Äiti jaksaa

Pakko se on, kun ei ole vaihtoehtoja. Onneksi saa myös apua, kun sitä pyytää. Poikien tervehdyttyä sain itse sitkeän flunssan, joka paheni viikonlopun aikana töissä ollessani. Eilen oli pakko mennä lääkäriin, kun olin jo niin voimaton, etten meinannut saada poikia nostettua ja muutenkin jo aamupesujen jälkeen olin ihan loppu. Itkua tihrustaen puin pojat ja päästiin onneksi lääkäriin asti. Sain sairaslomaa pari päivää ja diagnoosin: poskiontelo- ja nielutulehdus. Poskiontelot on vaivannut nyt niin urakalla, että osasin jo aavistaa mistä on kyse. Päässä on ihan kamala paine, samaten vasemmalla puolella kasvoja. Paine yltää hampaisiin asti ja koko yleistila on heikko. Korviin sattuu, pään liikuttaminen sattuu ja jopa vasemman poskipään hipaisu saa aikaan kamalan kivun. Äitini pelasti eilen ja tuli meille hoitamaan poikia ja laittamaan ruokaa. Makasin sohvalla käytännössä koko loppupäivän. Heti noustessa kipu palasi kovana, joten mielelläni olin vaakatasossa. Tänään olo oli hieman parempi, mutta vahvoilla särkylääkkeillä mennään edelleen. Äiti tuli tänäänkin käymään ja oli siihen asti, kunnes Jesse tuli töistä. Nyt Jesse tekee pihatöitä poikien kanssa meidän takapihalla ja minä makaan sängyssä. Huomenna perhetyöntekijän pitäisi tulla käymään eli saan levätä myös aamupäivällä pari tuntia. Pojat lähtevät mielellään hänen kanssaan puistoon. Illalla olisi yksi kiva blogitapahtuma, johon toivon pääseväni. Jos olo on vielä huomenna näin heikko, niin joudun jättämään sen välistä... Toivon parasta!

Meitä on hellinyt aivan ihana keväinen ilma nyt muutaman päivän. Huonosta voinnista huolimatta olen nauttinut siitä, että aurinko paistaa. Sain anopilta kevätkukkia, ne piristää kovasti ja tuo kevätfiilistä vielä enemmän. Eilen me päätettiin monen hyvän yön jälkeen siirtää Jimi kokeiluksi taas lastenhuoneeseen nukkumaan. Illalla siirrettiin sänky yhdessä ja selitettiin Jimille mitä tapahtuu. Kysyttiin: "menetkö nukkumaan veljen kanssa teidän huoneeseen?", vastaus oli päättäväinen: "njoo". Yö meni hienosti. Molemmat nukahti samantien ja nukkui puoli ysiin asti heräämättä kertaakaan. Päiväunet Jimi nukkuu kuitenkin meidän huoneessa matkasängyssä, koska muuten homma menee nauramiseksi ja höpöttämiseksi eikä päiväunia nukuta. Toivottavasti tämä järjestely toimii.

Loppuviikon ohjelma riippuu omasta voinnista, tosi kurjaa olla näin voimaton. Huomaan tämän vaikuttavan myös kärsivällisyyteeni, en jaksa olla yhtä kärsivällinen Jimin ja Theon kanssa kuin yleensä. Odotan jo sitä, että päästään kerhoon, puistoon, kyläilemään yms.

Aurinkoista loppuviikkoa!