27 vuotta

Lauantaina juhlin synttäreitäni kaveriporukalla. Olin perjantaina todella väsynyt kiireisestä ja vähäunisesta viikosta johtuen ja ahdisti jo valmiiksi ajatus seuraavan päivän ja yön valvomisesta, mutta lauantai oli kaikkinensa niin kiva ja onnistunut päivä, että nopeasti se väsymys unohtui.

Lauantaiaamu alkoi Helsingin Sokos hotelli Vaakunassa Jollyroomin järjestämällä blogiaamiaisella. Tapasimme Jollyroomin yhteyshenkilön, saimme tulevista tuotteista sneak peekiä ja täytyy sanoa, että värit niissä on mitä suloisimpia! Söimme herkullista aamiaista, juttelimme ja kirsikkana kakun päällä: paikalla oli kampaaja, joka taikoi meille ihanat kampaukset. Annoin kampaajalle vapaat kädet ja pian hiukseni oli kiharrettu, toisella puolella päätä kulki hollantilainen letti ja vapaiksi jääneet hiukset oli kevyesti kiinnitetyllä rennolla niskanutturalla. Aamiaisen jälkeen meille oli järjestetty taksikyyti Messukeskukseen ja pääsimme jatkamaan päivää lapsimessuille. Blogiaamiaisesta jäi todella hyvä fiilis, oli kiva tavata muita bloggaajia ja Jollyroomin yhteyshenkilö. Sain vielä mukaani kassin, joka sisälsi ihania tuoteuutuuksia.   

foliopallot & pillit saatu Juhlahumua

Messupäivän jälkeen veimme Jimin ja Theon vanhemmilleni yökylään ja jatkoimme matkaa Jessen kanssa kotiin laittamaan kaikkea valmiiksi juhlia varten. Sain kauniita koristeita Juhlahumua -nimisestä juhlatarvikeliikkeestä ja kuten kuvista näkee, olin innoissani erityisesti ruusukultaisista foliopalloista. Ne on mielestäni kiva lisä juhlakoristeluun. Yksi ystävistäni oli tehnyt kauniin vaaleanpunaisen prinsessakakun, jossa oli kruunu ja kaikki. Teemaväreinä oli valkoinen, vaaleanpunainen ja kulta. Siinä leikatessani kakkupalaa teatraalisin ottein Jessen räpsiessä kuvia, naureskelin itselleni, että oikeasti, 27-vuotiaan prinsessasynttärit? ...vai 3-vuotiaan? Rakastan juhlien järjestämistä ja minussa taitaa olla ikuisesti pieni pala prinsessaa, jolle eilinen oli tärkeä päivä. Ilta meni hauskoissa merkeissä kavereiden kanssa ja taisin olla kotona nukkumassa vasta reippaasti pilkun jälkeen. Onneksi synttärit on vaan kerran vuodessa. Minkäänlaista ikäkriisiä ei ole, vaikka kolmekymppiset lähestyy. Olen niin tyytyväinen elämääni ja koen saaneeni sen, mistä olen aina haaveillut, joten mikäs tässä eläessä päivä kerrallaan kaikesta nauttien.   

Vietättekö te syntymäpäiviänne?

Kohti Lapsimessuja

Vihdoin, Lapsimessut 2017 on täällä! Tulevana viikonloppuna 21.-23.4. me suunnataan Helsingin Messukeskukseen! Olen odottanut Lapsimessuja todella innoissani ja intoni vain kasvoi käydessäni joitain viikkoja sitten messujen bloggaajatilaisuudessa, jossa kuulin mitä kaikkea siellä tulee olemaan. Menen tuttuun tyyliini perjantaina tsekkaamaan Outlet Expon puolen ja Lapsimessujen kiinnostavimmat näytteilleasettajat. Lauantaina saan messuille seurakseni Jessen, pojat ja äitini, jolloin keskitytään Theoa ja Jimiä kiinnostaviin paikkoihin. Veikkaisin näitä olevan kaikki toiminnalliset pisteet, kuten Pajulahden järjestämät temppuradat, bObles - Lego Duplo -seikkailualue, lasten liikennekaupunki (!) sekä poliisi- ja paloautoihin tutustuminen. Messuilla on askartelupisteitä, uutena ohjelma-alueena neuvola (ohjelmaa odottajille ja pienten lasten vanhemmille) ja satuhahmokulkue, joka kulkee kaikkina messupäivinä klo 11. Kulkueen lisäksi satuhahmoja voi bongata ja moikata ympäri Messukeskusta päivän mittaan.

^vaatteet ja messuliput saatu blogin kautta: 

legginssit - Roo / trikoinen tuubihuivi - Blaa / sukat - Papu 

Itse odotan pääseväni hypistelemään ihania lastenvaatteita, löytäväni uusia kivoja lastenvaatemerkkejä ja kuulemaan lapsiperheille ajankohtaisista asioista ja tuotteista. Kiva päästä viettämään päivää koko perheen voimin. Theo ja Jimi ovat odottaneet messuja vähintään yhtä innoissaan kuin minä. Näytteilleasettajia on tänä vuonna yli 180, joista uusia ovat mm. Vimma, Kiddow, Jollyroom, Paapii, Kaiko Clothing ja Pouta Design. Hyvä vinkki, jonka voin antaa koskien messuilua: kannattaa ladata messukeskuksen mobiilisovellus puhelimeen, jolla näkee näytteilleasettajat ja tarjoukset helposti ja pystyy suunnittelemaan itselleen oman messupolun, ettei varmastikaan missaa mitään. Lapsimessut on nimittäin niin iso tapahtuma, että siellä menee helposti pää pyörälle ja jotain kivaa jää välistä (kokemusta on).

Must have -ostoslistallani on Kiddown tupsulippikset, Blaan tuubihuivi, Roon legginssit ja Papun sukat eli melkein kaikki, mitä sain messujen bloggaajatilaisuuden kassista. Ne oli kertakaikkiaan niin ihania, että haluan ostaa samanlaiset myös toiselle pojalle enkä pitää vain vuorotellen. 

 Oletteko menossa Lapsimessuille tulevana viikonloppuna?   

Pääsiäinen kotona

Tuntuu, että kaikki ovat pääsiäislomalla ja lähteneet reissuun. Meillä ei ole suunnitelmia, koska olen tiistaihin asti töissä. Toisaalta olisi ollut kiva lähteä käymään mökillä tai tehdä päiväretki jonnekin, mutta saadaan ainakin nauttia ajasta kotona. Työpäivät eivät ole onneksi kovin pitkiä pyhien takia, joten yhteistä aikaa on aamuisin ja iltaisin. Me ostettiin pääsiäisherkkuja ja keltaisia ja oransseja tulppaaneja kotiin. Theo ja Jimi olivat tehneet ihania pääsiäiskoristeita dagiksessa ja kasvattaneet pääsiäisruohoa itsekoristelemiinsa purkkeihin. Niistä jos jostain tulee iloiseksi!

Ollaan otettu kotona olemisesta kaikki irti ja maalattu sormiväreillä, rakenneltu legoilla, leikitty dinoja, käyty saunassa ja etsitty pääsiäismunia. Jesse on ulkoillut poikien kanssa paljon, kun olen ollut töissä. Parhaita juttuja tällä hetkellä on pelata jalkapalloa ja heittää frisbeetä isin kanssa. 

 maailmankartta, cactus ja beauty -taulut saatu 

 

Käytiin korkkaamassa grillikausi eilen ystävien luona ja leikittiin suloisen 1-vuotiaan kanssa. Kotimatka meni viihdyttäessä poikia, etteivät nukahtaisi autoon. Kello ei edes ollut paljoa, mutta päiväunettomuus vaikuttaa etenkin jos kuljemme autolla. Tänään ja huomenna ollaan vaan ja yritetään saada tehtyä kodin rästihommia pois. Pitäisi laittaa kaksi peiliä seinälle yläkerrassa, siirtää yhtä taulua, tehdä suursiivous ja käydä vaatehuone läpi. Pienet jutut, kuten taulun paikan muuttaminen odottaa to do -listalla, vaikkei vie kuin pari minuuttia. Sitten, kun sen saa tehtyä, miettii miksei tehnyt aikaisemmin. Aina sama juttu, hah.

Ihanaa pääsiäisen jatkoa!

Juniorisänkyihin siirtyminen - vihdoin!

yhteistyössä Veken Kaluste 

Jimi ja Theo nukkuivat pinnasängyissä vielä loppuvuodesta. Iltahulinat oli niin huipussaan, ettei koettu hetken olevan sopiva junnusänkyihin siirtymiseen. Muistatte varmaan, että olen monesti kauhistellut tulevaa sen suhteen. Onneksi pojat ovat kaikesta riehumisesta huolimatta pysyneet iltaisin pinnasängyissään eivätkä ole kiipeilleet pois. Puhuttiin pojille pitkään "isojen poikien sänkyihin" siirtymisestä ja kun he olivat rauhoittuneet hienosti unille kahtena iltana peräkkäin, kokosi Jesse pojille Veken Kalusteen (sängyistä saatu alennusta blogin kautta) valkoiset junorisängyt. Jimi ja Theo olivat todella innoissaan hienoista sängyistään ja ensimmäinen ilta meni paremmin kuin osattiin odottaa. Ajateltiin sen olevan uutuudenviehätystä, mutta junorisängyissä nukkuminen sujuu hienosti ja ilman sen suurempia ongelmia edelleen.

 arkku, hylly ja bObles saatu blogin kautta

Veken Kalusteen valkoinen, hinta-laatusuhteeltaan mainio Emma -jatkettava lastensänky on mielestäni kaunis ja ajaton, juuri sellainen kuin haluttiin. Valkoisen värinsä ja yksinkertaisen mallinsa puolesta se sopii monentyyliseen lastenhuoneeseen. Sängyssä on hyvät laidat ja sen alle sopii lisävarusteena saatava sängynaluslaatikko. Sänkyä voi jatkaa välillä 100-189cm. Ollaan oltu sänkyvalintaamme todella tyytyväisiä. Tilattiin samalla sänkyihin sopivat Familon -patjat lisäpalalla suloisessa Elefantti-kuosissa. Eihän se patja lakanoiden alta näy, mutta kiva lisä lastenpatjoihin siitä huolimatta.     

Olen kertakaikkisen yllättynyt siitä, miten helposti kaikki on mennyt (kopkop). Jimi ja Theo pysyvät sängyissään eikä nukkumaanmenoon liity ongelmia satunnaisia iltavillikohtauksia lukuunottamatta. Meistä toinen pysyy lastenhuoneessa niin kauan, että molemmat pojista ovat unessa. Yleensä siihen menee noin 2-10min. eli päästään paljon helpommalla kuin pelkäsin ajattelin. Olen todella iloinen, onnellinen, kiitollinen ymsyms., että kaikki menee näin hyvin nukkumaanmenon ja nukkumisen suhteen, sillä unettoman vauvavuoden aikana opin arvostamaan ja rakastamaan nukkumista. Se tunne, kun pääsee illalla sänkyyn. Se on ihanaa. Sitä ennen käyn aina peittelemässä Theon ja Jimin ja ihastelen heitä, sillä nukkuvat lapset ovat jotain niin suloista...

Kauniita unia! 

Tuliaisia Ruotsista

Tein pienen ostoslistan Lagerhausiin, kun vanhempani lähtivät Tukholmaan. Se on yksi ehdoton suosikkikauppani Ruotsissa. Ostoslistalla oli mm. ilmapalloja ja foliopalloja tulevia synttäreitäni varten. Järjestän bileet ensi viikon viikonloppuna ja koristeiden suhteen olen edelleen kuin pikkutyttö. Kauniista paperikassista paljastui ihania foliopalloja, jotka näette in action myöhemmin. Me & You -mukeja ja kalenteria olin ihastellut nettisivuilla jo pitkään, joten ne oli ihana vihdoin saada. Mukien kohdalla Jesse taisi vähän pyöritellä silmiään, mutta onhan ne hauskat!

Postikorttien hamstraaminen Lagerhausista on ollut tapanani jo kauan. Joka kerta sieltä tarttuu joku mukaan ja tällä kertaa laitoin ostoslistalle vaaleanpunaisen kortin ruusukultaisella tekstillä. Värikkäät kakkukynttilät oli alennuksessa alle euron ja ne sopivat täydellisesti Jimin ja Theon kesäkuisiin syntymäpäiväjuhliin. Laivalta pyysin Clarinsin Lip Perfector -huulivoidetta, koska edellinen oli ihan lopussa ja se on ollut suosikkini jo pitkään. Sitä on helppo lisäillä päivän mittaan ja luonnollisen kauniin heleän sävyn ansiosta se toimii myös huulikiiltona ja huulipunan päällä. Se on todella hoitava eikä yhtään tahmea. Ihana tuote! Vaaleanpunainen suloinen lompakko oli tuliainen River Islandista. Tulisipa Lagerhaus Suomeen... River Islandkin olisi kiva.
      
 Näistä saattaa arvata lempivärini?

Palmusunnuntain tunnelmia

Eilen oli todella ihana ja ikimuistoinen päivä monestakin syystä. Oli yhteinen vapaapäivä, herättiin kaikessa rauhassa, oltiin pitkään yökkärit päällä ja juotiin Jessen kanssa aamukahvit yhdessä. Yleensä viikonloppuisin kiirehdin aamusta töihin, jolloin juon kahvini samalla meikaten. Nyt niillä pienillä asioilla tuntui olevan iso merkitys hyvän päivän syntymisessä, kuten esimerkiksi se aamukahvi. Päivän kohokohtia olivat meidän ystäväpariskunnan tyttären 1-vuotissynttärit ja tietysti virpominen.

Koristeltiin iso kasa pajunoksia ja poikien mentaliteetti taisi olla: mitä enemmän, sitä parempi. Löysin laatikosta kauniinvärisiä höyheniä, jotka ostin joskus Lagerhausista Tukholmasta. Muita koristeita oli piipunrassit, pienet pääsiäismunat, kreppipaperi ja klipsillä kiinnitettävät pikkutiput. Theo teki oksia kanssani oikein antaumuksella, mutta Jimi malttoi keskittyä hommaan vain muutaman oksan verran. Puolenpäivän aikaan koitti viimein se hetki, jolloin meidän ovesta astui ulos tiikeri- ja susiasuihin pukeutuneet suloiset pojat. Pojat saivat itse valita, mitä halusivat olla ja he valitsivat tällä kertaa näin. Viime vuonna he olivat pupuja. Käytiin virpomassa muutamalle meidän naapurille, jonka jälkeen lähdettiin kohti synttäreitä.  

Synttäreiden jälkeen mentiin ensin mummolaan virpomaan ja syömään, jonka jälkeen jatkettiin virpomista mummilaan, jonne jäätiin kahville. Pojat saivat virpomispalkakseen pääsiäiskarkkeja, suklaamunia, tikkarit ja lelut. Kindereistä he ottivat itse lelut, mutta antoivat suklaan pois. En löytänyt mistään (tänäkään vuonna) maidottomia suklaamunia, mikä on vähän harmi Theon ja Jimin kannalta. Theo avasi suullaan Kinderin yllätyslelun muovimunan ja ihmettelin hetken, mistä tulenpunainen ihottuma suunympärillä johtuu, kunnes tajusin syyn. Muovimunan päällä oli ollut siihen jäänyttä suklaata, jota Theo oli saanut vähän suuhunsa avatessaan munaa... 

Illalla kotiuduttiin tuliaiskassien kanssa, sillä vanhempani olivat viikonloppuna Tukholmassa. Mm. Jimin ja Theon pääsiäisyllätyskassit ovat sieltä. Päivä oli selvästi tärkeä Theolle ja Jimille ja vaikka he eivät paljoa uskaltaneet sanoa päivän ensimmäisillä virpomiskerroilla, olivat he kaikkien kavereita loppuillasta ja höpöttivät vaikka mitä. Ikimuistoinen ja ihana sunnuntai kaikenkaikkiaan! Onneksi otin paljon kuvia, jotta voidaan muistella tätä päivää myöhemminkin.   

Miten teillä 

vietettiin palmusunnuntaita?

4-vuotiaiden elämää

Theo ja Jimi täyttävät kesäkuussa neljä, ihan uskomatonta. Olen lueskellut paljon mm. lasten kehityksestä, tietylle ikätasolle tyypillisistä asioista ja siitä, miten lasta voi tukea tunteiden käsittelyssä, uuden oppimisessa ja epäonnistumisissa. Meillä oli noin puoli vuotta sitten sellainen tilanne, että harkitsin ottavani yhteyttä perheneuvolaan. Tunsin kaipaavani vinkkejä uhman käsittelemiseen ja lapsen tukemiseen. Toisen pojan uhma oli nimittäin sitä luokkaa, etten välillä tuntenut pärjääväni hänen kanssaan. Se ei ollut enää "vain" lattialle heittäytymistä, raivareita ja huutavan pojan sisälle kantamista. Se oli jotenkin niin vaikea tilanne meille kaikille, etten osannut enkä halunnut käsitellä sitä silloin blogissakaan. Puhuttiin Jessen kanssa paljon meidän toimintatavoista jne. ja yritettiin ymmärtää uhma sitä kautta, että 3-vuotias tarvitsee kaiken mahdollisen tuen tunnemyrskyihinsä. Vaihetta kesti pari kuukautta ja nyt tuntuu siltä kuin oltaisiin saatu meidän poika takaisin. Täällä kuulee vielä päivittäin vahvojakin omantahdon ilmauksia, mutta se on normaalia. Uhmaikä oli todella raskasta meille kaikille ja ajoittain tunsin oloni voimattomaksi ja riittämättömäksi.     

 työkoneet saatu Jollyroom

 

Lasten kanssa kaikki tuntuu olevan yhtä vaihetta. Nyt meillä on meneillään hyvä ja suht seesteinen vaihe. Ei mitään ylimääräistä ja pojat nukkuvat rauhallisesti koko yön. Jokin aika sitten heiltä alkoi tulla kysymyksiä pimeästä, möröistä, "mikä ääni kuuluu" jne., mutta varsinaisia pelkotiloja ei ole ollut. Ollaan selitetty kaikki ja lisätty, ettei ole mitään pelättävää ja se on riittänyt. Nyt neljävuotis-kynnyksellä olen huomannut järjettömän ison muutoksen mielikuvituksessa. Theolla ja Jimillä on yhteisiä mielikuvitusleikkejä ja suosikki niistä on koulu. Heillä on selkeä ajatus siitä, missä heidän koulunsa sijaitsee, ketä kavereita siellä on ja mitä leluja. Toinen puhuu myös (mielikuvitus)ystävästä.  Roolileikit on yksi kovimmista juttu ja niitä on kiva seurata vierestä. Välillä olen myös mukana leikissä, koska Jimistä olen paras äitikissan rooliin. Leijonaleikki on muuttunut dinoleikiksi ja se on poikien ja Jessen bravuuri. Me rakastetaan leikkiä yhdessä poikien kanssa ja heittäydytään mukaan, vaikka pidetään myös tärkeänä, että pojat osaavat leikkiä itsekseenkin ja sen he kyllä taitavat.

Saadaan tällä hetkellä ehkä eniten kysymyksiä siitä, riitelevätkö pojat paljon. He leikkivät paljon yhdessä dagiksessa ja melkein aina yhdessä kotona, mutta en joudu puuttumaan leikeissä syntyviin riitoihin kuin jonkun kerran viikossa. Välillä toista harmittaa, kun lelu viedään kädestä, mutta he osaavat useimmiten sopia asian keskenään. Me lähinnä katsotaan Jessen kanssa, että homma hoidetaan oikein, lelu palautetaan ja toiselta pyydetään anteeksi. Jimin ja Theon välinen side on edelleen todella vahva ja he ovat toistensa parhaita kavereita. He huutelevat toisiaan usein "kaverii, missä olet?".

Meidän melkein 4-vuotiaat rakastavat tehdä itse asioita ja auttaa. He tyhjentävät tiskikoneen kanssani, kattavat pöydän, pyyhkivät pölyjä, pukeutuvat itsenäisesti ja nauttivat saadessaan kiitosta ja kehuja. Saan paljon pusuja, haleja ja "minä tykkään mamma sinusta" -kommentteja pitkin päivää. Se on ihanaa! Neljävuotiaiden kanssa voi keskustella, saa vastailla (välillä mitä hassuimpiin) kysymyksiin ja selittää asioita. Pojat saavat vaikuttaa asioihin ikätasonsa mukaisesti. Kysymme heiltä lähdemmekö puistoon leikkimään vai pyörälenkille. Syövätkö he tänään mieluummin pastaa vai perunamuusia. Lähtevätkö he isin mukaan kauppaan vai jäävätkö kotiin mamman kanssa. Mielestäni on tärkeää ottaa huomioon myös lapsen mielipide niissä asioissa, joissa se on mahdollista. He saavat valita dagisvaatteet valitsemistani eri vaihtoehdoista, koska muuten he valkkaisivat aina t-paidan ja shortsit eikä se talvella oikein käy...  Ihanat neljävuotiaani.

Oletteko huomanneet eri 

vaiheita lasten kehityksessä?