Asenteet tuplarattaita kohtaan

Olen kulkenut tuplarattaiden kanssa kolme vuotta. Ensimmäinen vuosi meni niin, että lähestulkoon päivittäin joku pysäytti meidät ja halusi jakaa jotain kaksosiin liittyvää, kuten: "oi että, minun naapurin tyttären ystävälläkin on kaksoset" ja sitä seurasi yleensä tuttu kysymyslitania "Onko identtiset? Tuliko yllätyksenä?" jne. Se ei haitannut vaan mielelläni jäin juttelemaan. Kahden vuoden tienoilla kysymykset pikkuhiljaa harveni ja saatiin kulkea rauhassa.

Viime aikoina tilanne on kääntynyt siihen, että olen alkanut saada negatiivista huomiota ja kommentteja osakseni mm. "liian leveillä rattailla kulkemisesta". Ensin otin ne ajatuksella, että jollain oli huono päivä. Tänään kuunneltuani kolmen eri ihmisen tunteenpurkausta, meni hermo.

Tässä muutamia kommentteja, joita olen saanut heinäkuun aikana mm.bussissa, hississä ja kaupankassalla (harmi, ettei tähän voi taltioida äänensävyä tai katsetta):

"Mene sinnepäin, minun on mahduttava" ...täysi bussi.

"Just, viette sitten kahdelta paikat"

"Mulla on tällaset kapeammat vaunut niin mahun paremmin", sanoo bussiin kiilannut selitykseksi.

"Pitääkö nykyään joka paikkaan kulkea bussilla, hyvin voisi tuollaisten kärryjen kanssa kävellä"

"Minä olen tulossa siihen niin mene sinä pois"

"Pakko siihen jäädä tukkeeksi *huoh* *huoh* *huoh*" (kassalla, kun ei tuplarattaat mahtuneet kassavälistä vaan piti vaihtaa toiseen välikköön...)

"On meillä vammaisillakin oikeus tohon vessaan" (ja vanhempi herra lähtee keppinsä kanssa ohittamaan lastenhoito/invavessaan...)

"Onko pakko liikkua täällä tollasilla?"

"Eikö noi voi muka kävellä jo?"

"Mahtuis enemmän ihmisiä ilman noin isoja vaunuja" 

Alkaa _hieman_ nyppiä kanssaeläjät. Olen oikeasti kohtelias ihminen ja otan muut huomioon, niin en vaan käsitä miksi saan tuollaisia kommentteja! Parhaita on ne tyypit, jotka tuhisee ja huohottaa niskaan jos en heidän mielestään liiku tarpeeksi nopeasti. Miksei voi sanoa asiasta?

Korjaan; parhaita on ehdottomasti ne tyypit, joilla on niin kova kiire pois bussista, että me jäädään rattaidemme kanssa väkisin heidän mielestään tientukkeeksi. Olen painanut nappia ja valmiina peruuttamaan ulos, mutta joku änkee välistä, huokailee ja jatkaa änkemistä. Eikö olis helpompaa odottaa sekunti, että pääsen pois siitä tieltä? Pahimpia änkijöitä on kokemukseni mukaan yleensä olleet vanhemmat rouvat vedettävien laukkujensa kanssa. Ihan kuin jäisivät bussiin jos eivät juokse ekana ulos.

MIKSI?! 

Herättääkö tuplarattaat ihmisissä oikeasti tällaisia tunteita?    

   

Ensi viikolla Tukholmaan

Olen niin innoissani! Lähden ensi viikon torstaina Tukholmaan äitini kanssa. Tehtiin samanlainen äiti-tytär -reissu viime kesänä näihin samoihin aikoihin. Lennetään aikaisin aamulla Tukholmaan ja tullaan myöhäisellä iltalennolla kotiin. Aiempina kertoina ollaan kierrelty kaikki peruskaupat keskustassa, mutta nyt me päästään ensimmäistä kertaa Mall of Scandinaviaan! Oletteko kuulleet siitä? Harmikseni sain tietää sen avautumisesta vasta juuri meidän maaliskuisen Ruotsin risteilyn jälkeen, arvatkaa harmittiko.

kuvat viime kesältä Tukholmasta: 1. Arlanda Express kohti Tukholman keskustaa! / 2. Lindexin sovitustiloissa / 3. Rivel Islandin lastenvaateihanuuksia / 4. Jäälatte ja hetken istuskelu ennen loppuspurttia / 5. mini rodinin osasto Åhlensilla 
 
Mall of Scandinavia sijaitsee Solnassa, jonne pääsee Tukholman keskustasta paikallisjunalla alle kymmenessä minuutissa. Sinne pääsee myös Arlandan lentokentän suunnalta tulevilla junilla. Ihanaa päästä paikkaan, jossa on kaikki mitä me tarvitaan. Ei tarvitse säntäillä etsien oikeita katuja ja miettiä ehtiikö kaikkiin kauppoihin jne. Olen kuullut ostoskeskuksesta pelkkää hyvää! Kauppatarjontaan tutustuessani listasin nämä "must see" -kohteikseni:

Claire's, Din Sko, Granit, Guldfynd, H&M Home, Hunkemöller, Kiko Milano (!!), Lagerhaus, Lindex, Molo, MQ, Pull&Bear, Rivel Island, Salt Stockholm, Victoria's Secret, Zara Home ja Åhlens. 

Shoppailun lomassa käydään kahvilla ja syömässä. Olette kuulleet jo varmaan sata kertaa rakkaudestani Ruotsiin, ruotsalaisten tyyliin, yleiseen ilmapiiriin ja kieleen. Ruotsissa ollessani tunnen olevani kotona. Harmi, ettei Jesse tunne yhtään samoin. Joudun tyytymään pelkkiin vierailuihin lempikaupungissani, mutta nyt just se on asia, mitä odotan eniten!

Oletteko käyneet Mall of Scandinaviassa? 

Vinkkejä? 

Oliko sinne helppo löytää?

Uutta olohuoneessa

Meillä on muuttunut olohuoneen sisustus jonkin verran ihan hiljattain. Vanha tv-taso olisi pitänyt hävittää jo ennen nykyiseen kotiin muuttamista, koska se oli niin kärsineen näköinen jo silloin. Viimein päästiin tuumasta toimeen bongatessani Espoon fb-kirppikseltä kauniin senkkilipaston, josta luovuttiin muuton takia - ilmaiseksi. Jesse kävi hakemassa sen ja se sopii meille täydellisesti! Hyvä kontrasti kaikelle vaalealle, mitä meillä on.  

Sain inspiraation hankkia meille viherkasveja. Olen aina rakastanut sitä fiilistä, mikä tulee leikkokukkien ilahduttaessa pöydällä ja meillä onkin aika usein joko ruusuja, neilikoita tai tulppaaneja vuodenajasta riippuen. Niissä on vaan se huono puoli, että ne kestävät niin vähän aikaa. Nyt meiltä löytyy aloe vera, pieni kaktus, mehikasvi ja muutama muu kasvi (joiden nimeä en muista, heh). Niistä tulee kaivattua raikkautta kotiin.   

Ikeasta ostettiin nätti valkoinen lasipintainen Vittsjö -sohvapöytä. Olen todella tyytyväinen, että hetken epäilyjen jälkeen päädyttiin lasipintaiseen. Pöytä on tukeva, siro ja lasipinta avartaa huonetta jollain tapaa. Toki siitä saa päivittäin pyyhkiä pieniä sormenjälkiä pois, mutta tällaista siivousintoilijaa se ei haittaa.       

Koripöytä on saattanut näkyä täällä jo, koska se on näistä uudistuksista vanhin. Tilasin sen Kärkkäisiltä, kun se oli tarjouksessa 19,90€. Kannen saa pois ja koriin voi laittaa jotain. Meillä se toimii sivupöytänä. Haaveilin pitkään ferm livingin Wire Basketista, mutta tämä on sille hyvä budjettivaihtoehto.

Iskeekö uudistunut olohuone?

Seikkailemassa Turun Flowparkissa

yhteistyössä Flowpark Turku 

Järjestin Jesselle synttäriyllätykseksi päiväreissun Turun Flowparkiin. Me vietettiin ystäväpariskunnan kanssa juhannusta Paraisilla, josta oli lyhyt matka Turkuun. Mentiin Flowparkiin juhannuslauantaina, jolloin siellä oli työntekijöiden mukaan odotettua enemmän ihmisiä. Siitä huolimatta kaikki sujui ilman sen suurempaa odottamista eikä radoilla ollut jonoa.

Flowpark on seikkailuhuvipuisto, jossa seikkailuradat on rakennettu eläviin puihin niitä vahingoittamatta. Turussa Flowpark on ollut vuodesta 2010 ja se on Suomen suurin seikkailupuisto. Seikkailuratoja on tänä vuonna 18 eritasoista ja tehtäviä yhteensä 140. Tehtäviä pääsee suorittamaan jopa 20 metrin korkeudella. Tehtävät ovat yläköysiratoja, joissa on mm. heiluvia polkuja, liaanihyppyjä, vaijeriliukuja ja keinuja. Flowpark on tarkoitettu kaikenikäisille 7-vuotiaasta ylöspäin eikä radoille tarvita ennakko-osaamista. Radoilla edetään jatkuvasti turvavaijeriin kytkettynä. (info: Flowpark) 

Jesse oli yllätyksestä ihan innoissaan ja valmis kokeilemaan jokaista köysirataa. Me muut kärsitään eriasteisesta korkeanpaikankammosta ja oltiin alkuun vähän varuillamme. Lippuluukun kautta päästiin hakemaan varusteita, joiden kiinnittämiseen saatiin apua. Varusteet päällä siirryttiin kuuntelemaan yhteistä opastusta koskien varusteiden käyttöä ja radoilla toimimista. Opastuksen jälkeen jokainen suoritti testiradan ja sen läpäistyään pääsi seikkailemaan itsenäisesti radoille. Työntekijät olivat todella mukavia ja ammattitaitoisia. Heistä välittyi se, että he oikeasti pitävät työstään. 

Jesse lähti meidän toisen kaverin kanssa heti astetta haastavammille radoille ja minä toisen kanssa kohti iisimpiä ratoja. Me pysyttiin lähimpänä maantasoa olevissa radoissa, mutta meillä oli tosi hauskaa! Niissä oli tarpeeksi haastetta, vaikkei ne olleetkaan kovin korkealla. Ratoja oli paljon erilaisia ja ne oli värikoodattu vaikeustason mukaan. Puistossa oli helppo liikkua ja sieltä löytyi myös wc:t, lepopaikka ja kioski. Me pidettiin yksi välibreikki ja haettiin jäätelöt kioskista. Sille päivälle sattui aurinkoinen sää, joten kaikki oli kohdillaan. Allekirjoitan täysin sen, että Flowparkista löytyy jokaiselle sopiva rata eikä aiempaa kokemusta tarvita. Meitä suositeltiin varaamaan aikaa vähintään kolme tuntia jos haluaa kunnolla ehtiä kiertämään kaikki radat ja se piti hyvin paikkansa. Oltiin Flowparkissa reilu kolme tuntia ja Jessellä jäi vielä muutama (kaikista vaikeimmat) rata kokeilematta.  

Flowpark oli ihan mieletön kokemus! Jesse sanoi heti haluavansa flowparkkaamaan uudelleen ja jopa minä hieman korkeanpaikankammoisena lähtisin mielelläni mukaan. Se on huippua, kun voi itse valita ratansa ja halutessaan pysyä joko ihan matalalla tai kiivetä korkeuksiin. Flowparkissa kokee helposti ylittäneensä itsensä ja siltä minusta tuntui seikkailupäivän päätteeksi! 

Oletteko te käyneet Flowparkissa? 

Ongella

Jesse tuli eilen töistä kotiin kahden pienen ongen kanssa. Pojat olivat niistä vähintään yhtä innoissaan kuin Jesse eikä jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin lähteä testaamaan niitä. Jesse tykkää kalastaa ja pojat ovat sanoneet jo monta kertaa haluavansa mukaan kalareissulle. Eilen toive toteutui ja vaikken minä siitä yhtä intona olekaan, niin oli kiva katsoa poikien onnea. Ajettiin Oittaalle ja etsittiin oma pieni poukama. Saatiin olla rauhassa ja kallioisesta maastosta huolimatta Jimi ja Theo pärjäsivät hienosti.  

Meitä tuli moikkaamaan suloinen joutsenperhe. Ongittiin 1,5 tuntia ja välissä syötiin mansikoita. Sain yhden pienen sintin, jota katseltiin hetki ja päästettiin se sitten jatkamaan matkaa. Puheista päätellen voisin kuvitella kalareissun kuuluvan poikien kesän top3-listaan.

Mitä te tykkäätte tehdä kesällä?

Päiväunettomuus

Tiesin sen päivän vielä koittavan, jolloin päiväunet ei enää maistu. Sen ei olisi tarvinnut tulla ihan vielä. Päiväunettomuus yhdistettynä siihen, että kolmevuotiaamme malttavat nukahtaa yöunille noin klo.22.30 vie meidän vanhempien voimat aika hyvin. En voi uskoa, miten taaperot jaksavat tuollaisella unimäärällä, kun aamuisin heräävät kuitenkin jo 8 aikaan?! Onko tämä vaan vaihe? Hassua, ajattelin aina päiväunien poisjättämisen vaikuttavan yöunille nukahtamiseen positiivisesti, mutta meillä se onkin päinvastaisesti.

Pidän nyt entistä tiukemmin kiinni siitä, että herään aamuisin ennen Theoa ja Jimiä, jotta saan sen pienen hetken omaa aikaa. Kaipaan kovasti rauhallisia iltoja, jolloin ehti kunnolla juttelemaan Jessen kanssa, katsomaan yhdessä päivän Emmerdalet, kirjoittamaan blogia ja lakkaamaan kynnet. Ne oli niitä oman jaksamisen kannalta itselle tärkeitä asioita. Päiväunettomuus ja erityisesti todella myöhäiset illat vaikuttavat negatiivisesti moneen asiaan. Pojat ovat yliväsyneitä, me ollaan väsyneitä Jessen kanssa, kahdenkeskinen aika on minimissä enkä pääse ollenkaan eteenpäin opinnäytetyössä. Toisaalta, olin varautunut siihen, että oppari jää tauolle heinäkuuksi. Mitä muuta voi olettaakaan, kun lapset ovat kotihoidossa ja unitilanne tämä. Yritän jättää siitä aiheutuvan stressin pois ja keskittyä nauttimaan kesästä Jimin ja Theon kanssa.    

Olen saanut energiaa marjoista, kavereiden näkemisestä, lenkkeilystä, uusista viherkasveista ja sisustamisesta. Hankittiin lastenhuoneeseen vaatekaappi, joten huone muuttuu taas hieman. Alakertaan on tullut myös muutama uusi huonekalu. Niistä voisin kertoa enemmän jos teitä kiinnostaa koti- ja sisustuspostaukset?

Milloin teillä on jätetty päiväunet pois?

Alkuviikon vapaapäivät

Heippa taas! Kesälomaa päivähoidosta on ollut nyt viikko ja ollaan otettu siitä kaikki irti. Ollaan palattu siihen tuttuun kaavaan, että minä vietän päivän poikien kanssa ja menen illaksi töihin, jolloin Jesse tulee kotiin ja on vuorostaan illan poikien kanssa. Tehtiin samalla tavalla hoitovapaan aikana. Onneksi töitä ei ole ollut ihan joka ilta, vaan ollaan saatu myös perheaikaa. Oma sumplimisensa tässä on heinäkuun ajan dagiksen ollessa kiinni, koska aina meidän työaikataulut ei mene yhteen, mutta onneksi on auttavat isovanhemmat.

Maanantain ja tiistain olin vapaalla ja ajettiin Paraisille äitini ja poikien kanssa. Oltiin yötä mummini luona ja päästiin pois Espoon sateesta. Paraisilla oli aurinkoista ja just sopivan lämmin. Ulkoiltiin, syötiin paljon mansikoita, tehtiin sisustuslöytöjä Paraisten ihanista pikkuputiikeista ja nukuttiin hyvin. On se kumma miten Jimi ja Theo rauhoittuvat nukkumaan hetkessä kaikkialla muualla kuin kotona... Ei se kotonakaan mahdotonta ole, mutta ottaa aikansa. Ollaan mietitty päikkäreiden lyhentämistä josko se vaikuttaisi.

Muutama päivä poissa tuntui lomalta ja oli kiva, että Jesse sai vähän omaa aikaa sillä välin kotona. Yhteistä lomaa meillä ei ole tänä kesänä, mutta minä saan nauttia maanantaista alkaen kahdesta vapaasta viikosta, mahtavaa! Voi olla, että teen loman aikana samanlaisen reissun poikien kanssa ja koitan löytää rakoja myös opinnäytetyölle.

Mukavaa loppuviikkoa!