herneiden kasvatus -projekti. He tekivät dagiksen isovanhempipäivässä herneistutukset, joita hoitavat rakkaudella (ja liialla vedellä..). Joka aamu katsotaan yön aikana tapahtunut kasvu.

Jessen vanhemmat kävivät meillä iltakahvilla ja syötiin vastaleivottuja korvapuusteja. 

Hyvä lopetus viikonlopulle, maanantai saa tulla!   

Seitsemän kuvaa viikolta

Olin lasten kanssa Tukholman risteilyllä. Meni oikeastaan paljon paremmin kuin olin ajatellut ja meillä oli tosi kiva reissu. Pojat nauttivat laivalla olemisesta, pitivät hauskaa leikkipaikalla, halivat Harri Hyljettä, ostivat omilla rahoillaan lelut ja karkkia ja Ellen jaksoi hienosti menossa mukana.

Tukholma. Kierreltiin, katseltiin ja käytiin syömässä Maxissa. Ostin muutaman jutun.

Ellen nousee ylös. Hän on enimmäkseen onneksi vielä polvillaan, mutta välillä nousee myös suorille jaloille. Nyt häntä saa pitää jatkuvasti silmällä, ettei mitään pahempaa pääse sattumaan. 

Toinen pojista kävi liimattavana päivystyksessä pudottuaan meidän sängyltä. Hän halusi näyttää minulle voltin ja ennen kuin ehdin sanoa mitään niin hän putosi sängyltä ja löi otsansa patteriin.

Kaikeksi onneksi hänellä sattui olemaan leikkiinsä kuuluva paksu trikoopipo päässä, mikä vaimensi iskua eikä vekistä tullut mikään mahdottoman iso. Huh.

Olen järjestellyt kotona. Remontin jälkeen paikoilleen laitetut meikit ja muut olohuonetta vallanneet tavarat saivat olohuoneen tuntumaan isommalta. Ajattelin käydä ostamassa viikonloppufiiliksissä pitkästä aikaa leikkokukkia kotiin, mutta sainkin kauniita ruusuja Ellenin kummitädiltä.

Kahviteltiin/leikkitreffattiin tänään kahden ystäväni kanssa ja pojilla on ollut koko päivän sellainen vauhti päällä, että olen henkisesti ihan loppu.

Tällä hetkellä heillä tuntuu olevan taas jokin vauhdikkaampi vaihe meneillään, mikä verottaa meidän vanhempien voimia ihan älyttömästi. Tänään oli sellaista settiä, että tekisi mieli nostaa kädet ilmaan ja irtisanoutua hetkeksi kasvattamisesta.

Onneksi Jessellä loppui tänään päivystys, on viikonloppu ja voidaan yhdistää voimamme. TGIF! 

Hyvää viikonloppua kaikille!