UUSI TYÖPAIKKA

Kaikki kävi oikeastaan todella nopeasti enkä periaatteessa edes etsinyt uutta työtä. Aika muutokselle tuntui kuitenkin olevan oikea mahdollisuuden tullessa eteeni ja mikä tärkeintä; nyt minulla on säännöllinen arkityö ja kiinteä kuukausipalkka. Teen oman alani työtä varhaiskasvatuksen parissa kunnallisella puolella. 

Olin edellisessä työpaikassani vaatekaupassa melkein kymmenen vuotta, joten muutos on ollut iso. Siististä sisätyöstä pihalle lasten kanssa säällä kuin säällä ;)

1,5 viikkoa takana. Ensimmäinen viikko meni lapsiin tutustuessa ja rutiinien oppimisessa. Olen tehnyt sekä aikaista että myöhempää aamuvuoroa ja molemmissa on puolensa. Olen nauttinut siitä, että joinain aamuina Jesse on vienyt Ellenin dagikseen, koska olen joutunut lähtemään jo ennen seitsemää töihin. Luksusta, kun välillä pitää huolehtia vain itsestään! 

Ellen on tottunut uuteen arkirytmiin hyvin. Hän jää yhtä hyväntuulisena hoitoon, vaikka menisi sinne jo seitsemäksi. Ellenin aamuja enemmän jännitti miten pojat pärjäävät kahdestaan aamuisin. Herätän heidät ennen kuin lähden, teen aamiaisen ja katson reput yms. ulko-ovelle valmiiksi. Jesse soittaa pojille, kun heidän täytyy alkaa pukea ja lähteä kouluun. Kaikki on mennyt hienosti. 

Välillä aamu tuntuu pitkältä etenkin toisella, jolla alkaa koulu yhtenä päivänä vasta kymmeneltä ja me ollaan lähdetty töihin jo 7. Silloin Jesse saattaa saada useamman "joko saa lähteä" -puhelun... 

On ollut mieletöntä olla joka ilta kotona perheen kanssa. Jo se, että me syödään yhdessä päivällistä joka ilta! Vuorotyössä oli puolensa ja sain enemmän omaa aikaa ja hitaita aamuja, mutta sitä fiilistä ei voita mikään kun työpäivä on pulkassa jo kahden jälkeen iltapäivällä! 

Tulevaisuudesta en tiedä, mutta just nyt tuntuu hyvältä ja uusi arki on lähtenyt hyvin käyntiin.  

Maitoallergiaa vai äidin hysteriaa?

Tässä ollaan taas tutun aiheen äärellä, valitettavasti. Tulee mieleen kaksosten vauvavuosi, jolloin taisteltiin maitoallergiatutkimuksiin pääsystä. Tilanne ei ole täysin sama, mutta epäily ja pelko allergiasta on herännyt. Pojilla on suolistoperäinen maitoallergia, mutta Ellenillä mietityttää ihoperäisen allergian mahdollisuus. 

Ellenillä on ollut poskessaan jo pitkään (noin puoli vuotta) paha ihottumakohta, mikä kutisee ja Ellenin raapiessa se tietysti pahenee. Ihottuma ilmestyi samaan aikaan, kun imetys loppui. 

Ollaan käyty näyttämässä sitä lääkärissä ja se diagnosoitiin ihan vain ihottumaksi ja saatiin siihen jokin rasva. Rasvalla ja kortisonivoiteella ei ollut sen suurempaa vaikutusta ihottumaan. Ihottuma ehkä rauhoittui hieman.  

Ihottumakohta elää sen mukaan miten paljon Ellen saa maitotuotteita, testattu on. Pääasiassa hän on saanut vain kaurapohjaisia tuotteita, koska ne on meillä käytössä poikien maitoallergian takia. 1-vuotiaana hän alkoi pikkuhiljaa maistella lehmänmaitoa ja muita maitotuotteita, muttei ole pitänyt kuin raejuustosta ja jogurtista. 

Dagiksessa vaihdettiin kokeilumielessä ruokajuomaksi maito veden tilalle viikko sitten ja Ellenille puhkesi paha ihottuma taipeisiin ja poski paheni entisestään. Puolen vuoden aikana ollaan mietitty allergian mahdollisuutta, mutta ollaan "unohdettu" se aina paremman jakson tullessa. 

Mitään tällaisia oireita ei ollut sinä aikana, kun Ellen oli kotihoidossa maaliskuusta elokuuhun ja syötiin meidän ruokavalion mukaan.     

Haluaisin poissulkea allergian mahdollisuuden, jotta voidaan olla varmoja ettei mikään muu liity siihen. Ellen heräilee edelleen öisin, kuten viime yönä parin tunnin välein. En haluaisi jatkuvasti olla miettimässä mikä voi olla syynä mihinkin. 

Ellenillä on neuvola ja lääkärintarkastus kuukauden kuluttua, jossa otan asian puheeksi lääkärin kanssa. Tämä voi hyvin olla jotain normaalia, mutta poikien allergiakokemuksesta oppineena aion luottaa omiin vaistoihini. Posken ihottuma on ehkä se mikä eniten mietityttää. 

Olen valmistautunut siihen, että saan hysteerisen äidin leiman, mutta toivon toisaalta, että allergia-asioissa olisi päästy vähän eteenpäin liki seitsemän vuoden aikana eikä asenne olisi enää sitä "nämä on niitä trendijuttuja".    

Onko kellään kokemusta lapsen ihoperäisestä maitoallergiasta?

Pyöreä ruokapöytä viisihenkisellä perheellä

Syksy on tuonut muutoksia meidän kodin sisustukseen. Pitkään jatkunut pohdinta pyöreästä ruokapöydästä tuli päätökseen, kun sattumalta meidän ystäviltä vapautui juuri se pöytä mitä oltiin meille katsottu. 

Meidän keittiössä on nyt siis Jyskin pyöreä Ringsted -ruokapöytä, halkaisijana 100cm. Pöydän pinta on kestänyt, vaikka Ellen on sitä välillä kopautellut lusikalla.  

Pyöreä pöytä toimii hyvin ja olen tyytyväinen meidän valintaan! Ellen istuu Stokken Tripp Trapp -tuolissa, minkä lisäksi meillä on neljä tuolia pöydän ympärillä. Toisinaan laitetaan yksi tuoleista sivuummalle, jos halutaan lisätä keittiön tilantuntua.  

Pyöreästä pöydästä sanotaan, että se voi toisaalta viedä jopa enemmän tilaa kuin esimerkiksi suorakulmainen pöytä, mutta siihen en osaa itse ottaa kantaa. Pyöreä istuu meidän keittiöön kivasti ja rikkoo linjoja. 

Odotan innolla jo, että saan sitten joskus kattaa juhlatarjottavat meidän pyöreälle pöydälle! 

Meidän viikko starttaa sillä, että laitetaan kylpyhuoneeseen uusi allas ja allaskaappi. 

Kivaa maanantaita! 

Koulun aloituksessa yllättäneet asiat

Eilen tajusin, että meidän arki kouluaamuineen, läksyineen, dagishakuineen yms. alkaa viimein rutinoitua. Koulun ja päivähoidon alkamiseen liittyi paljon lomakkeita, hankittavaa ja muuta muistettavaa ja jatkuvasti tuntui olevan jotain hoitamatta. 

Olen "jännittänyt", että jonain aamuna lähetän väärän pojan kouluun, koska pojilla on eri lukujärjestykset. Toisella pojista on lähinnä vain kahdeksan aamuja, kun taas toisella enemmän yhdeksän ja jopa kymmenen aamuja. 

On ollut opeteltavaa Wilmassa ja siinä, että pysyy kerrallaan vain tietyn pojan asioissa. Onneksi ekaluokkalaiset tekevät paljon yhteistyötä ja kummankin luokan opettajat tuntevat molemmat pojat. 

Olen joutunut tsemppaamaan myös siinä, että ylipäätään muistan lukea Wilman päivittäin. 

En ajatellut, että ekaluokkalaiselle tulee maanantaista torstaihin tehtäviä kolmesta tai neljästä kirjasta. Tehtävät on aika lyhyitä, mutta se yllätti silti. Onneksi läksyt tehdään yleensä reippaasti ja erityisesti matematiikka sujuu hyvin.    

Pojat ovat alkaneet kulkea koulumatkat itse. Se helpottaa, koska ekat viikot olin joinain päivinä viemässä lapsia klo 8, 9 ja 10, kun kaikilla alkoi eri aikaan. Koulumatka on kävellen viitisen minuuttia, mutta olin lähinnä henkisenä tukena, kunnes pojista tuntui varmalta mennä itse. 

Nyt on reilu kuukausi koulua takana enkä enää saa todellakaan saattaa. Lippiksestä on ollut vaikea vaihtaa trikoopipoon, koska "kaikilla muilla on lippis". Kotona raikaa koulukavereilta opitut lausahdukset ja yhtäkkiä kaikki kotona on tylsää. 

Edelleen tuntuu haikealta ja oudolta, että pojat viettävät päivät koulussa ja kulkevat matkat itse. Kukaan ei raportoi päivien kulusta ellei ole tapahtunut jotain tavallisesta poikkeavaa. 

Pitää antaa itsenäistyä pikkuhiljaa ja opettaa vastuullisuutta ja esimerkiksi omista tavaroista huolehtimista. Pitää muistuttaa, että ulkona käytetään ulkohousuja ja pipoja ei vaihdella kavereiden kanssa. 

Eniten olen yllättynyt siitä, miten hyvin koulun alkaminen on kokonaisuudessaan sujunut. Kumpikin pojista viihtyy ja opettajat ovat mukavia. Tuntuu, että kaikki asiat on otettu huomioon ja tarvittaessa voi saada tukea eri tahoilta. Voidaan luottaa siihen, että pojilla on hyvä olla koulussa. 

Koronatesti ja karanteeni koettu: tällainen oli lasten drive in -koronatestaus

Niin se tuli meillekin, ensimmäinen syysflunssa. 

Ellen ehti olla viikon dagiksessa ja pojat pari päivää koulussa, kun nenät alkoi valua. Soitin koronainfoon, josta soitettiin takaisin kahden päivän kuluttua. Saatiin viiden päivän päähän aika koronatestiin Helsinkiin. Viikko meni siis odotellessa ja jo ennen testausta alkoi tauti helpottaa.  

Lapset olivat tietysti karanteenissa flunssaoireiden takia. Flunssa noudatti perinteistä kaavaa ja pari ensimmäistä yötä meni valvoessa Ellenin kanssa. Kahdelle lapsista piti antaa avaavaa lääkettä ja yhdelle lisäksi nostaa astmalääkitystä. Yleisvointi oli kuitenkin kaikilla onneksi niin hyvä, että pärjättiin kotihoidolla. 

Vuoroteltiin Jessen kanssa kotona olemisen kanssa. Ainoa mikä turhautti; ettei mistään saanut ketään kiinni. Kaikkialla on takaisin soitto -palvelu, mutta olisin tarvinnut töihin sairaslomatodistuksen Ellenistä. Todella turhauttavaa ja hankalaa tässä tilanteessa.   

Koronatesti oli "drive in" uuden lastensairaalan ambulanssipaikalla. Puhuttiin siitä lapsille pitkin viikkoa, jotta he tiesivät mitä siellä tapahtuu. Ajattelin testin oton olevan hankalaa, kun lasta ei saa pidettyä sylissä ja yleensä paniikki kasvaa kun näkee mitä yhdelle tapahtuu ja seuraavana odottaa oma vuoro. 

Testaus meni todella hyvin. Ikkuna avattiin ja mukava hoitaja otti näytteen pitkällä tikulla nenästä. Poikia jännitti enemmän kuin sattui ja kädestä pitäminen riitti. Tikku tuntui kuulemma epämukavalta ja kutitti. Se oli nopeasti ohi. Elleniltä tuli muutama kyynel, mutta siinä se. Hän ei rimpuillut tms. Hoitaja puhui lapsille ruotsia, kun kuuli minun käyttävän sitä. Hän kertoi mitä tekee ja kannusti ja kehui kovasti. 

Tulosten sanottiin tulevan parin päivän sisällä, mutta meillä meni niissä kuusi päivää. Kaksi viikkoa oltiin siis kotona kaikenkaikkiaan. Tulos oli negatiivinen ja loppuviikosta päästiin palaamaan arkeen. Pojilla oli jo ikävä koulua ja Ellen kyseli dagiksen perään. 

Puistossa kahden viikon kotona olemisen jälkeen! 

Nyt toivotaan, ettei ihan heti tule uutta flunssaa vaan saadaan nauttia arjesta ja alkaneesta syksystä! 

Kivaa syyskuun ensimmäistä! 

Oletteko te kokeneet koronatestauksen?   

Potkulauta ja potkupyörä kaksivuotiaalla

Ellen viihtyy hyvin ulkona ja seuraa isoveljien leikkejä, keinuu ja leikkii hiekkalaatikolla. Hän tutkii kiviä, kulkee ympäriinsä ja on kiinnostunut isommista lapsista, erityisesti tytöistä. Meidän taloyhtiön poikavaltaisuus on hieman tasoittunut uusien naapureiden myötä ja Ellen on innoissaan uuden perheen tytöistä. 

Ellen on siinä iässä, että hän yrittää olla yhtä iso kuin muut. Pojat ajavat pyörillä ja potkulaudoilla ja skeittaavat. Ellen yrittää tietysti samaa! Hän sai kaksivuotislahjaksi ihanan potkulaudan, jolla potkuttelee menemään joukon jatkeena. 

Hän on rakastunut poikien vanhaan muumipyörään, mikä on vielä hieman liian iso. Jesse kunnosti pyörää toissapäivänä, mutta päätettiin ottaa tähän väliin käyttöön potkupyörä. 

Pojat ajoivat potkupyörillä innoissaan useamman vuoden jo 2-3-vuotiaasta, joten meillä on siitä hyvät kokemukset. Se kehittää lapsen tasapainoa ja antaa ensituntumaa pyöräilyyn. Meillä pojat oppivat nopeasti polkemaan polkupyörällä potkuttelun jälkeen. 

Potkulauta on Smartrike (XS-lelut) ja kypärä Jupiter -merkkinen (Prisma) 

Ylpeä tyttö! 

Ostettiin Ellenille suloinen Kinderkraftin 14-tuumainen potkupyörä. Suosittelen muuten katsomaan tori.fi jos etsinnässä on esimerkiksi potkupyörä. Perjantaiaamuna päätettiin, että hankitaan potkupyörä ja selattiin hetki torin tarjontaa. Löytyi muutamakin kiva vaihtoehto, mutta päädyttiin uutta vastaavassa kunnossa olevaan Kinderkraftiin ja haettiin se heti iltapäivällä. Todella kätevää! 

Potkupyörää oli tietysti pakko päästä heti kokeilemaan ja alun haparoinnin jälkeen Ellen alkoi ymmärtää miten pyörä pysyy pystyssä. Potkupyörää voi säätää tangosta ja satulasta, joten se on pitkäikäinen. 

Uskon, että potkulaudasta ja potkupyörästä on paljon iloa Ellenille ja ne tulevat olemaan kovassa käytössä. Parasta on nähdä miten ylpeä Ellen on siitä, kun voi ajella poikien mukana! 

Onko teidän lapsilla käytössä 

joku menopeli?   

REMONTTI: Ennen & jälkeen -kuvat

Laitoin eilen Instagramiin kuvat alakerran remontin eri vaiheista. En ollut tajunnutkaan kuinka moni odotti ennen&jälkeen -kuvia. 

Long story short: aloitettiin loppukeväästä alakerran pintaremontti. Se on ollut suunnitelmissa jo siitä asti, kun kuusi vuotta sitten muutettiin tänne. Koronalomautukseni aikana kaivattiin piristystä ja jotain kivaa projektia, joten päätettiin aloittaa kodin remontoiminen. 

Purettiin osa keittiön ja olohuoneen välisestä seinästä, jotta saatiin tila avarammaksi ja valoisammaksi. Maalattiin kaikki seinät olohuoneessa ja keittiössä. Osa Tikkurilan Höyry (maalarinvalkoinen) ja osa Laasti. 

Vaihdettiin vanha, loppuun kulunut mosaiikkiparketti vaaleaan laminaattiin. Laminaatti on Kymppilattiat Ariel tammilaminaatti. Uusittiin listat ja vaihdettiin olohuoneen isoimman seinän sisustusta. Haluttiin seinästä yksinkertainen ja selkeä. 

Ennen & jälkeen 

Olohuoneen yleisilme on nyt ihanan seesteinen ja yhtenevä. Se sopii paremmin yhteen alakerran vessan kanssa ja pikkuhiljaa koko koti näyttää enemmän meiltä.   

Seinän kaataminen ja lattian vaihtaminen muutti alakerran paljon valoisammaksi. Lattia ei enää näytä likaiselta ja tilaa vaikuttaa olevan paljon enemmän. 

Ollaan todella tyytyväisiä muutoksiin! Seuraavaksi jatkamme pienempien projektien parissa, kuten keittiön välitilan vaihtaminen ja kylpyhuoneen kaappien fiksaaminen uuteen järjestykseen. 

Mitä pidätte muutoksesta?