Kaunis ensisänky vauvalle

Yhteistyössä Jollyroom 

 Valkoinen mooseskori ja keinuteline 

Meille saapui tällä viikolla jotain todella kaunista vauvaa varten, nimittäin hänen ensisänkynsä. Olen ihaillut Jollyroomilla myytävää Petite Chérie -merkkistä mooseskoria jo kauan ennen kuin tulin raskaaksi ja salaa haaveilin siitä jo silloin. Olen todella iloinen, että saimme mooseskorin ja keinutelineen Jollyroomilta! Setti on juuri niin ihana kuin ajattelin ja vauvan on varmasti mukava nukkua pehmoisessa pesässään. Emme hanki pinnasänkyä vielä, vaan vauva saa nukkua korissa, kunnes alkaa kääntyillä tai painoraja (9kg) tulee vastaan. Mooseskori sopii makuuhuoneeseemme täydellisesti eikä vie juurikaan tilaa sänkymme viereltä.

Mooseskori on valmistettu punottuun koriin, se on kevyt ja tuntuu laadukkaalta. Mooseskoria on saatavilla useassa eri värissä ja sitä voi käyttää joko sellaisenaan tai siihen voi hankkia lisäosana keinutelineen tai tavallisen lattiatelineen. Korissa on huippua sen ulkonäön ja tekstiilien pehmeyden lisäksi sen helppo liikuteltavuus kantokahvojen ja kevyen painon ansiosta; etenkin näin kahdessa kerroksessa asuvana sitä osaa erityisesti arvostaa. Vauvaa on helppo liikutella myös nukkuvana ja koria voi pitää päivisin alakerrassa ja kantaa yöksi yläkertaan.

Vauvan valmiina oleva nukkumapaikka konkretisoi ihanalla tavalla tulevaa. En voi olla hymyilemättä nähdessäni korin omalla paikallaan odottamassa pientä tyttöämme. Nyt meillä on jo melkein kaikki isoimmat hankinnat tehtynä ja laskettuun aikaan on reilut kaksi kuukautta. Olen iloinen siitä, että olen tällä kertaa ehtinyt tehdä vauvatarvikehankintoja ja saanut ostella ja järjestellä vauvanvaatteita, miettiä vauvan omaa nurkkausta ja ihan vaan olla vauvakuplassa.  

Ylihuomenna alkaa jo 30.raskausviikko, mahtavaa! 

Mukavaa viikonloppua!                 

IBA 2018 - asu ja tunnelmia

 bleiseri - H&M / mekko, laukku ja korvakorut - Lindex / kengät - Dinsko

Viime lauantaina oli jokavuotisen Inspiration Blog Awardsin aika. Viime vuonna blogigaala oli samaan aikaan Lapsimessujen ja synttärijuhlieni kanssa enkä siitä syystä päässyt mukaan, mutta onneksi tällä kertaa päivä oli eri. Jesse ja pojat onneksi veivät minut Kattilahallille Sörnäisiin ja matkalla pysähdyttiin ottamaan muutama asukuva meren äärellä. Jesse bongailee mielellään hyviä kuvauspaikkoja ja välillä jopa itse ehdottaa kuvien ottamista.

Asuksi valitsin jo valmiiksi vaatekaapista löytyvän mustan pitkän mekon, valkoisen bleiserin, mustat nilkkurit ja näyttävät korvakorut. En stressannut asua yhtään, vaan lähinnä valitsin sellaista mikä meni päälle ja oli edes hieman "juhlavampaa". Tärkeintä oli hyvä ja itsevarma olo ja se tulee sellaisesta asusta, minkä tuntee omakseen. Musta ja valkoinen toimii aina ja pidin asusta paljon. Hiukset suoristin ja laitoin tiukalle ponnarille.  

 ^Jimmy Choo 

 

Virallista gaalaa ennen oli inspiraatiota tarjoava pre-party, jossa päästiin tutustumaan eri yhteistyökumppaneihin ja mm. uuteen Bronx -meikkibrändiin, maisteltiin mocktaileja, otettiin kuvia, ihailtiin Instrumentariumin pisteellä aurinkolaseja ja silmälaseja ja kuvautettiin itsemme Batisten photoboothissa. Seuranani oli ihana Helmoissa -blogin Matleena, joka jaksoi kulkea hitaaseen tahtiini ja istahtaa aina silloin tällöin levähtämään. En olisi varmaan lähtenyt koko tapahtumaan ellen olisi saanut kyytejä paikan päälle ja kotiin, koska liikkuminen on tuskaa liitoskipujen takia. Kaikista eniten tykkäsin Instrumentariumin pisteestä, jossa oli tyylikkäitä aurinkolaseja ja silmälaseistakin löysin nopeasti suosikkini!

Oli todella hauskaa olla pitkästä aikaa koko illan kestävässä blogitapahtumassa ja vielä ystävän kanssa. Lähdettiin kotiin jo ennen virallisen gaalan alkua, koska oltiin molemmat aika poikki, mutta illasta jäi siitä huolimatta tosi hyvä fiilis ja oli ihana laittautua tavallista enemmän.

Mitä tykkäätte asustani? 

Huhtikuun parhaat

Huhtikuu on yksi lempikuukausistani. Kevät on jo täydessä vauhdissa ja koko kesä vielä edessä, ulkona pärjää vähemmällä vaatemäärällä, koko päivän on valoisaa ja mieli on virkeä. Olen alkanut käyttää nahkatakkia, se tuntuu sopivan kaiken kanssa. Moni kiva tapahtuma (kuten tulevan viikonlopun Lapsimessut) on näihin aikoihin ja muitakin blogiin liittyviä juttuja on paljon.

Parasta huhtikuussa just nyt: 

- Syntymäpäiväni - Täytän 28 perjantaina ja olen jo muutaman päivän nauttinut syntymäpäiväviikostani. Syntymäpäiväviikkooni sisältyy joku kiva pieni yllätys Jesseltä joka päivä ja viikko huipentuu oikeaan syntymäpäivääni. Yllätykset on olleet esim. kukkia, extrapaljon hierontaa, iltapalan tekeminen yllätyksenä valmiiksi, kynttilöitä ja esimerkiksi eilen hän tilasi minulle kokeiluun Anita -tukivyön, koska fysioterapia-aikaan on vielä kuukausi enkä liiku kohta enää ollenkaan. Kivoja pikkujuttuja viikon varrella, meillä on ollut tämä traditio jo kahdeksan vuotta. Perjantaina olisi tarkoituksena mennä Lapsimessuille äitini kanssa ja kierrellä siellä sen aikaa, kun pystyn. Lauantaina meille tulee ystäviä pitkästä aikaa viettämään iltaa. Illasta tulee varmasti hauska, aion juoda alkoholitonta skumppaa ja nauttia raskausdiabeteksen sallimissa rajoissa myös herkuista.

- No ne Lapsimessut - Lapsimessujen lisäksi odotan paljon Outlet Expoa, mistä olen yleensä ostanut edullisesti meikkejä ja muita kauneustuotteita. Ostoslistalla on ainakin Essien kynsilakkoja, shampoo, hoitoaine ja puhdistava kasvonaamio.

- Ultra - Ensi tiistaina päästään näkemään vauva uudelleen 4D-ultrassa Perhe-Artessa (yhteistyön kautta).

- Kukkamekot - Olen ihastunut kukkaprinttiin ihan täysillä ja löytänyt kaksi nättiä erityylistä kukkamekkoa, joista toinen on Boohoon äitiysmallistosta oleva lyhyempi tummemmalla pohjalla ja toinen kuvissa näkyvä KappAhlin ihan tavallisesta mallistosta oleva pidempi kirkkaanpunainen.     

- Vappu - Vappupallot, grillaamista, munkkeja, simaa, ulkoilmasta nauttimista, perhe ja ystävät. 

Kivaa keskiviikkoa!

Raskausdiabetes

Kyllä vaan - kaksi poikkeavaa arvoa, joten tuomiona raskausdiabetes. 

Ensimmäinen sokerirasitus tämän raskauden aikana oli rv 14 ja peloista huolimatta arvot eivät ylittyneet. Minulla oli raskausdiabetes viime raskaudessa, joten sen takia jouduin käymään nyt kaksi kertaa sokerirasituksessa. Osasin odottaa radi-diagnoosia, koska se tuli niin yllättäen viimeksikin, mutta silti harmittaa.  

Sokerirasitus kestää kaksi tuntia ja sitä ennen on paastottava 10-14 tuntia (vettä saa juoda). Sokerirasitus tehdään heti aamulla ja se alkaa verinäytteen ottamisella, jotta saadaan paastoarvo. Sen jälkeen juodaan pullollinen kaukaisesti vadelmalta maistuvaa sokeriliuosta. Tunnin ja kahden päästä sokeriliuoksen nauttimisesta otetaan verinäytteet, jotta saadaan 1h ja 2h arvot.

 Kuva vuodelta 2013, jolloin sairastuin ensimmäisen kerran raskausdiabetekseen

Tuttiostokset vauvalle

Minulla ylittyi sekä paastoarvo että 1h arvo, ei paljon mutta kuitenkin. Pienikin yhden arvon ylitys tarkoittaa automaattisesti raskausdiabetesta. Sain heti seuraavana päivänä soiton neuvolasta, että minulla on raskausdiabetes ja tulen saamaan kiireellisen ajan diabeteshoitajalle, koska kaksi arvoista ylittyi. Yhden arvon ylityksellä ei diabeteshoitajan tapaamisella ole kuulemma yhtä kiire. Minulle avattiin omaneuvola -palveluun diabetessivu, mistä löytyy tietoa ruokaan liittyen, hyvistä ateriamääristä ja ateriasisällöistä, hiilareista ja ruokapäiväkirjan pohja. Täytän jokaiselta päivältä tarkan ruokapäiväkirjan, johon kirjaan kaiken suuhun laittamani ja sitä tarkastellaan yhdessä diabeteshoitajan kanssa. Diabeteshoitaja ehdottaa tarvittaessa muutoksia ateriarytmiin ja ateriasisältöihin, jotta saadaan mahdollisimman hyvä pohja tasaiselle verensokerille ja raskausdiabetes pysyy kurissa ruokavaliohoidolla.

Sain eilen puhelun diabeteshoitajaltani ja hän vaikutti ihanalta tyypiltä eikä enää lainkaan jännitä mennä tapaamiseen. Sain ajan ensi viikolle, jolloin saan mukaani verensokerimittarin ja muut tykötarpeet kotiseurantaa varten. Pakko myöntää, että verensokereiden mittaaminen jännittää, koska en yhtään tykkää pistää itseäni, en edes sormenpäähän. En tottunut viime kerrallakaan pistoihin enkä usko tottuvani nytkään. Diagnoosin saatuani olin harmissani ja pettynyt, mutta nyt parin päivän tiedon sulattelun jälkeen olen hyväksynyt asian. Ruokavalioni ei loppupeleissä muutu kovinkaan paljon, koska olen aina syönyt perusterveellisesti lautasmallin mukaan. Säännöllinen ateriarytmi on ehkä kohdallani se, mihin täytyy kiinnittää huomiota. Nyt odottelen ensi viikon tapaamista ruokapäiväkirjaa täytellen ja alan tapaamisen jälkeen mittaamaan verensokereita ja raskauden seuranta laajenee taas yhden osa-alueen verran.
     

Kohtalotovereita?

Raskausviikko 26 & 27 - kaatuminen ja liitoskivut

Raskausviikko: 27+4

Painnonousu: +11kg, viikkotasolla paino on noussut maltillisesti. Suurin osa raskauskiloista tuli alkuraskauden pahoinvoinnin aikana, jolloin söin tasan sitä mikä meni alas.

Mieliteot: Mitään erityisempiä mielitekoja tai ällötyksiä ei ole ollut. Olen jatkanut samalla linjalla ja syönyt paljon hedelmiä, marjoja, kasviksia ja muuta raikasta. Niin ja sitä mansikkaviiliä...

Muuta: Äitiyspolilla käydessäni mitattiin vauva ja tarkistettiin kaikki virtaukset sekä tehtiin sisätutkimus. Vauva on kasvanut omalla käyrällään, virtaukset oli kunnossa ja sain uuden kasvukontrolliajan muutaman viikon päähän. Lapsivettä on normaalisti, vauva on aktiivinen eikä ole syytä huoleen. Kohdunsuu on kiinni ja kaulaa on jäljellä vielä 4cm eli sen suhteen sai taas huokaista helpotuksesta. Mitään viitteitä ennenaikaisuudesta ei edelleenkään ole. Neuvolassa juteltiin mm. tulevasta synnytyspelkopolikäynnistä, raskausdiabeteksesta, raskausmyrkytyksen oireista, synnytyksestä ja liitoskivuista. Verenpaine oli hyvä, mutta hemoglobiini edelleen matala ja lisäraudan tarve on. Kuunneltiin lopussa vielä vauvan sydänäänet, 130-145, kuten tähänkin asti ollut.  

Raskausviikkojen 26 ja 27 aikana on ilmaantunut liitoskivut ja SI-nivelen kohdalla tuntuva ja sieltä oikeaan pakaraan ja jalkaan säteilevä särky. On ihan päivästä kiinni millaiset kivut on, välillä pystyn liikkumaan enemmän ja välillä jokainen askel tuntuu viimeiseltä ja toisinaan oikea jalka pettää alta. Viime päivät olen laskelmoinut tekemisiäni ja jos minulla on iltavuoro, liikun vähemmän sitä ennen kuin säästäen päivän askeleet töihin. Tosi ikävää enkä malta odottaa muutaman viikon päässä olevaa kesälomaa. Varmasti iso taakka putoaa harteilta, kun ei tarvitse keskittyä mihinkään ylimääräiseen vaan voi mennä täysin oman voinnin mukaan ja levätä just silloin kun siltä tuntuu. 

   
Kaaduin näiden viikkojen aikana kaksi kertaa, kummassakin tapauksessa piilossa olleen jään takia. Huomaan, että tasapainoni on erilainen kuin yleensä ja kropan painopiste muuttunut. Ensimmäisellä kaatumisella ei käynyt sen pahempaa, selkää juili ikävästi muutaman päivän. Toisella kertaa, viime lauantaina kaaduin mojovammin ja iskin pääni jäähän ja naksautin selän. Se kävi niin vauhdilla ja isku päähän oli sen verran tuntuva, että itkin tilannetta jonkin aikaa ja se vaivasi koko päivän. Meillä oli onneksi sille päivälle ultra-aika ja päästiin näkemään, että vauva voi hyvin. Tunsin myös liikkeitä heti tapahtuneen jälkeen. Viikonlopun ajan kärsin päänsärystä ja pahoinvoinnista enkä tuntenut oloani omaksi itsekseni. Maanantaina herätessä oli olo taas normaali, joten säikähdyksellä selvittiin. 

"Fun fact": Olen viimein pystynyt luopumaan pahoinvointirannekkeista. En ole kärsinyt pahoinvoinnista aikoihin, mutta pidin niitä enemmän ehkä tottumuksesta ja uskoen, että hyvä oloni johtuu niistä. Yhtenä päivänä unohdin laittaa ne suihkun jälkeen takaisin ja huomasin asian vasta illalla. Olin voinut koko päivän normaalisti, joten sain potkua jättää ne pois. Kiva, kun voi taas käyttää vapaammin käsikoruja!

Yleisesti: Hurrattiin neuvolassa, kun viikkoja on jo näin paljon! Nyt viimeisen kolmanneksen alettua olen yhtäkkiä tajunnut, että ollaan päästy näin pitkälle ja olen saanut elää tavallista elämää koko tämän ajan. Otan kaikki vaivat vastaan kiitollisena siitä, että saan olla kotona, vauva voi hyvin ja raskaus voi mennä täysiaikaiseksi. Aikaisemmin kaikki puheet synnytyksestä on tuntuneet kaukaisilta, mutta nyt ne on oikeasti ajankohtaisia. Viikot menevät hurjaa vauhtia ja on ihan käsittämättömän ihanaa ajatella, että muutaman kuukauden päästä meidän pieni tyttö on täällä. Meidän lähisairaalassa saa synnyttää, kun 32 raskausviikkoa on täynnä ja se on meille seuraava tavoite. Toiveissa on tietysti, että saamme täysiaikaisen vauvan, mutta viikko viikolta eteenpäin. Säryistä huolimatta olen positiivisella mielellä ja iloinen. Raskausaika on ihanaa ja ainutlaatuista enkä vaihtaisi päivääkään pois!

Millaisia fiiliksiä muilla

 on ollut näillä viikoilla?

Neljä asiaa viikolta

Väsymys ja nopeasti menevät illat 

Viikko on hujahtanut ihan älyttömän nopeasti ja olen kaivannut blogia. Olen ollut väsynyt ja pojat ovat nukahtaneet yöunille vasta puoli kymmenen aikaan useampana iltana, joten oma aika on jäänyt vähiin ja blogin sijaan olen käyttänyt ajan nukkumiseen. Heräilen monta kertaa yössä enkä pääse heti uudelleen uneen, joten väsymys johtuu varmasti osin siitä. Hemoglobiini on jatkanut laskuaan ja sekin voi olla yksi osasyy. Sattumaa vai ei, mutta viimeisen kolmanneksen alettua on voinnissani tapahtunut muutoksia niin henkisesti kuin fyysisestikin. Kohdallani siis energinen ja helppo toinen kolmannes piti paikkansa.   

Suloinen ja pehmeä vaunuhaalari/pussukka vauvalle / Lindex

Lämpimät kevätsäät ja välikausivaatteisiin siirtyminen

Kaivettiin välikausivaatteet esiin ja pojat olivat innoissaan kevyistä kuorivaatteistaan ja goretex -lenkkareista. Vanhoista vk-vaatteista sopii onneksi vielä kuorihousut- ja takit ja softshell-haalaritkin menevät hetken. Vikingin goret olivat yllätyksekseni myös sopivat, mutta hankin Stockan Hulluilta päiviltä jo kokoa isommat, koska vanhoissa ei ole ollenkaan kasvuvaraa. Kauden vaihtuminen on parasta, kun "löytää uudelleen" vanhat takit ja kengät. Talven paksujen toppavaatteiden ja raskaiden kenkien jälkeen on ihanaa pukea päälleen kevyt takki ja tennarit. Käytiin eilen kevään ensimmäisellä pyörälenkillä ja sää oli mitä mahtavin. Ulkoileminen antaa paljon energiaa ja piristää. 

 

Lelut saatu Lapsimessujen tuotekassista 

Äitiyspolin kontrolli, neuvola, 4D-ultra ja sokerirasitus

Viikon sisään on ollut monta eri käyntiä raskauteen liittyen. Kävin äitiyspolilla kontrollissa, missä todettiin kaiken olevan erinomaisesti ja vauvan kasvaneen omalla käyrällään. Lauantaina käytiin Perhe-Artessa 3/4/5D-ultrassa (yhteistyön kautta), missä nähtiin vauva ihan uudella tavalla ja saatiin syntymäpainoarvioksi 2,8kg. Kerron siitä vielä lisää toisen käynnin jälkeen, mutta se oli ikimuistoinen kokemus. Eilen oli raskauden toisen sokerirasituksen vuoro ja sen jälkeen kävin neuvolassa. Kerron käynneistä enemmän raskausviikkopostauksessa, minkä pyrin saamaan tänne lähipäivinä.

 Uusi kukkakuosinen mekko ja liljoja, love!

Lapsimessujen ennakkotilaisuus bloggaajille

Olen odottanut ensi viikolla (20.-22.4.) olevia Lapsimessuja jo monta viikkoa ja oli kiva päästä fiilistelemään messuja jo etukäteen pienellä bloggaajaporukalla. Syötiin suolaisia ja makeita herkkuja Valion koekeittiössä Valimossa, saatiin ravintovinkkejä, tehtiin lyhyt mindfulness-harjoitus Sydänliiton lapsiperheasiantuntija Anne Kuusiston johdolla (hän on mukana myös messuilla luennoimassa Neuvola-lavalla) ja kuultiin yleisesti messutarjonnasta ja saatiin mukaan näytteilleasettajien kokoamat tuotekassit. Yritän päästä käymään messuilla jokaisena messupäivänä, koska nähtävää ja koettavaa riittää niin lasten kanssa kuin yksinkin. Toivottavasti vointini sallii kolme kiertelypäivää. Pojat odottavat eniten satuhahmoja ja puuhapisteitä, pienimuotoista Hoplopia ja taikahiekkaa. Olen ensimmäistä kertaa raskaana messujen aikaan, joten katson varmasti kaikkea sen myötä uudesta näkökulmasta. Lastenvaatteet ja -tarvikkeet sekä lastenhuoneen piensisustus kiinnostavat eniten ja kaikenlaista pientä hankittavaa vauvalle olisi vielä.      

Oletteko te menossa Lapsimessuille? 

Äitiysvaatteiden tarpeellisuus?

Minulta on kysytty muutaman kerran miksi hankin äitiysvaatteita. Hankin niitä sen takia, ettei omat vaatteeni mahdu päälleni enkä koe järkevämpänä vaihtoehtona ostaa tavallisia vaatteita normaalia isommassa koossa, koska raskauden jälkeen niille ei tule yhtään sen enempää käyttöä kuin äitiysvaatteillekaan. Tähän mennessä olen ostanut normaalihintaisena vain kahdet mustat peruslegginssit ja yhdet mustat äitiysfarkut. Alesta olen ostanut imetysliivejä, farkut ja kahdet äitiyssukkahousut. Käytettynä olen hankkinut yhden mustan topin ja kaksi trikoopaitaa.

Äitiysvaatteissa on se ihana, että ne on muotoiltu sopimaan kasvavalle vatsalle korostaen sitä kauniisti ja ne tuntuu mukavilta päällä. Jouduin vaihtamaan äitiyshousuihin rv12 ja siihenkin asti olin kärvistellyt vatsaa puristavien ja painaumia jättävien normihousujeni kanssa muutaman viikon. Muistan hyvin, kun ensimmäisen virallisen ultran jälkeen lähdin shoppailemaan äitini kanssa ja ostin ensimmäiset äitiysvaatteeni: farkut ja legginssit. Nyt voin todeta, etten pärjäisi ilman äitiysvaatteita. Ensimmäiset kuukaudet pahoinvointia pahensi puristavat vaatteet, rv 13 eteenpäin ei yksienkään housujeni nappi mennyt kiinni ja nyt valtaosa paidoistani on joko liian lyhyitä tai napitettavista versioista ei mene napit kiinni.
 
Pidän muodista ja asujen miettimisestä. Minulle on tärkeää voida pukeutua mieleiselläni tavalla myös raskausaikana ja panostaa itseeni. Työskentelen vaatemyyjänä, joten vaatteet ja muoti kuuluvat elämääni myös sen puolesta. Tykkään panostaa pukeutumiseeni juhlien lisäksi myös arkena ja kieltämättä muutaman kerran olen raskausaikana kärsinyt pienestä vaatekriisistä. Oman tyylini kulmakiviä on mm. korkeavyötäröiset housut ja paitapusero, minkä helma on yleensä vähän housujen sisällä. Siinä heti kaksi asiaa, mitkä ei oikein sovi yhteen raskausvatsan kanssa. Olen opetellut uusia tapoja yhdistää perusjuttuja ja keskittynyt korostamaan ihanaa vauvavatsaani.

Asuvalinnoissa käytän mielikuvitusta, koska haluan pärjätä hankkimillani perusäitiysvaatteilla. Pitkän äitiystopin ja mustat farkut voi yhdistää bleiseriin tai neuletakkiin ja asusteilla saa piristystä asuun kuin asuun. Käytän paljon koruja, bleisereitä ja mustia trikoomekkoja. Odotan kovasti kesää, että pääsen käyttämään maximekkoja ja pukeutuminen on muutenkin monella tapaa helpompaa. Vielä raskaudesta haaveillessani kuvittelin raskausajan pukeutumisen olevan vaivatonta ja ihanaa, kun voi vaan korostaa raskausvatsaa. Olen edelleen osittain samaa mieltä, vaikka välillä kaipaan kovasti omia vaatteitani. Aikansa kutakin; tiedän, että tulen kaipaamaan babybumpiani vielä paljon.  

Äitiysvaatteet - kyllä vai ei?