Sivut

sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Pojat jatkohoidossa yhdessä

Tänään aamu alkoi soitolla Lastenklinikalta: B-poika siirtyy jatkohoitoon tänään klo.13.00. Sen jälkeen oli hymy herkässä ja lähdettiin A-pojan luo sairaalaan odottamaan B:tä. Oltiin sairaalassa sopivasti hoitojen (vaipanvaihto, syöttäminen, lämmön mittaaminen yms) aikaan ja vaihdettiin pojulle vaippa ennen kenguruhoitoa mamin kanssa. Olin A sylissäni 2 tuntia ja nukuttiin molemmat tyytyväisinä B:n tuloon saakka. Pikkuinen kuljetettiin keskoskaapissa ambulanssilla. Matka oli mennyt hyvin eikä ollut tullut yhtäkään hengityskatkosta tai muuta. Raukka oli varmaan väsynyt matkasta ja vähän itkuinen. Onneksi rauhoittui lepäämään, kun Jesse piti kapalossa ja jutteli.



Käytiin Jessen kanssa syömässä sairaalan henkilöstöravintolassa. Mä saan ruoan ilmaiseksi, koska pumppaan maitoa vauvoilleni ja Jesse saa isän roolissa aterian henkilökunnan hintaan. Se kannattaa hyödyntää, kiva etu! Istuttiin ulkona syömässä ja ekaa kertaa tänä kesänä sain hetken vaan olla ja nautiskella auringosta. Lounaan jälkeen mentiin takaisin poikien luo ja otettiin pojat kenguruun. Molemmat nukkuivat tyytyväisinä taas pari tuntia meidän sylissä.  Nukuin itsekin! Vauva sylissä on rauhoittavaa olla. Tykkään kengurussa olosta vähintään yhtä paljon kuin meidän vauvat :)

Tänään molemmat pojista olivat rinnalla. Sitä on kokeiltu aikaisemmin jo A:n kanssa, mutta tänään myös B pääsi kokeilemaan. Se meni yllättävän hyvin! Molemmat ymmärsivät idean heti ja saivat jo monta pisaraa imettyä itse. Ollaan vasta siinä vaiheessa, että totutellaan rinnalla oloon. Pojilla ei luonnollisestikaan ole vielä tarpeeksi paljon voimia kunnon imemiseen, mutta hienosti saivat jo maiskuteltua vähän.


A syö 8 x 32ml ja B syö 8 x 24ml.
A painaa 1620g ja B painaa 1680g.
Paino on molemmilla noussut kuulemma sopivaan ja normaaliin tahtiin.

Pojat ovat nyt samassa huoneessa, samassa sängyssä. Kun toinen "murisee" hassusti, toinen yhtyy murinaan. Ihanaa, että pojat saavat olla nyt yhdessä ja meidän on helppo huomioida molemmat. Enää ei tarvitse jakaa aikaa sairaaloiden välillä vaan voidaan olla yhtäjaksoisesti pidempi aika rakkaiden luona. Oon huomannut, että kerta kerralta on vaikeampi lähteä kotiin ja jättää pojat. Tuntuu, etten ole riittävästi poikien luona ja poikien on paha olla jos en ole paikalla. Se on raskasta.

Poikien sairaalassa olo on paljon rankempaa kuin oma osastoaikani. Poikia on kamala ikävä ja tuntuu pahalta jättää pienet. Silti toivoisin, että saisin hetken aikaa olla Jessen kanssa kahdestaan ja tehdä jotain, kuten käydä Helsingissä kävelyllä ja syödä jädeä tai mennä leffaan tai syömään. Ei olla tehty mitään yhdessä reiluun kahteen kuukauteen sairaala-ajan takia. Jesse on ihan loppu, joka päivä töiden jälkeen sairaalaan ja syöminen jää eikä unta saa riittävästi. Harmittaa Jessen puolesta. En tajunnut itse ollessani sairalaassa, että miten vaikeaa se oli Jesselle ja edelleen sama sairaalarumba jatkuu.


 Silti sitä "omaa aikaa" on todella vaikea ottaa. Tulee paha mieli jos ei ole poikien luona ja tuntuu, että hoitajat katsovat pahalla jos vanhemmat eivät istu lastensa luona koko päivää. Sairaalasta lähtiessä on jo niin väsynyt, ettei jaksa enää iltaisin tehdä muuta kuin hoitaa pakollisen, kuten kasaantuvat pyykit ja tiskit. Koti on vielä järjestelemättä vauvoja varten ja kaikki hankinnat edelleen tekemättä. Minä kun kuvittelin, että mulla alkaa mammaloma päästessäni sairaalasta ja silloin ehdin tehdä kaiken sen mikä jäi tekemättä, kaikessa rauhassa?! Ehei, en tiedä milloin me ehditään hankkia kaikki tarvittava. Stressaa tosi paljon! Parhaassa tapauksessa poika/pojat ovat kotona parin viikon päästä ja silloin ei ole enää aikaa tai energiaa lähteä ostosreissuille. Haluan kaiken olevan valmista, kun pikkuiset tulevat kotiin. Hohhoh, miten saan kaiken hoidettua? xxxx

16 kommenttia:

  1. Ihanaa kun pojat pääsi samaan paikkaan! ♡ on varmaan tosi raskasta ja stressaavaa kun ei jaksa/ehdi hoitaa kaikkea. Sitä välillä itsekkin miettii että pitäisi saada enemmän aikaiseksi. Kun meilläkään ei oikeastaan mitään hoidettuna ja viikko 28 menossa. Mitä jos vauva päättääkin tulla ennenaikojaan. Meillä vielä muutto tulossa elokuussa että hommaa kyllä olisi. Tsemppiä teidän koko perheelle!♡

    VastaaPoista
  2. Oon niin onnellinen teidän puolesta <3

    VastaaPoista
  3. ihanaa että pojat pääsivät lähekkäin <3 Teillä ei kyllä alkanut vauva-arki helpoimmalla mahdollisella tavalla, mutta uskokaa vaan niin kyllä se pian helpottaa <3 Voimia teidän koko perheelle <3

    VastaaPoista
  4. Oisko teillä jotain apujoukkoja, joilta vois pyytää apua? :) Vaikka sun vanhemmat tai Jessen vanhemmat, kirjoittaa niille listaa mitä tavaroita tarvitsisitte tai pyytää apua kodin siivoukseen ym.. varmasti mielellään auttaisivat! :)

    Tuo tavaroiden osto varsinkin vois olla tosi helpottavaa, ei tarvis ite lähtä kauppoihin ja just että laitat vähän listalle niin tietävät mitä toisivat.

    VastaaPoista
  5. Ymmärrän täysin tunteesi! Oli kamala jättää tyttö sairaalaan ja lähteä pois. Aina oli kamala ikävä ja tuntui että tytön on paha olla sairaalassa ilman äitiäja isää :/ Ihanaa, että pojat ovat vierekkäin :)

    VastaaPoista
  6. Suosittelen pitämään kerran viikossa ns vapaa päivän..vaikka se kuulostaakin hullulta, mutta mulla autto ja näin jälkikäteen olen ollu tyytyväinen että pidin niitä. Meillä oli kyllä sairaalaan matkaa 100km suunta, mutta hoitajat kehottivat..nyt kun tytöt on kotona olen arjessa kokoajan mukana. Mulla oli 6vk sairaala jakso, tytöt oli 8, 5viikkoa. Et ole huono äiti jos et ole sieltä koko aikaa.

    Ihana, että pojat nyt samassa sairaalassa, samassa sängyssä. Jaksamisia!

    -laura-

    VastaaPoista
  7. Mahtavaa, että pojat on nyt samassa paikassa! Ja aika tutulta kuulostaa sun tuntemukset - mutta hoitajat ei todellakaan katso pahalla, jos sairaalasta pitää taukoja, ne kyllä tietää, miten rankkaa aikaa se on vanhemmille. Tuollla omassa blogissa kun kirjoittelin meidän sairaala-ajasta (löytyy täältä linkistä), niin en maininnut, mutta me pidettiin niiden kahden kuukauden aikana välillä vapaailta tai -iltapäivä, tehtiin just hankintoja, käytiin kerran ihan viihteelläkin (mulla oli rintapumppu keikkapaikan vessassa käytössä :D ) ja esim. mun vanhempien luona syömässä. Se oli kyllä tärkeetä omalle jaksamiselle, ja sairaalassa nyt ainakin on maan parhaat lastenvahdit. ;)

    VastaaPoista
  8. Ihania poikia ja mahtavia uutisia! Niin odottelinkin jo tätä tietoa :)
    Ja kuinka hurjan sulosia pikkuset onkaan <3

    Ja mä olen sitä mieltä, että hyvin levänneet vanhemmat on parempi kuin rättiväsyneet eli ottakaa nyt pieni hetki itsellenne, olette sen ansainnut :)
    Lapsikin voi aistia vanhemman väsymyksen ja turhautumisen...joten nyt vielä kun teillä on mahdollisuus jättää pojat turvallisesti hoitajien katsottavaksi, niin käykää jädellä ja ihastelkaa tätä kaunista kesää, jookos!:)

    Olette ihan mahtavia, tsemppiä teille taas tähän uuteen viikkoon! <3

    VastaaPoista
  9. Suloiset pojat!

    Ja älä stressaa. :) Ei vauvat oikeasti tarvitse kotona alkuunsa muuta kuin nukkumapaikan, vaippoja, ja syliä. Nykyään vaan varaudutaan yli-innokkaastikin kaikenmaailman tavaralla.

    Voisitko kertoa hieman sektiosta toipumisesta? Itsellä sama operaatio luvassa muutaman päivän päästä, niin olisi kiva kuulla toipumiskokemuskin. :)
    Mitä kipulääkettä sait sektion jälkeen?

    - Maria

    VastaaPoista
  10. Itse en päässyt sektion jälkeisen kohtutulehduksen jälkeen kuin kerran päivässä katsomaan poikaani, joka syntyi 33+6 (32+1 asti vuodelevossa esteltiin synnytyksen käynnistymistä). Tiedän, että tulee huono omatunto, mutta on tärkeää että itse jaksatte. Yritä olla ottamatta huonoa omaatuntoa asiasta, pojat ehtivät olemaan kanssanne riittävästi. Kotiutuminen voi olla yllättävänkin pian :)

    VastaaPoista
  11. Samaa olin tulossa sanomaan kuin joku muukin: onnea vielä! Ihania kuulumisia. Ja aivan mahtavaa, että imetyskin on jo alullaan!

    Vauvoista erossa oleminen on kamalaa, mutta jos vain suinkin voitte, yrittäkää nauttia juurikin vaikka leffassa tai syömässä käymisestä, koska vauvojen kotiuduttua siihen ei luultavasti hetkeen ole mahdollisuuksia yhtä helposti kuin nyt. Kyllä ne pyykit ja tiskit ehtii myöhemminkin. :) Ajattele vaikka, että parisuhdeaika nyt on kuin pistäisi rahaa pankkiin. Saatat kuukauden päästä muistaa ihan eri tavalla ja saada silloinkin voimaa nyt viettämästäsi vapaaillasta miehen kanssa kuin siitä, jos käytät sen(kin) illan pyykkien lajitteluun.

    Ja sitten, anteeksi kun sanon tämän, mutta ei pienten kaksosten äitinä voi muuta kuin opetella sietämään keskeneräisyyttä. Ei ole aikaa eikä voimia hirmu moneen asiaan... Mulla ainakin avun pyytämiseen, sukulaisten laskemiseen sekaiseen kämppään, kaikenlaisten riittämättömyyden tunteiden sietäminen oli vaikeaa, mutta kaikenlaista sitä näemmä oppii. ;) Voimia ja iloa koko perheelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä joudun olemaan eri mieltä tosta ettei aika tai voimat riitä moeneen asiaan kaksosten äitinä. Mun tädillä on 5 lasta, syntyneet 1-2v ikäeroilla ja nuorimpina 2,5 vuotiaat kaksoset, oma firma ja omakotitalo, hyvin riittää aika moneen asiaan, lomailuihin (lapsien kanssa toki) ja jopa mun pojan hoitamiseen silloin tällöin. Se on asenteesta kiinni :)

      Kyllä te Jessen kanssa pärjäätte aivan varmasti! Tsemppiä ja helja! :) <3

      Poista
    2. Oikolue ennen kun julkaset Sonja.. HALEJA* :)

      Poista
    3. Puhutaanko nyt vastasyntyneiden kaksosten vanhemmista vai jo vähän isompien vauvojen tai lasten perheistä? Toki aika monessa tilanteessa myös pienten kaksosten kanssa ehtii tehdä useampia asioita eikä elämä suinkaan pääty, MUTTA selvää on, että elämä ei ole samanlaista ja kaikkea samaa ei voi tehdä kuin ennen vauvoja. En tarkoittanut masentaa blogin kirjoittajaa, vaan lähinnä toivon hänelle lempeyttä itseään kohtaan niinä hetkinä, kun tuntuu, että valmistelut ja muut hommat stressaavat.

      Jos joku olisi tullut sanomaan minulle silloin, kun olin tuore esikoiskaksosten äiti, että kaikkeen mahdolliseen repeäminen on ihan mahdollista jos vain asenne on kohdillaan (ja koska joku jossain on onnistunut suoriutumaan asioista X, Y ja Z), en tiedä, mitä olisin tehnyt. Vauvoja ja niiden tarpeita on erilaisia, perheitä samoin, apuvoimia on tarjolla milloin mitenkin ja ihmisillä on monenlaisia kriteerejä sille, mitä hyväksi elämäksi kutsutaan - muuttuvia tekijöitä on niin paljon, että vertailusta ei nähdäkseni seuraa mitään kovin hyvää. Siitä olen satavarma, että väsymykseen, stressiin ja epävarmuuteen auttaa ennemmin lempeys itseä kohtaan kuin ajatus siitä, että kaiken onnistuminen on ihan vaan itsestä kiinni, jos kerran joku muu on joskus hoitanut viisi lasta suit sait.

      (Ja anteeksi blogin pitäjälle, ei ollut tarkoitus tulla väittelemään. Lopetan osaltani tähän. :))

      Poista
  12. Onnea vielä ihan hirveästi pojista ja ihanaa, että ovat päässeet taas lähelle toisiaan. Tuo riittämättömyyden ja huonon omantunnon tuntu varmasti ihan normaalia, et varmasti ole ainoa äiti joka tuntee samoin ja en usko, että hoitajat katsovat mitenkään pahalla vaikka joskus pitäisi pikkutauon sairaalassa käynnistä.

    Olisiko mahdollista, että teidän vanhemmat/sisarukset tai muut tutut tulisivat teille vaikka siivoamaan tai kuten jo aiemmin joku kirjoitti, kirjoittaisitte heille listan mitä tarvikkeita pitäisi ostaa ja he kävisi teidän puolesta kaupassa.

    Teillä on ollut jo monta kuukautta tavallista raskaampi perhetilanne poikien takia, onko Jesse käynyt pyytämässä sairaslomaa? Jos tilanteen selittäisi niin ehkä hän saisi edes muutaman päivän sairasloman, oikeesti tuo on ollut hänellekin tosi raskasta, kannattaa kokeilla jos sitä sairaslomaa saisi.

    Mutta onnea vielä pojista, he näyttävät niin suloisilta :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! <3