Pyöreä ruokapöytä viisihenkisellä perheellä

Syksy on tuonut muutoksia meidän kodin sisustukseen. Pitkään jatkunut pohdinta pyöreästä ruokapöydästä tuli päätökseen, kun sattumalta meidän ystäviltä vapautui juuri se pöytä mitä oltiin meille katsottu. 

Meidän keittiössä on nyt siis Jyskin pyöreä Ringsted -ruokapöytä, halkaisijana 100cm. Pöydän pinta on kestänyt, vaikka Ellen on sitä välillä kopautellut lusikalla.  

Pyöreä pöytä toimii hyvin ja olen tyytyväinen meidän valintaan! Ellen istuu Stokken Tripp Trapp -tuolissa, minkä lisäksi meillä on neljä tuolia pöydän ympärillä. Toisinaan laitetaan yksi tuoleista sivuummalle, jos halutaan lisätä keittiön tilantuntua.  

Pyöreästä pöydästä sanotaan, että se voi toisaalta viedä jopa enemmän tilaa kuin esimerkiksi suorakulmainen pöytä, mutta siihen en osaa itse ottaa kantaa. Pyöreä istuu meidän keittiöön kivasti ja rikkoo linjoja. 

Odotan innolla jo, että saan sitten joskus kattaa juhlatarjottavat meidän pyöreälle pöydälle! 

Meidän viikko starttaa sillä, että laitetaan kylpyhuoneeseen uusi allas ja allaskaappi. 

Kivaa maanantaita! 

Koulun aloituksessa yllättäneet asiat

Eilen tajusin, että meidän arki kouluaamuineen, läksyineen, dagishakuineen yms. alkaa viimein rutinoitua. Koulun ja päivähoidon alkamiseen liittyi paljon lomakkeita, hankittavaa ja muuta muistettavaa ja jatkuvasti tuntui olevan jotain hoitamatta. 

Olen "jännittänyt", että jonain aamuna lähetän väärän pojan kouluun, koska pojilla on eri lukujärjestykset. Toisella pojista on lähinnä vain kahdeksan aamuja, kun taas toisella enemmän yhdeksän ja jopa kymmenen aamuja. 

On ollut opeteltavaa Wilmassa ja siinä, että pysyy kerrallaan vain tietyn pojan asioissa. Onneksi ekaluokkalaiset tekevät paljon yhteistyötä ja kummankin luokan opettajat tuntevat molemmat pojat. 

Olen joutunut tsemppaamaan myös siinä, että ylipäätään muistan lukea Wilman päivittäin. 

En ajatellut, että ekaluokkalaiselle tulee maanantaista torstaihin tehtäviä kolmesta tai neljästä kirjasta. Tehtävät on aika lyhyitä, mutta se yllätti silti. Onneksi läksyt tehdään yleensä reippaasti ja erityisesti matematiikka sujuu hyvin.    

Pojat ovat alkaneet kulkea koulumatkat itse. Se helpottaa, koska ekat viikot olin joinain päivinä viemässä lapsia klo 8, 9 ja 10, kun kaikilla alkoi eri aikaan. Koulumatka on kävellen viitisen minuuttia, mutta olin lähinnä henkisenä tukena, kunnes pojista tuntui varmalta mennä itse. 

Nyt on reilu kuukausi koulua takana enkä enää saa todellakaan saattaa. Lippiksestä on ollut vaikea vaihtaa trikoopipoon, koska "kaikilla muilla on lippis". Kotona raikaa koulukavereilta opitut lausahdukset ja yhtäkkiä kaikki kotona on tylsää. 

Edelleen tuntuu haikealta ja oudolta, että pojat viettävät päivät koulussa ja kulkevat matkat itse. Kukaan ei raportoi päivien kulusta ellei ole tapahtunut jotain tavallisesta poikkeavaa. 

Pitää antaa itsenäistyä pikkuhiljaa ja opettaa vastuullisuutta ja esimerkiksi omista tavaroista huolehtimista. Pitää muistuttaa, että ulkona käytetään ulkohousuja ja pipoja ei vaihdella kavereiden kanssa. 

Eniten olen yllättynyt siitä, miten hyvin koulun alkaminen on kokonaisuudessaan sujunut. Kumpikin pojista viihtyy ja opettajat ovat mukavia. Tuntuu, että kaikki asiat on otettu huomioon ja tarvittaessa voi saada tukea eri tahoilta. Voidaan luottaa siihen, että pojilla on hyvä olla koulussa. 

Koronatesti ja karanteeni koettu: tällainen oli lasten drive in -koronatestaus

Niin se tuli meillekin, ensimmäinen syysflunssa. 

Ellen ehti olla viikon dagiksessa ja pojat pari päivää koulussa, kun nenät alkoi valua. Soitin koronainfoon, josta soitettiin takaisin kahden päivän kuluttua. Saatiin viiden päivän päähän aika koronatestiin Helsinkiin. Viikko meni siis odotellessa ja jo ennen testausta alkoi tauti helpottaa.  

Lapset olivat tietysti karanteenissa flunssaoireiden takia. Flunssa noudatti perinteistä kaavaa ja pari ensimmäistä yötä meni valvoessa Ellenin kanssa. Kahdelle lapsista piti antaa avaavaa lääkettä ja yhdelle lisäksi nostaa astmalääkitystä. Yleisvointi oli kuitenkin kaikilla onneksi niin hyvä, että pärjättiin kotihoidolla. 

Vuoroteltiin Jessen kanssa kotona olemisen kanssa. Ainoa mikä turhautti; ettei mistään saanut ketään kiinni. Kaikkialla on takaisin soitto -palvelu, mutta olisin tarvinnut töihin sairaslomatodistuksen Ellenistä. Todella turhauttavaa ja hankalaa tässä tilanteessa.   

Koronatesti oli "drive in" uuden lastensairaalan ambulanssipaikalla. Puhuttiin siitä lapsille pitkin viikkoa, jotta he tiesivät mitä siellä tapahtuu. Ajattelin testin oton olevan hankalaa, kun lasta ei saa pidettyä sylissä ja yleensä paniikki kasvaa kun näkee mitä yhdelle tapahtuu ja seuraavana odottaa oma vuoro. 

Testaus meni todella hyvin. Ikkuna avattiin ja mukava hoitaja otti näytteen pitkällä tikulla nenästä. Poikia jännitti enemmän kuin sattui ja kädestä pitäminen riitti. Tikku tuntui kuulemma epämukavalta ja kutitti. Se oli nopeasti ohi. Elleniltä tuli muutama kyynel, mutta siinä se. Hän ei rimpuillut tms. Hoitaja puhui lapsille ruotsia, kun kuuli minun käyttävän sitä. Hän kertoi mitä tekee ja kannusti ja kehui kovasti. 

Tulosten sanottiin tulevan parin päivän sisällä, mutta meillä meni niissä kuusi päivää. Kaksi viikkoa oltiin siis kotona kaikenkaikkiaan. Tulos oli negatiivinen ja loppuviikosta päästiin palaamaan arkeen. Pojilla oli jo ikävä koulua ja Ellen kyseli dagiksen perään. 

Puistossa kahden viikon kotona olemisen jälkeen! 

Nyt toivotaan, ettei ihan heti tule uutta flunssaa vaan saadaan nauttia arjesta ja alkaneesta syksystä! 

Kivaa syyskuun ensimmäistä! 

Oletteko te kokeneet koronatestauksen?   

Potkulauta ja potkupyörä kaksivuotiaalla

Ellen viihtyy hyvin ulkona ja seuraa isoveljien leikkejä, keinuu ja leikkii hiekkalaatikolla. Hän tutkii kiviä, kulkee ympäriinsä ja on kiinnostunut isommista lapsista, erityisesti tytöistä. Meidän taloyhtiön poikavaltaisuus on hieman tasoittunut uusien naapureiden myötä ja Ellen on innoissaan uuden perheen tytöistä. 

Ellen on siinä iässä, että hän yrittää olla yhtä iso kuin muut. Pojat ajavat pyörillä ja potkulaudoilla ja skeittaavat. Ellen yrittää tietysti samaa! Hän sai kaksivuotislahjaksi ihanan potkulaudan, jolla potkuttelee menemään joukon jatkeena. 

Hän on rakastunut poikien vanhaan muumipyörään, mikä on vielä hieman liian iso. Jesse kunnosti pyörää toissapäivänä, mutta päätettiin ottaa tähän väliin käyttöön potkupyörä. 

Pojat ajoivat potkupyörillä innoissaan useamman vuoden jo 2-3-vuotiaasta, joten meillä on siitä hyvät kokemukset. Se kehittää lapsen tasapainoa ja antaa ensituntumaa pyöräilyyn. Meillä pojat oppivat nopeasti polkemaan polkupyörällä potkuttelun jälkeen. 

Potkulauta on Smartrike (XS-lelut) ja kypärä Jupiter -merkkinen (Prisma) 

Ylpeä tyttö! 

Ostettiin Ellenille suloinen Kinderkraftin 14-tuumainen potkupyörä. Suosittelen muuten katsomaan tori.fi jos etsinnässä on esimerkiksi potkupyörä. Perjantaiaamuna päätettiin, että hankitaan potkupyörä ja selattiin hetki torin tarjontaa. Löytyi muutamakin kiva vaihtoehto, mutta päädyttiin uutta vastaavassa kunnossa olevaan Kinderkraftiin ja haettiin se heti iltapäivällä. Todella kätevää! 

Potkupyörää oli tietysti pakko päästä heti kokeilemaan ja alun haparoinnin jälkeen Ellen alkoi ymmärtää miten pyörä pysyy pystyssä. Potkupyörää voi säätää tangosta ja satulasta, joten se on pitkäikäinen. 

Uskon, että potkulaudasta ja potkupyörästä on paljon iloa Ellenille ja ne tulevat olemaan kovassa käytössä. Parasta on nähdä miten ylpeä Ellen on siitä, kun voi ajella poikien mukana! 

Onko teidän lapsilla käytössä 

joku menopeli?   

REMONTTI: Ennen & jälkeen -kuvat

Laitoin eilen Instagramiin kuvat alakerran remontin eri vaiheista. En ollut tajunnutkaan kuinka moni odotti ennen&jälkeen -kuvia. 

Long story short: aloitettiin loppukeväästä alakerran pintaremontti. Se on ollut suunnitelmissa jo siitä asti, kun kuusi vuotta sitten muutettiin tänne. Koronalomautukseni aikana kaivattiin piristystä ja jotain kivaa projektia, joten päätettiin aloittaa kodin remontoiminen. 

Purettiin osa keittiön ja olohuoneen välisestä seinästä, jotta saatiin tila avarammaksi ja valoisammaksi. Maalattiin kaikki seinät olohuoneessa ja keittiössä. Osa Tikkurilan Höyry (maalarinvalkoinen) ja osa Laasti. 

Vaihdettiin vanha, loppuun kulunut mosaiikkiparketti vaaleaan laminaattiin. Laminaatti on Kymppilattiat Ariel tammilaminaatti. Uusittiin listat ja vaihdettiin olohuoneen isoimman seinän sisustusta. Haluttiin seinästä yksinkertainen ja selkeä. 

Ennen & jälkeen 

Olohuoneen yleisilme on nyt ihanan seesteinen ja yhtenevä. Se sopii paremmin yhteen alakerran vessan kanssa ja pikkuhiljaa koko koti näyttää enemmän meiltä.   

Seinän kaataminen ja lattian vaihtaminen muutti alakerran paljon valoisammaksi. Lattia ei enää näytä likaiselta ja tilaa vaikuttaa olevan paljon enemmän. 

Ollaan todella tyytyväisiä muutoksiin! Seuraavaksi jatkamme pienempien projektien parissa, kuten keittiön välitilan vaihtaminen ja kylpyhuoneen kaappien fiksaaminen uuteen järjestykseen. 

Mitä pidätte muutoksesta?

Päivähoidon alkaminen ja arkeen totuttelemista

Huh, viime viikosta on selvitty!

Palattiin Jessen kanssa lomalta töihin ja Ellenillä alkoi dagis. Suurin stressi Ellenin dagiksen alkamisen lisäksi oli keksiä pojille paikka meidän työpäivien ajaksi, koska koulu ja iltapäiväkerho alkavat vasta tällä viikolla. Onneksi kaikki järjestyi ihanien läheisten ansiosta! 

Pojat olivat maanantaista perjantaihin päivät mm. vaarin, kummin ja naapurin luona. Tein lounaan valmiiksi ja vein heidät "päivähoitoon". Poikien mielestä viikko oli todella kiva ja tänään tuli pettymyksenä, että joutuvat olemaan vain kotona. 

Ellenin päivähoito alkoi maanantaina huonommin kuin koskaan. Ellen aloitti dagiksen siis jo tammikuussa, jolloin hän jäi pehmeän laskun jälkeen ongelmitta hoitoon. Koronatilanteen takia hän jäi kotiin maaliskuussa ja oli melkein puoli vuotta kotihoidossa. Puhuttiin paljon dagikseen menemisestä, pakattiin reppu yhdessä ja ostettiin uudet tossut. 

Maanantaina meitä oli vastassa uusi aikuinen, joka otti Ellenin vastaan ulko-ovelta. Koronan takia lapset jätetään hoitoon ulko-ovella. Ellen alkoi itkeä, huusi mammaa ja yritti rimpuilla aikuisen sylistä pois. Kurja tilanne kaikinpuolin, mutta itku oli kuulemma kestänyt vain hetken ja päivä oli mennyt hyvin. Hänellä oli onneksi lyhyitä päiviä, kun Jesse haki hänet jo viimeistään kolmelta ja vien hänet aina vasta klo 9. 

Tiistain reaktio oli paljon kevyempi ja loppuviikosta hän käveli itse sisään reppuaan kantaen ja vilkutti heipat! Olen onnellinen, että hän tottui taas niin pian hoitopaikkaan. Tänään hän sanoi heti aamusta "Ellen dagis" ja näytti uusia vilkkulenkkareitaan, joista on tullut "dagiskengät". 

Olin viime viikolla todella väsynyt iltaisin. Arkeen totutteleminen vie voimat. Paljon auttoi jo se, kun saatiin järjestettyä poikien hoito ja Ellen jäi hyvillä mielin hoitoon, pääsin iltalenkille ja tehtiin seuraavan päivän lounas jo illalla valmiiksi. 

Tämä viikko on onneksi parempi ja olen vapaalla tiistain ja keskiviikon. Aion olla lasten kanssa rauhassa kotona ja saadaan kivaa kahviseuraa meille. Meillä on myös leikkitreffit puistossa ja käydään ostamassa vielä muutama juttu torstaina alkavaa koulua varten. 

Kivaa viikkoa kaikille! 

Kuulumisia pitkästä aikaa

Miten aloittaa postaus, kun edellisestä on pari kuukautta... Sanottakoon, että aika on mennyt todella nopeasti ja vaikka olen kaivannut kirjoittamista niin vaikea uskoa edellisestä tekstistä olevan niin kauan.

Tänne kuuluu hyvää! Kesä on ollut ihana. Saatiin tehtyä alakerran remontti valmiiksi ja olen etsiskellyt hyviä kuvapareja ennen&jälkeen -esittelyä varten. Meidän tapauksessa tosin ihan valmista ei taida olla koskaan, koska keksitään uusia projekteja. Seuraavana pari fiksausta keittiössä ja yläkerran kylpyhuoneessa. Vaatehuoneeni kaipaa myös kohennusta alas pudonneen vaatetangon takia. Pääsipä Jesse kommentoimaan vaatemäärääni...

Lapset ovat nauttineet kesästä ja pojat ovat olleet ison osan päivistä ulkona leikkimässä. Ollaan harjoiteltu itsenäistä kulkemista lähipuistoon ja kouluun. Tuntuu ihan hullulta, että meidän lapset kulkevat ilman meitä, mutta tämä on ollut hyvää harjoitusta myös meille vanhemmille. Pojat ovat noudattaneet sääntöjä ja ovat hurjan ylpeitä, kun saavat mennä keskenään puistoon.

Pojat saivat puhelimet syntymäpäivälahjaksi ja homma on toiminut hyvin rajoitetuilla pääsyillä, säädetyllä ruutuajalla ja näppärällä Family Link -sovelluksella. Tuntuu huojentavalta ja turvallisuutta lisäävältä, että voi laittaa tiettyjä estoja lapselle. Family Link -sovelluksen avulla voi katsoa missä lapsi liikkuu. Ilman sitä jännittäisin vielä enemmän.

Kesän aikana ollaan juhlittu kesäkuussa poikien 7-vuotissynttäreitä ja Jessen kolmekymppisiä. Viime viikonloppuna juhlittiin 2-vuotiasta Elleniä. Jessen syntymäpäiviä vietettiin ystävien kanssa mökillä ja lahjaksi hän pääsi hyppäämään tandem-laskuvarjohypyn Utin lentokentällä.

Palasin töihin Jessen syntymäpäiväviikonlopun jälkeen. Olin kolme kuukautta lomautettuna ja töihin palaaminen oli kaivattua muutosta pitkään jatkuneeseen kotona olemiseen. Olin vain kaksi viikkoa töissä ja jäin kesälomalle.

Lomailen vielä 1,5 viikkoa ja parasta on ollut lomailla yhdessä Jessen kanssa. Tämä on harvinaista herkkua meille, koska Jesse harvoin pitää lomia. Yhden lomaviikon säästin poikien syyslomaviikolle. Onneksi tajusin, että nykyään meidän täytyy ajatella paljon koulun kautta jo etukäteen ja suunnitella enemmän.

Kesälomalla ei olla tehty mitään ihmeellistä. Lähipuistoja, paljon ulkoilua, Linnanmäki, iltalenkkejä. Juhannus oltiin mökillä ja uin luonnonvedessä ensimmäistä kertaa vuosiin. Pojat ovat olleet nyt muutaman päivän mökillä Jessen vanhempien kanssa ja me käytiin sillä välin päiväreissulla Paraisilla ja eilinen pyörittiin Helsingissä. Ellen on selvästi nauttinut täydestä huomiosta, vaikka kyseleekin paljon poikien perään. Tänään on trio taas koossa!

Vieläkö siellä on lukijoita?