Sivut

keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Ultra 29+5

Eilen oli taas osastoajan kohokohta, ultraus! Aamupäivällä oli ihania kavereita käymässä ja aika meni nopeasti. Pääsin ultrattavaksi vasta 15.30 ja ehdin jo pelätä, että sitä siirretään.
Ultraaja oli uusi lääkäri, joka aloitti sukupuolen katsomisella? En tiedä oliko tutustunut mun papereihin kunnolla. Kuulemma A näyttää selvältä pojalta, mutta B oli sellaisessa asennossa, ettei voi varmasti sanoa. Haha, identtiset pojat sieltä on ollut tulossa jo monta kuukautta... Lääkäri oli mukava ja kaikki on kunnossa.

Napavirtaukset hyvät molemmilla, lapsivettä normaali määrä, aktiivisia liikkujia, hyvät sykkeet, B:n aivokammio näyttää edelleen samalta. Molemmat perätilassa ja 
A painaa 1250 grammaa
B painaa 1200 grammaa 

Molemmat on kasvaneet hienosti! <3 



Ultrakuvista on kerta kerralta vaikeampi saada selvää. A:lla on käsivarsi kasvojen vieressä ja B:llä näkyy kasvojen piirteitä sivuprofiilissa.

Sisätutkimuksessa tarkastettiin kohdunkaula ja tukilanka. Kerroin, että välillä on puristavaa tunnetta ja pientä särkyä. Lääkäri ihmetteli, että oireita on niin vähän, kun tukilanka on tosi tiukalla ja selvästi puristaa. Langan lisäksi´näytöllä ei näkynyt kuin mustaa aukkoa eli auki ollaan sen verran mitä tukilanka on antanut periksi eli sisäsuulta kokonaan ja ulkosuulta 2cm! A:n jalka oli suoraan kanavassa ja langan päällä. Siitä olis pitänyt saada kuva, se näytti niin hassulta. Jalka on selkeästi löytänyt paikkansa, ei millään lähtenyt pois sieltä, vaikka kuinka hytkyteltiin. Jalka kanavassa ei tunnu mukavalta.

Langan poistamisesta ei puhuttu, vielä se sai jäädä paikalleen. Jos oireet pahenee tai synnytys käynnistyy niin se poistetaan. Kalvot oli tulleet jalan mukana sinne kanavaan asti ja nyt pitää vaan toivoa, ettei lapsivedet mene. Lääkärin mukaan sieltä tultais jo aika vauhdilla jos lankaa ei olisi. 
Nyt sain tavoitteeksi pari viikkoa, jos sinne 32 viikolle pääsisi. xxxx

Huomenna rikotaan 30 viikon raja!!!!

24 kommenttia:

  1. Aloin jo epäillä synnytystä kun ei ''pitkään aikaan'' ole mitään kuulunut :P

    Oot päässy ihan uskomattoman pitkälle vuodelevon ansiosta, silloin kun blogisi löysin oli viikkoja vasta tasan 24, niin se aika vaan hurjaa vauhtia etenee. Tsempit ja toivotaan, että saat taas tavoite viikot kiinni! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh ei onneksi vielä :) se tuleekin varmaan ekana mieleen ku ei tuu päivitystä pariin päivään.

      Niinpä! On kannattanut maata! 9 viikkoa on päästy levolla :) kiitos <3

      Poista
  2. Todella, olet ollut/olet sissi! Hyvä sä, vielä tsemppiä niin kuten tiedät vko32 on jo hyvä, pojat kasvavat ja keuhkot kehittyy :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maikki :) Tsemppi on kova, eiköhän sinne 32 asti päästä! :)

      Poista
  3. Olet uskomaton, jaksat lyödä leikiksi vaikka olet maannut vuodelevossa jo monta viikkoa.
    Toivottavasti pojat jaksaa vielä vähän aikaa odottaa, että ovat vahvempia ja keuhkot vahvistuu.
    Taru

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Taru, jostain kumpuaa vielä voimia ja "jaksan olla oma itseni". Välillä tietty tulee niitä heikkoja hetkiä, mutta niitä on mahtunut 7 viikkoon yllättävän vähän!
      Toivotaan, että päästään vielä mahdollisimman paljon eteenpäin :)

      Poista
  4. Ihanaa, että kaikki hyvin teillä.

    Nyt, kun olet ollut vuodelevossa jo jonkin aikaa niin aiheuttaako ylösnouseminen (esim. vessaan) huimausta tai että jalat menee alta? Anteeksi jos utelen liikaa.

    Mutta, ei enää montaa viikkoa niin pojat on jo täysiaikaisia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Niinpä.

      Ei enää. Ekat pari viikkoa osastolla vuodelevossa oli huimausta, päänsärkyä, heikko olo ja jalat ei kantanu kunnolla. Se luultavasti johtui siitä, että sänky oli säädetty pää alaspäin -asentoon eli veri pakkautui päähän ja siihen asentoon meni noin pari viikkoa totutella. Samaten kropalla meni aikaa totuttautua makaamiseen.
      Olo helpottui huomattavasti, kun noin 4.viikon kohdalla sänky asetettiin normiasentoon ja sain nostaa tyynyjä vähän laitaa vasten enkä tuijottanut enää kattoon vaan seiniä :D

      Nyt taas vaivana on lonkkakipu. En pysty olemaan selälläni, kun vauvat painaa keuhkoja, joten lonkat on kovilla. Itseasiassa tällä hetkellä epäillään veritulppaa kovan jalkakivun takia :( Kerron siitä lisää, kunhan saan itsekin tietää enemmän. Toivon todella, että sitä ei ole!!

      Niin, loppusuoralla mennään jo :)

      Poista
  5. Täälläkin pelättiin jo että synnytys käynnistynyt kun viikonlopulle "lupailtuja" postauksia ei tullutkaan :D Sitä se teettää kun liian intensiivisesti seuraa ja miettii muiden juttuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, ei onneksi! :) Anteeks, oon aiheuttanut näköjään monelle turhaa jännitystä! :D Tiedän tunteen, teen ite ihan samaa!

      Poista
  6. Ihan älyttömän pitkän ajan oot jaksanut vain levätä!!! Tsemppiä vielä loppuaikaan :)

    Ja 30 viikkoa!!!! Ihanaa, voi oon niin onnellinen teidän puolesta!!!!!

    Tsemppiä <3 ja haleja!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nii-i. Luulen, että tajuan sen vasta kotona, että miten pitkään sitä tulikaan maattua sairaalassa.

      Kiitos ihana! <3 Hyvää viikonloppua, ei enää kauaa niin sä pääset "lomailemaan"!! :) Haleja!

      Poista
  7. Olipa kiva löytää blogisi. Onnea todella paljon ihanista masupojista! <3 Itselläni on aivan mahdottoman vilkkaat pian parivuotiaat kaksospojat myös. Tuli niin oma odotusaika mieleen, vuodelepoineen ym. Minä tosin makasin "vain" viisi viikkoa, mikä kyllä tuntui mahdottoman pitkältä ajalta. Pojat syntyivät sitten viikolla 33+3. Tsemppiä loppuodotukseen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Johanna! :) Kiva kuulla, että kaikki meni hyvin ja saat nauttia taaperoarjesta ;) Mulle on sanottu, että nyt kannattaa kerätä voimia varastoon, kun pian saan jo juosta innokkaiden viipeltäjien perässä :D
      Voivatko pojat hyvin huolimatta siitä, että syntyivät ennenaikaisina?

      Poista
  8. Vau, hyvän kokoisia poikia! Ja hih, aika hupaisaa tosiaan jos identtisistä pojista toisen sukupuolta on vaikea sanoa. :D

    Noi ultrakuvat menee tosiaan ihan sutuksi mitä pidemmälle menneään, mä en nähnyt niissä enää oikein mitään, kun viimeisellä kolmanneksella ultrattiin aina parin viikon ja sitten viikon välein. Me ei oltu haluttu tietää vauvojen sukupuolia etukäteen, ja mä vähän huolehdin, että näinköhän mä sen sitten näen ultrassa, mutta eipä kyllä ollut sitä vaaraa, hyvä jos pään välillä sieltä erotin. ;) Tsemppiä uuteen viikkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, pienet isot pojat :)

      Joo, mä en enää edes erota päätä! Nyt ultrataan aina yksityiskohtia eikä vauva mahdu enää ruudulle kokonaan. En ihmettele yhtään, vaikka ihailisin vauvan somaa kasvosivuprofiilia ja lääkäri sanoo kaiken näyttävän hyvältä sydämessä! :D
      Mä en olis pystynyt jännittämään vauvojen sukupuolta loppuun asti! Hyvä, kun maltoin rakenneultraan asti!
      Kiitos paljon :)

      Poista
  9. Hienosti pojat kasvaa! :) <3 Oot mieletön mama, ihan mun idoli! Loistavasti oot jaksanu. :)

    - Arina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kasvaa, oon niin ylpeä ja onnellinen :)
      Kiitos ihana Arina! <3 :')

      Poista
  10. ihanaa että siellä mennään mallillaan <3 ja nyt siellä on jo 30viikkoa täynnä, mieletöntä, ONNEA <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, uskomatonta :) Kiitos <3
      Jännään sun puolesta ja katon aina heti herätessäni onko blogiin tullut päivitystä ;)

      Poista
  11. Mäkin mietin tossa maanantaina, että ollaankohan siellä synnyttämässä jo. ;) Jaiks! Innolla seuraamme :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, ei onneksi vielä! :) Kerron täällä mahdollisuuksien mukaan heti ku jotain alkaa tapahtuu! Eihän lukijoita voi jättää pimentoon ;)

      Poista

Kiitos kommentista! <3