Vauvan siirtyminen pinnasänkyyn

Ellenin oma nurkkaus koki pienen muutoksen, kun mooseskorin tilalle tuli pinnasänky.
Ellen on tosin nukkunut tähän asti pääasiassa meidän sängyssä, koska läheisyys on tuntunut ihanalta ja imettäminen ollut niin helppoa.

Kolmen kuukauden kohdalla alkoi Ellen olla öisin niin levoton ja liikkuvainen, että se vaikutti negatiivisesti omiin yöuniini. Hän oppi samaan aikaan myös kääntymään, joten päätettiin siirtää hänet pinnasänkyyn. Ellen sai sängyn kummisedältään, kun se jäi sopivasti heidän tytöllään pois käytöstä.

Pinnasänky sopii hyvin meidän makuuhuoneeseen viemättä turhaa tilaa. Tarkoituksena oli, että Ellen nukkuu sängyssään alkuun unipesässä, jotta tuntee olonsa turvalliseksi. Hän on kuitenkin sellainen, että tarvitsee tilaa ympärilleen ja haluaa voida liikkua vapaasti, joten jätettiin unipesä välistä pois. Ellenin kasvaessa täytyy sängyn vierestä karsia sisustusjuttuja pois, kuten pallovalot ja muut mitkä saattavat olla hänelle vaaraksi. Vielä hän ei pääse niihin käsiksi, joten ne saavat olla koristamassa hänen valtakuntaansa.

 pupuviltti saatu (Yours Mine Design)

Miten meni ensimmäinen kokonainen yö omassa sängyssä?

Syötin Ellenin eilen illalla meidän sängyllä istuen. Syötön jälkeen nostin röyhtäisemään ja laskin omaan sänkyyn. Hän havahtui sänkyyn laskiessa, mutta jatkoi unia. Ellen nukkui yhdellä heräämisellä aamuun! Syötin hänet myös yöllä istualtaan, jotta jaksoin nostaa takaisin omaan sänkyyn.

Olisin itsekin saanut hyvät unet ellei toinen pojista olisi vähän väliä heräillyt. Ehkä saan ensi yönä nukuttua jos Ellen vetäisee yhtä hyvät unet, koska pojat nukkuvat yleensä koko yön heräämättä tai korkeintaan käyvät itsenäisesti vessassa.

Pinnasängyssä nukkuminen on startannut hyvin. Pidetään kiinni samoista iltarutiineista, jotta omaan sänkyyn nukahtamisesta tulee Ellenille mahdollisimman helppoa. Omat ajatukset on vielä vähän ristiriitaiset. Toisaalta on haikeaa laittaa neiti omaan sänkyyn, mutta toisaalta se on välttämätöntä oman jaksamiseni kannalta. Saan paremmat yöunet ja välillä Jessekin voi auttaa yöllä, kun Ellen suostuu nukkumaan muuallakin kuin kainalossani. Silti...      

Nukutteko te perhepedissä 

vai vauva omassa sängyssään?

Millaista on vauva-arki yhden verrattuna kahden vauvan kanssa?

Saadessamme tietää, että tällä kertaa vauvoja oli tulossa kahden sijaan vain yksi, olimme innoissamme päästessämme kokemaan myös "tavallisen" vauva-arjen. Koimme myös helpotusta, sillä kolme lasta tuntuu meille juuri sopivalta.

Raskausaika oli täysin erilainen kuin kaksosten kanssa. Jimi ja Theo syntyivät ennenaikaisesti rv 31, jolloin he viettivät neljä ensimmäistä viikkoaan sairaalassa. Alku vauva-arjelle oli siis monin tavoin tavallisesta poikkeava. Tutustuimme toisiimme ensin keskoskaapin lasin läpi ja opimme nopeasti eri laitteiden nimet ja käyttötarkoitukset. Teho-osastoajan nukuimme jännittäen soiko puhelin ja täytyykö lähteä sairaalaan jos jommankumman vointi huononeekin. Pumppasin maitoa vajaan puoli vuotta eikä imetyksestä koskaan tullut sujuvaa. Kahden vauvan kanssa koti oli täynnä sittereitä, koliikkikeinuja, tuttipulloja ja muita lastentarvikkeita.

Ensimmäiset neljä kuukautta poikien kanssa olivat täynnä käyntejä sairaalassa ja neuvolassa, kasvukontrolleja, erilaisia laitteita, lääkkeitä, nenämahaletkuja, hengityksen tarkkailua, fysioterapiaa sekä keskosen kehityksen tukemista. Näistä päässessämme alkoivat refluksi ja allergiaoireet, itkuisuus ja unettomat yöt. Paljon kaikkea ylimääräistä siihen kaksosvauva-arjen päälle samalla opetellessamme perusasioita kaiken ollessa meille uutta.

Kaksosten vauvavuosi oli tunteiden vuoristorataa ja keikuimme jaksamisen äärirajoilla. Päivittäin sai tuntea riittämättömyyttä, kun ei pystynyt olemaan molemmille samaan aikaan läsnä. Toista syöttäessä ei voinut keskittyä hetkeen ja tuijotella vauvaa, kun toinen itki nälkäänsä odottaen vuoroaan. Paras selviytymiskeino oli heijata jalalla sitteriä ja toivoa, että toinen jaksaa odottaa sen hetken. Jatkuvasti oli pala kurkussa ja stressi ehtiä hoitaa molempia tasapuolisesti ja ehkä vähän kotia ja parisuhdettakin siinä sivussa.

Kaksoset nukkuivat eri rytmissä. Silloin tietysti sai annettua huomiota vauvalle, mutta itse ei voinut levätä ollenkaan. Nukuimme Jessen kanssa niin vähän, että se tuntui fyysisenä kipuna eikä lopulta osattu nukkua edes päivällä, vaikka joku olisi ollut hoitamassa vauvoja (tuli ihan kylmät väreet sitä univelkaa ja sitä oloa muistellessani). Saimme paljon hoitoapua isovanhemmilta ja meillä kävi perhetyöntekijä kerran viikossa poikien ollessa n. 7 kuukauden ikäisiä.

Ellen syntyi melkein kaksi viikkoa lasketun ajan jälkeen ja sain hänet heti rinnalle. Hänen kanssaan saimme olla perhehuoneessa ja tutustua rauhassa toisiimme. Imetys alkoi heti sujua, vauva nukkui hyvin ja kotiuduimme hänen kanssaan kolmantena päivänä synnytyksestä. Kaikki meni kuin oppikirjassa, mistä olemme kiitollisia.

Ellen nukkui ensimmäisen kokonaisen yön kuuden viikon iässä ja on alusta asti ymmärtänyt öiden olevan nukkumista varten. Hän ilmoittaa nälästään maiskuttelemalla ja on tyytyväinen vauva. Hän katselee tarkkaavaisesti ympärilleen ja viihtyy myös itsekseen leikkimatolla tai sitterissä. Ellenille on muodostunut päiväunirytmi ja hän nukkuu päivän aikana yhteensä noin 6 tuntia, jolloin touhuan poikien kanssa tai teen omia juttujani ja kotihommia.

Yhden vauvan kanssa olen hämmästellyt mm. seuraavia asioita: kun haluan käteni vapaiksi, annan vauvan Jesselle; kun vauva nukkuu, voisin itsekin nukkua (silloin kun pojat ovat dagiksessa); kun syötän vauvaa, voidaan tuijotella toisiamme eikä meillä ole kiire mihinkään; ainakin toinen käsi on aina vapaana; vaunujen kanssa mahtuu minne vaan; voin keskittyä vauvaan sataprosenttisesti ja olla läsnä (silloin kun pojat ovat dagiksessa). Ellenin kanssa en ole kokenut riittämättömyyttä, en edes vaikka lapsia on nyt kolme.

Yhteenvetona: vauva-arki yhden täysiaikaisena syntyneen vauvan kanssa tuntuu todella helpolta verrattuna keskoskaksosten kanssa kokemaamme. Jopa niin helpolta, että vasta hiljattain tajusin olevani oikeutettu sanomaan esimerkiksi olevani väsynyt. Pitkään nimittäin mietin, että miten voin muka olla väsynyt tai kaipaavani hetken omaa rauhaa, kun kaksi lapsistani ovat kuitenkin osan viikosta dagiksessa ja minä "vain kotona" vauvan kanssa. Olen kotona ja pojat osan viikosta dagiksessa, mutta hoidan kuitenkin kellon ympäri Elleniä eli elän vauva-arkea ihan siinä missä joku toinenkin vauvan kanssa kotona oleva. Ymmärtääköhän kukaan mitä haen tällä takaa? Oivallettuani näinkin yksinkertaisen asian, olen voinut hengähtää pääni sisällä ja sallia itselleni myös ajoittaisen väsymyksen. Siitä huolimatta elän elämäni parasta aikaa.

Kolmikuisen yöhulinat?

Ellenillä oli eilen 3kk- neuvola, jossa hän sai useamman rokotteen. Yöllä hän ei juuri nukkunut vaan itkeskeli, ähisi ja oli todella levoton. Aamuyöstä nousi lämpö ja alkoi yskä. Pojat ovat olleet flunssassa vähän väliä ja nyt se on tarttunut ilmeisesti myös Elleniin. Hän on ollut ihan raukkana tukkoisen nenän ja yskän takia, mutta on onneksi saanut nukuttua pitkät päiväunet ulkona.

Huonot yöt tosin alkoivat jo ennen rokotuksia. Ellen on alkanut huitoa käsillään, möyriä ja potkia. Hän saattaa olla unessa, mutta heiluu siitä huolimatta jatkuvasti. En saa itse nukuttua, kun hän on niin rauhaton. Yöhulinat? En usko, että kapalosta tms. on apua, koska Ellen häiriintyy selvästi jos ei pääse käyttämään käsiään. Haalariinkin tottuminen vei aikaa, mutta sen hän onneksi nykyään hyväksyy eikä se yleensä haittaa päiväunia.

Meidän oli tarkoitus siirtää Ellen pinnasänkyyn, mutta hän saa pysyä vieressäni niin kauan kuin yöt menevät valvoessa rokotusten takia. Viime yönä silittelin ja heijasin tyttöä, kunnes hän viimein nukahti aamuseitsemältä. Onneksi on perjantai ja luvassa pari iisimpää päivää, kun Jessekin on kotona.      

Kivaa viikonloppua!

ps. Onneksi tarkistin poikien saaman synttärikutsun ennen lähtöä, koska dagiskaverin synttärit ei olleet eilen vaan vasta huomenna... t. imetysaivot  

Halloween & kuulumisia

Me vietettiin viime viikonloppuna lasten kanssa halloweenia. Se oli Theolle ja Jimille tärkeää ja he saivat osallistua juhlavalmisteluihin. Perjantaina käytiin ostamassa koristeita, koska halloween taitaa olla ainoa juhla, mihin meiltä ei juurikaan löytynyt koristeita kotoa. Pojat valitsivat kimaltavia koristekurpitsoja, halloween-karkkeja, muutaman hämähäkinverkko-tarjoiluastian, välkkyvät kurpitsalyhdyt ja roikkuvia paperikoristeita. Koristeet säästetään ja käytetään uudelleen tulevina vuosina.

Theo halusi pukeutua kotoa löytyvään haamuasuun ja Jimi valitsi kaupasta punaiset piruasusteet. Pojat tykkäävät ottaa leikkeihinsä mukaan erilaisia naamiaisasuja, joita meiltä löytyykin useampia. Hauskat piruasusteet ovat kiva lisä sinne. Ostettiin Ellenille KappAhlin alennuksesta kurpitsa-asu, johon kuului paita ja myssy. Pojat olivat innoissaan juhlista ja siitä, että naapurinpoika tuli meille leikkimään ja he saivat herkkuja ja kotona oli hienoja koristeita.

Olen ravannut kirpparilla koko viikon ajan siistimässä ja täydentämässä kirpparipöytääni Espoon Akselissa. Tavara on liikkunut hyvin ja tuntuu hyvältä päästä meille turhasta eroon. Tänään haen jäljelle jääneet tavarat pois toivoen tietysti, että siellä olisi mahdollisimman tyhjää.

Tällä viikolla pojilla on dagiskaverin synttärijuhlat, Ellen siirtyy pinnasänkyyn (ainakin osittain), suunnitellaan kotiin pientä pintaremonttia ja viikonloppu ollaan luultavasti vaan rennosti kotona. Ellenillä on huomenna 3kk-neuvola, jossa hän saa useamman rokotteen. Varaudun vatsavaivoihin, huonoihin öihin ja lisääntyneeseen itkuisuuteen. Tuntuu, että viime neuvolakäynnistä on ikuisuus, joten kiva päästä taas käymään siellä.  Palailen Ellenin 3kk -kuulumisten kanssa!

Play&Go Soft (2 in 1) -leikkimatto/säilytyspussukka

Yhteistyössä Kiddex

Ellen on kolmen kuukauden ikäinen ja nauttii kovasti lattialla olemisesta, seuraa isoveljien touhuja ja katselee mielellään erilaisia värejä ja kuvioita. Hän tarttuu leluihin ja kääntyi ensimmäistä kertaa selältään vatsalle kolme päivää sitten. Päivisin olen paljon hänen kanssaan lattialla, jossa me jutellaan, katsellaan leluja tai kuvakirjoja ja ollaan vaan. Ellen rakastaa jutella, katsoo tarkasti kasvoja ja hymyilee lähes jatkuvasti.

Saimme Kiddexiltä uuden Play&Go Soft -malliston ihanan leikkimaton, mikä muuttuu kätevästi säilytyspussukaksi kiristysnyöreistä vetämällä. Kiristysnyörit saa piiloon suojapussiin, jottei vauva sotkeudu niihin leikkimatolla ollessaan.

Play&Go Soft -leikkimatto on mukava ja pehmeä, 100% puuvillaa. Sen koko on 120cm ja se on perusmallia paksumpi, joten se sopii erityisen hyvin vauvoille. Leikkimaton säädettävän kantohihnan avulla pussukan saa kätevästi roikkumaan esimerkiksi lastenhuoneeseen tai vaunujen työntöaisaan. Pussukka on sen kokoinen, että se on helppo ottaa myös mukaan.

Valitsin kuosiksi vaaleanpunaisen Riikinkukon, koska leikkimatto/pussukka tulee olemaan pääsääntöisesti Ellenin huoneessa sitten, kun oma huone on hänelle ajankohtainen. Voin jo valmiiksi kuvitella leikkimaton sopivan sinne täydellisesti niin värinsä kuin suloisen kuosinsakin puolesta. 

Mallistossa on Riikinkukon lisäksi kolme muuta kuosia: Jääkarhu, Pingviini ja Laama. Riikinkukkomatto on ollut meillä joko yläkerrassa lastenhuoneessa tai alakerrassa olohuoneessa. Lastenhuoneessa se on toiminut lähinnä Ellenin oleskelupaikkana, mistä hänen on ollut mukava katsella poikien leikkejä. Olen tehnyt leikkimatosta säilytyspussukan alakerrassa ja laittanut sinne Ellenin leluja, mitkä on matkanneet mukana yläkertaan leikkihetkeä varten, todellakin 2 in 1 ja lapsiperheen must have -juttu. 

Leikkimatot ovat tulleet myyntiin lokakuussa ja niitä saa seuraavilta jälleenmyyjiltä:

A-T Lastenturva, Vantaa

A-T Lastenturva/Stockmann, Helsinki
Babycity, Kokkola 

Bebeliini, Vantaa

Emma’s & Mama’s, Seinäjoki  
Hippu Kids, Kempele 

Iloinen Heppu, Vantaa  

Ipanainen, Helsinki

Lastentarvikeliike Huvikumpu, Seinäjoki

Lastentarvike Pikku Tipu, Mikkeli

OZBaby, Turku 
Puhlakids, Oulu 

Sebwil Oy, Porvoo 

Wauvakauppa, Tampere

  

Viisivuotiaiden kuulumiset

Pitkästä aikaa viisivuotiaiden kuulumisia. Olen tarkoituksella jättänyt heitä jo sivummalle somessa, sillä he alkavat olla isoja, omine piirteineen ja ominaisuuksineen. En erittele heitä tässäkään postauksessa sen tarkemmin, vaan kerron yleisesti mitä heille kuuluu.

Pojat tuntuivat kasvaneen paljon yhdessä yössä vauvan syntymän jälkeen. Oikeastaan Ellenin syntymä sai meidät vanhemmat näkemään miten omatoimisia ja osaavia pojat oikeasti ovatkaan. Se oli ikäänkuin jonkinlainen herätys, tuttua kellekään?

Theo ja Jimi ovat toistensa parhaat ystävät ja pitävät toisistaan huolta. Jos heiltä kysytään, haluavat he mennä joka paikkaan yhdessä. Viisivuotiaidemme mielestä parasta on leikkiä ulkona, olla hippaa ja piilosta, tutkia luontoa, tehdä temppuja ja ajaa pyörällä/potkulaudalla/skeitillä. Naurettiin Jessen kanssa toissapäivänä, kun puistoon mennessämme tajuttiin, että pojat juoksevat aina. He eivät kävele vaan joko juoksevat täysiä esimerkiksi puistoon (autotonta hiekkatietä) tai menevät tasaista hölkkää. Ihan uskomatonta miten paljon energiaa heillä on. 

Lempipuuhia sisällä on roikkua voimistelurenkaissa, tehdä tehtäväkirjoja, leikkiä supersankareita, piirtää, maalata vesiväreillä, rakennella Geomag -magneeteilla tai Plus Plus -paloilla, kotileikit, tutkia vanhempien laatikoita ja leikkiä mielikuvitusleikkejä. Mielikuvitus on todella hyvä ja vilkas molemmilla pojilla.

Theo ja Jimi tykkäävät kirjaimista, numeroista ja laskemisesta. He kirjoittavat saneltaessa tai mallista, laskevat pitkälle sekä ruotsiksi että suomeksi ja opettelevat kelloa. Toinen pojista erityisesti oikein janoaa tietoa ja haluaa oppia. Puhutaan poikien kanssa kaikesta mahdollisesta ja he kysyvät paljon kysymyksiä, mm. eläimistä, avaruudesta, taivaasta, koulusta, eri ammateista jne.  

Pojat nukkuvat 12-13 tuntia yössä. He eivät ole nukkuneet moneen vuoteen päiväunia. Yöunille he nukahtavat klo 20-21 välillä ja heräävät 8-9. He nukkuvat yleensä heräämättä, mutta joinain öinä herään kuullessani jommankumman käyvän vessassa. He käyvät itsenäisesti vessassa ja menevät sen jälkeen takaisin nukkumaan. Yöt ovat onneksi rauhallisia.

Meille uusi juttu on se, että pojat nukahtavat illalla ilman vanhemman läsnäoloa. Aiemmin meistä toinen istui lastenhuoneessa siihen saakka, kunnes molemmat olivat unessa. Nykyään he nukahtavat itsekseen ja vasta nyt ollaan tajuttu, miten paljon nukuttaminen loppupeleissä vei meiltä illasta aikaa. Nyt meillä on paljon enemmän omaa ja kahdenkeskistä aikaa iltaisin, kun toisen ei tarvitse istuskella yläkerrassa.

Viisivuotiaiden kanssa arki tuntuu monella tapaa helpolta. He osaavat kertoa mikä vaivaa, he keskustelevat, kyselevät ja ovat omatoimisia. He ymmärtävät syy-seuraus -suhteen ja tietävät yleiset säännöt ja hyvät tavat. Enää viisivuotiaiden kanssa ei ole ollut tihulointia ja esimerkiksi kodin sisustus saa olla rauhassa. Konflikteja tietysti tulee, toinen ottaa lelun toiselta tai rikkoo tahallaan rakennelman tms., mutta yleisesti ottaen on meininki kuitenkin rauhoittunut. Pojat ovat uteliaita, kekseliäitä ja kavereista on tullut heille ihan uudella tapaa tärkeitä.

Jimi ja Theo ovat kumpikin alkaneet pelätä viiden ikävuoden kieppeillä ja osaavat kertoa peloistaan. He pelkäävät pimeää, kummituksia, yksinolemista ja kipua. Yöllisiä kauhukohtauksia tulee ajoittain, ne tuntuvat tulevan sykleissä. Ollaan jo totuttu niihin eivätkä pojat muista niistä mitään. 

Pojat haluavat valita vaatteet itse ja tällä hetkellä suosikkihousut on farkut ja lempipaidat eri NHL-joukkueiden t-paidat. Viisivuotiaiden on vaikea ottaa kehuja vastaan ja vähintään yhtä vaikea pyytää anteeksi, heille idoleita ovat vanhemmat lapset, parhaita retkiä on kävely lähimetsässä ja he haluaisivat olla joka päivä mummolassa.   

Vaikka viisivuotiaat ovat isoja ja taitavia poikia, ovat he myös niin monella tapaa vielä pieniä ja kaipaavat paljon läheisyyttä ja tukea kasvamiseen. Onneksi he viihtyvät edelleen hetkiä sylissä, antavat pusuja ja sanovat päivittäin rakastavansa, ihan kuten mekin!  

Rento viikonloppu ja paluu arkeen

Pojat menivät tänään taas viikon tauon jälkeen dagikseen. Heillä on lyhyt dagisviikko, koska he ovat vain huomisen hoidossa ja loppuviikon syyslomalla. En ehtinyt saada aamulla edes kunnon haleja, kun heillä oli niin kiire kavereiden luo.

Kävin Ellenin kanssa aamupäivällä vaunulenkillä läheisessä keskuspuistossa. Siellä on ihana kävellä, kuunnella musiikkia ja ihailla kaunista luontoa. Jesse nauraa aina, kun hehkutan luonnon kauneutta niin paljon. Osaan nauttia pienistä jutuista ja se taito on mielestäni vain kasvanut lasten saamisen myötä.

Viikonloppu meni rauhallisesti. Käytiin kävelyllä, pojat rakensivat majaa metsään, tehtiin hyvää ruokaa ja otettiin syksyisiä kuvia ulkona. Pojista huomasi hyvin voinnin kohenemisen, kun palapelit ja muut rauhalliset touhut unohtui ja he muistivat taas mm. painin ja tyynysodan hauskuuden. Onneksi he rauhoittuvat viimeistään silloin jos toinen meistä vanhemmista menee mukaan esimerkiksi lautapelin pelaamiseen.

Kävin kahtena päivänä Stockan Hulluilla Päivillä ja sain ostettua pojille kasan heidän tarvitsemiaan ulkovaatteita. Viime vuonna pärjättiin pitkälti toissavuoden vanhoilla kamppeilla, mutta nyt suurin osa niistä oli jäänyt pieniksi. Ostin pojille uusia hanskoja, toppahousut, Vikingin talvikengät, pipot ja extrana kollaripaidat. Tämän ikäisille on todella vaikea löytää hyväkuntoisia vaatteita käytettynä eikä meiltäkään mene eteenpäin juuri mitään, koska suurin osa vaatteista kuluu käyttökelvottomaksi. Nyt poikien vaatevarasto näyttää onneksi hyvältä! Ellen sai hullareilta nätin bodyn.

Kivaa viikkoa!