Toivepostaus: vauvantarvikkeet

Ootte kovasti toivoneet tarvikepostausta. Me ei ehditty hankkimaan muuta kuin vaatteita ennen osastolle joutumista, joten postaus on tyyliltään mitä aiomme hankkia...

Ei olla pohdittu kaikkea loppuun asti, joten mikään lopullinen ostoslista tää ei ole.

1. TURVAKAUKALO X 2 - ollaan katsottu Babystylen Brio Primo turvakaukaloa jalustalla. Halutaan sellaiset turvakaukalot, jotka voi helposti "napsauttaa" paikalleen eikä joka kerta tartte pelata turvavöiden kanssa. Sen takia jalusta on kätevä, mutta halutaan myös se perinteinen turvavyökiinnitysmahdollisuus, että kaukalot voi kiinnittää myös vaikka isovanhempien autoon ilman jalustaa. 

2. PINNASÄNKY X 2 - Ikea Gulliver pinnasängyt valkoisina. Peruspinnasänky, kaksi eri korkeutta pohjalle ja irrotettava laita lapsen kasvaessa.

3. SITTERI X 1 + KEINUSITTERI X 1- Emma Rocker Mouse -sitteri. Oon kuvien ja tuotetietojen perusteella ihastunut Emman sittereihin. Hyvä hinta-laatusuhde? Halutaan ihan perussitteri, jota voi heijata tarvittaessa.
Ollaan pohdittu, että hankitaan yksi perussitteri ja yksi keinusitteri.

4. AINU ENSIPUPUT X 2 - valkoinen ja vaaleansininen Ainu.
   
5.  TEDDY KOMPANIET MINIKANIINI X 2 - suloiset pehmolelut pojille

6. MOBILE X 2 - Mamas&Papas Once Upon A Time -mobile. Aivan ihana! Joko molemmille samanlaiset tai toiselle kollaasissa näkyvä muumimobile. Täytyy vähän miettiä.

7. PUUHAMATTO X 1 - Muumi puuhamatto tai Tiny Love puuhamatto. 

//Näiden lisäksi listaan kuuluu ainakin hoitotuotteet, hoitoalusta, amme, rintareput ja kaikki "pieni sälä". Seuraava haaste voisi olla konkreettisen listan tekeminen kaikesta mitä pitää ostaa. Sellainen on hyvä olla mukana, kun suuntaa ostoksille.

Yritetään löytää mahdollisimman paljon käytettynä, koska nykyään saa ihan uudenveroista tavaraa edullisesti käytettynä. 

Rattaat meillä periaatteessa on jo. Mun vanhemmat osti tuplarattaat mun veljenlapsille, mutta niille ei ollutkaan käyttöä ja saadaan ne. xxxx

Vinkkejä ja käyttökokemuksia hyvistä tarvikkeista otetaan innolla vastaan! :)


1. 4. 5. 6. 7. kuvat Babystyle
2. kuva Ikea
3. kuva Prisma 

30.VIIKKO!!!

Päästiin kolmosella alkaville viikoille! Nyt voi taas huokaista helpotuksesta ja mennä eteenpäin vähän rauhallisemmin mielin. Lääkärit ja kätilöt onnitteli ja edelleen kummastellaan sitä miten ollaan päästy näin pitkälle. Meidän pojat on sinnikkäitä kavereita ja pysyneet kiltisti masussa <3

Viime postauksessa on ultrakuulumiset eli en laita niitä samoja uudelleen tähän. Pojat voi tosi hyvin ja sydänkäyrät on loistavat. Jaksan aina vaan ihastella miten pojat reagoi Jessen ääneen ja kosketukseen. Yleensä, kun joku koittaa tuntea liikkeitä ja laittaa käden masulle, niin siellä yhtäkkiä mukamas "nukutaan". Kummitäti sai tuntea yhden kovan potkun, mutta aika harvinaista herkkua se on. Jessellä ja pojilla oli pitkä juttuhetki tänään.  

Viikonloppuna Jesse tulee käymään, huomenna teen koko päivän sokerimittauksen, saan lounaskahvit ja viimeistelen sen jo aikaa sitten lupaamani vauvatarvikepostauksen. Sen tekemisessä on ollut omat haasteensa, kun me ei olla vielä kunnolla perehdytty aiheeseen. Saatte alustavan version, joka täydentyy ja "päivittyy" sitä mukaa, kun saadaan hankittua juttuja. xxxx 

Hyvää viikonloppua kaikille ja iso kiitos kommenteista, ootte ihania!

Ultra 29+5

Eilen oli taas osastoajan kohokohta, ultraus! Aamupäivällä oli ihania kavereita käymässä ja aika meni nopeasti. Pääsin ultrattavaksi vasta 15.30 ja ehdin jo pelätä, että sitä siirretään.
Ultraaja oli uusi lääkäri, joka aloitti sukupuolen katsomisella? En tiedä oliko tutustunut mun papereihin kunnolla. Kuulemma A näyttää selvältä pojalta, mutta B oli sellaisessa asennossa, ettei voi varmasti sanoa. Haha, identtiset pojat sieltä on ollut tulossa jo monta kuukautta... Lääkäri oli mukava ja kaikki on kunnossa.

Napavirtaukset hyvät molemmilla, lapsivettä normaali määrä, aktiivisia liikkujia, hyvät sykkeet, B:n aivokammio näyttää edelleen samalta. Molemmat perätilassa ja 
A painaa 1250 grammaa
B painaa 1200 grammaa 

Molemmat on kasvaneet hienosti! <3 

Ultrakuvista on kerta kerralta vaikeampi saada selvää. A:lla on käsivarsi kasvojen vieressä ja B:llä näkyy kasvojen piirteitä sivuprofiilissa.

Sisätutkimuksessa tarkastettiin kohdunkaula ja tukilanka. Kerroin, että välillä on puristavaa tunnetta ja pientä särkyä. Lääkäri ihmetteli, että oireita on niin vähän, kun tukilanka on tosi tiukalla ja selvästi puristaa. Langan lisäksi´näytöllä ei näkynyt kuin mustaa aukkoa eli auki ollaan sen verran mitä tukilanka on antanut periksi eli sisäsuulta kokonaan ja ulkosuulta 2cm! A:n jalka oli suoraan kanavassa ja langan päällä. Siitä olis pitänyt saada kuva, se näytti niin hassulta. Jalka on selkeästi löytänyt paikkansa, ei millään lähtenyt pois sieltä, vaikka kuinka hytkyteltiin. Jalka kanavassa ei tunnu mukavalta.

Langan poistamisesta ei puhuttu, vielä se sai jäädä paikalleen. Jos oireet pahenee tai synnytys käynnistyy niin se poistetaan. Kalvot oli tulleet jalan mukana sinne kanavaan asti ja nyt pitää vaan toivoa, ettei lapsivedet mene. Lääkärin mukaan sieltä tultais jo aika vauhdilla jos lankaa ei olisi. 
Nyt sain tavoitteeksi pari viikkoa, jos sinne 32 viikolle pääsisi. xxxx

Huomenna rikotaan 30 viikon raja!!!!

Rakkaita muistoja ja onnellisia hetkiä

Selasin puhelimen kuvia ja tuli niin ihania muistoja mieleen, että tein niistä kollaasin. Joskus on kiva muistella menneitä ja "tajuta" mitä kaikkea sitä onkaan saanut kokea ja miten paljosta saa olla kiitollinen. xxxx

Vasemmalta oikealle: 

1. risteilyt - olin viime syksynä kahdella risteilyllä ja molemmilla kerroilla oli ihan mahtavaa! 

2. koti-illat - kynttilöitä, rentoilua, pimenevien iltojen fiilistelyä, sitä tavallista arkea

3. illanistujaiset - kuva on tyttöjen pikkujouluista; hauskanpitoa kavereiden kanssa

4. polttarit - voi että, ihana ilta! Yksin kotona ja Jesse mökillä, kunnes kaasot ja siskot ilmestyi oven taakse 50 cent soiden mukanaan herkkuja ja drinksuja ja siitä lähti käyntiin unohtumaton ilta! 

5. häät - elämäni paras päivä <3

6. jouluaatto - koko perhe koossa, traditiot, pitkä yhteinen ilta, valkoinen hanki ja onnellisuus

29.VIIKKO

Uusi viikko pyörähti käyntiin eilen, mutta postaus tulee vasta tänään. Viikonloppu alkaa, mikä tarkoittaa, että täällä juodaan aamukahvin lisäksi lounaskahvit ;) Mulla on muutamia jaksoja katsomatta parista sarjasta ja ajattelin myös toteuttaa toivotun vauvantarvike-postauksen! Näillä virikkeillä uskon selviäväni tästä (ja ehkä huomisesta?) päivästä ilman vieraita.  

Masu kasvaa ja pojat myllää paljon. Nyt oon alkanut ehkä tuntea kohdun kasvukipuja. Masu tuntuu työntävän ulospäin enemmän kuin pystyn venymään. Masu on tosi pinkeä ja vähän kipeä. Välillä on hankala hengittää, kun pojat pakkautuu ylöspäin. Aikaisemmin pojat oli selkeästi ryhmittyneet eri puolille mahaa aika alas, nyt kaverit pysyttelee ihan kiinni toisissaan. Eilen ultrattiin pikku-ultralla (jotta paikannettiin poikien sydämet ja saatiin otettua sydänkäyrä) ja pojat oli ihan kiinni toisissaan, silitteli toisiaan ja toinen vilkutti mammalle :) Ihailtiin kätilöiden kanssa myös A:n sivuprofiilia ja suloista nenää.

Pojat työntyy masun pintaan monta kertaa päivässä. Aikaisemmin tätä teki vaan B, mutta nyt molemmat. Pää, selkäranka ja peppu työntyy niin pintaan, että pikkuisia voi silittää ja tavallaan pitää kämmenellä :) Uskomattomalla voimalla sieltä jo pusketaan! Pojat reagoi isin ääneen, hereillä ollessaan siellä aletaan potkia ja "vastata" isin jutteluihin.  

Sydänkäyrän ottaminen on poikien jokapäiväinen leikkihetki. Antureita on kiva potkia ja just, kun ollaan löydetty hyvä kohta ja kiinnitetty anturi vyöllä, on aika karata. Pojat tekee selkeästi tiimityötä keskenään, välillä molemmat on yhden anturin kimpussa. Naurattaa nää meidän masuvintiöt!

On siis ihan tavallista, että käyrien ottamisessa menee tosi pitkään ja lopulta täytyy pyytää kaksi lääkäriä paikantamaan sydämet ultralla. xxxx 

Nyt kohti kolmeakymppiä! Hyvää viikonloppua! :) 

Aurinkoisia päiviä

Sieltä huhuiltiin jo mitä tänne kuuluu. Tänne kuuluu ihan hyvää, oikeastaan niin hyvää kuin sairaala-arkeen voi kuulua. Ulkona paistaa aurinko jo ties monetta päivää putkeen, kesä on täällä. Tänään on eka päivä, kun oon avannut verhot kunnolla. Yleensä Jesse avaa ne mun kielloista huolimatta illalla, etten asu "lepakkoluolassa" :D Nyt oon ihastellut kesäilmaa jo aamusta alkaen. Tänään on hyvä päivä. Oon muuten lisännyt omiin rutiineihini vaatteiden vaihdon. Piristää laittaa päiväksi oma paita päälle sairaalapaidan sijaan. Täällä alkaa vaatekaappi täyttymään, kun Jesse tuo kotoa t-paitoja. Kotiutumisvaatteetkin on valittu: maximekko ja varvastossut :)

Maanantaina oli "neuvolapäivä" eli tsekattiin kaikki sama mitä neuvolassa. Hemoglobiini 118 ja verenpaine 103/66. Kaikki oli kunnossa. Juttelin lääkärin kanssa, joka kertoi miten edetään.
Viikolla 34 kaikki on onnellisia, viimeistään viikolla 36 tehdään sektio. Taas lisättiin loppuun se, että kohdunsuun ei uskota kestävän viikolle 34 asti pelkällä langalla. Päivä kerrallaan (miten turhauttava ja kuultu lausahdus) edetään. Jos lapsivedet menee, niin tehdään sektio saman tien poikien perätilan takia. Silloin on niin suuri riski napanuoran esiinluiskahtamiseen. Jos lanka pettää, niin katsotaan tilanteen mukaan miten edetään. Silloin on mahdollista vielä koittaa jarrutella kohdunsuun avautumista levolla ja supistuksen estolääkkeillä. Yllätyin, että vesienmenon jälkeen toimitaan niin nopealla tahdilla.    

Huomenna päästään taas uudelle viikolle, 29. Pojat voi hyvin, yhtä liikkuvaisia kuin aina. Ultra on oletettavasti ensi tiistaina, jännitän taas paljonko painoa on kertynyt pikkuherroilla.

Kätilöt on ehdottaneet jos muuttaisin useamman hengen huoneeseen. Tässä huoneessa on tuijotettu seiniä nyt 6 viikkoa ja maiseman vaihdos tekisi kuulemma hyvää. Mulla on hieman ristiriitaiset fiilikset muuton suhteen. Tykkään omasta rauhasta, omasta wc:stä ja rajattomasta vierailuoikeudesta. Ihan alussa oli henkireikä saada olla omassa huoneessa (taitaa olla edelleen). Täällä ei ole tarvinnut välittää mistään tai kenestäkään. Voin valvoa niin myöhään kuin haluan, vieraita saa tulla pitkin päivää, kukaan ei ole jatkuvasti vieressä, voin puhua puhelimessa milloin huvittaa, tavarat voi olla vähän levällään, milloinkaan ei tartte huomioida toista.

Useamman hengen huoneessa olisi seuraa ja pääsisin "näkemään maailmaa", kun kävisin käytävän wc:ssä. Erikoislääkäri sanoi, että nyt, kun viikkoja on saatu niin paljon, voisin käydä käytävän wc:ssä (muuttaisin siis wc:n vieressä olevaan huoneeseen).
Tällä hetkellä tuntuu, että viihdyn paremmin omassa huoneessa. Täällä voin keskittyä vaan itseeni ja olla ajattelematta muita. Olis aika masentavaa jos huonekaveri olisi esim. joku kotilomille silloin tällöin pääsevä, ei lepohoidossa oleva, viikkoja reippaasti yli 30. Kuulostaa ehkä itsekkäältä, mutta luulen, että se vois masentaa tällaista koti-ikävästä kärsivää lepohoitopotilasta. xxxx

Onko teillä kokemusta, oma vai useamman hengen huone? 

Masumatka viikot 5-28

Mua on harmittanut tosi paljon, että raskaus meni näin. Niin paljon jäi tekemättä ja kokematta ja yhtäkkiä raskaus loppuu kesken. Selailin kuvia eilen ja luin aiempia postauksia ihan raskauden alusta lähtien. Tajusin, että raskausajalta on yllättävän paljon asioita ja erityisesti kuvia, oonhan mä saanut tehdä masun kanssa vaikka mitä! Teen koosteen raskausajan alusta tähän päivään saakka. Osa 2 tulee synnytyksen jälkeen.

JOULUKUU 2012, viikot 5-6

Tein positiivisen raskaustestin 14.12.2012, kaksi päivää häiden jälkeen. Positiivinen tulos yllätti meidät. Yritystä oli takana jo sen verran pitkä aika, ettei edes ajateltu positiivisen mahdollisuutta. Tunne oli mieletön! Siitä alkoi taas jännittävä masunkasvatus ja vauvajutut.

Heti raskaustestin tekemisen jälkeen raskausoireet vahvistuivat. Pahoinvointi, järkky väsymys ja totaaliuupumus. Sänky kutsui jo yheksän aikaan illalla, sitä ennen torkuin usein sohvalla. Aloitin masun kuvaamisen, vaikka silloin ei muutosta ollutkaan pienen turvotuksen lisäksi tapahtunut. 

Uudenvuoden vietin tietysti selvinpäin. Meillä oli UV-bileet ja oli aika hankala olla juomatta ilman, että kaverit huomaa. Ei haluttu kertoa raskaudesta ennen 12.viikkoa muille kuin ihan lähimmille ystäville. Olin loppuillasta jo ihan ryytynyt, loistoemäntä hah! Juhlat oli kivat, väsymyksestä ja kaatosateesta huolimatta.      

TAMMIKUU 2013, viikot 7-11

Meillä oli ensimmäinen neuvola. Jesse tuli mukaan. Neukkutäti oli tosi mukava ja fiilistelin innoissani taas kaikkia infovihkosia ja lappuja.

Olo oli huononemaan päin. Tammikuun alussa oli rankka viikon mittainen työjuttu samaan aikaan, kun pahin pahoinvointiaalto iski. Taistelin joka aamu, että pääsin sängystä ylös ja ajoissa töihin. Vähän helpotti, kun Jesse toi mulle jogurtin sänkyyn. Tammikuusta tulee mieleen pelkästään huono olo ja totaalivoimattomuus, elin sumussa. Makasin vapaahetket sohvalla ja kierin tuskissani. Suihkun jälkeen vapisutti ja tuli kuumia aaltoja. Olo oli koko kuukauden kuin ikidarrassa. Jesse piti huolta kaikesta kotiin liittyvästä ja sai esimakua tulevasta toimiessaan mun "omaishoitajana".
Masu alkoi turvotuksineen jo näkyä.

Saatiin tietää, että odotetaan kaksosia! Sitä hetkeä en unohda ikinä! Harmi, että just sillä ainoalla kerralla Jesse ei päässyt töiden takia mukaan. Jessen reaktio oli ihanin, kun kerroin illalla tuplaonnesta. Tiesin, että se innostuu, se on aina toivonut kaksosia. Asian tajuaminen vei aikaa, oli niin uskomatonta, että kahden keskenmenon jälkeen meille tulisi kaksi vauvaa kerralla! <3  

HELMIKUU, viikot 12-15

Ensimmäinen virallinen ultra. Nähtiin meidän pienet papanat ekaa kertaa. Kaikki oli hyvin ja vauvat mitä luultavimmin identtisiä. Raskausviikkoja oli vajaat 2 viikkoa oletettua vähemmän, joten saatiin uusi ultra-aika jo reilun viikon päähän, viikolle 12.

Olo alkoi helpottaa ja pääsin taas ns.normaalielämään kiinni. Kävin päiväristeilyllä Tallinnassa vanhempien ja siskon kanssa. Reissun aikana huomasin, että shoppailukuntoni oli laskenut huomattavasti. Olin jo parin kaupan jälkeen ihan loppu.

12 viikkoa oli helpottava saavutus! Kerrottiin raskaudesta facebookissa tuplaultrakuvan kera. Luulen, että se oli aika iso yllätys monelle, mutta luultavasti aika odotettukin!


Pelko keskenmenosta hälveni ja intoilin vauvajutuilla. Käytiin seurakunnan järjestämässä perhevalmennus-illassa "Parista perheeksi". Se liittyi osaltaan mun suorittamaan työharjoitteluun. Ilta oli mielenkiintoinen, oli jälleen kiva huomata tehtäviä tehdessä miten samanlainen ajatusmaailma meillä on Jessen kanssa. Kyseinen ilta jäikin ainoaksi perhevalmennukseksi, muihin ei päästy, koska ne oli pari viikkoa sitten. Yksi valmennus tuli ainakin koettua raskausaikana :)
 
Meille tuli 3 yhteistä vuotta täyteen ja sain ruusuja.



MAALISKUU, viikot 16-19

Neuvola, meillä vaihtui neukkutäti. Ei ikinä tavattu sitä pysyvää neukkutätiä, koska ei päästy enää käymään neuvolassa poliseurannan yms takia. Neuvolassa ei tiedetty paljoa kaksosraskauksista vaan puhuttiin raskaudesta yleisesti. Etsin haluamani tiedon netistä ja kirjoista. Luin paljon kaikkea raskauteen liittyvää ja yritin kuumeisesti löytää raskausaiheisia tv-ohjelmia. Oon katsonut kaikki Erilaiset äidit, 16 and pregnant, Teen mom, Martina ja Esko -vauvakuumetta -jaksot. Kaikki raskausaiheinen kiehtoo!


Opiskelin edelleen täydellä vauhdilla ja kävin osa-aikatyössä. Olin iltaisin väsynyt ja jalat painoi. Jesse hieroi mun jalkoja usein illan päätteeksi. Sohvalla maatessa juteltiin aina silloin tällöin masuasukeille ja arvailtiin onko siellä tyttöjä vai poikia. Meillä oli vahva tyttöfiilis.

Viikolta 16 alkoi tiivis seuranta. Ultra oli joka toinen viikko. Käytiin maaliskuun aikana kaksi kertaa ultrassa. Molemmilla kerroilla kaikki oli kuten pitääkin ja saatiin paljon kuvia mukaan.
26.3.2013 saatiin tietää, että masussa majailee kaksi poikaa! <3    



Vahva pesänrakennusvietti! Mietin kovasti miten vaihdetaan järjestystä, jotta saadaan kaikki poikien tarvikkeet mahtumaan. Sisustin mielessäni ja pikkuhiljaa ryhdyin toteuttamaan suunnitelmiani (projekti jatkuu heti, kun pääsen kotiin ja oon kunnossa).



 Liityttiin Helsingin monikkoperheet ry ja roikuin paljon HMP:n nettisivuilla lukemassa keskusteluja ja katsomassa kirppisosion tarjontaa.    

Käytiin ostamassa ekat vauvanvaatteet HMP:n monikkokirppikseltä! Siitä innostuneena (minä) mentiin käymään myös Nella&Nuttu -kirpparilla, josta löytyi paljon ihania minivaatteita lisää! Kirpparilta mentiin Baby Styleen, josta olisin voinut kotiuttaa kaiken! Vertailtiin pinnasänkyjä ja ihastelin suloisia mobileja ja rättejä jajaja...   



Vietettiin pääsiäistä rauhallisesti kotona. Näin kavereita, olin Jessen kanssa, kävin vanhemmilla ja anoppilassa kahvilla. Pääsiäisloma oli kaikin puolin ihana! Aurinko paistoi, vointi oli hyvä ja nautin raskaudesta ja kasvavasta masusta!


 HUHTIKUU, viikot 20-23

Lähdettiin huhtikuun alussa minilomalle Nizzaan Jessen kanssa. Se oli meidän eka kahdenkeskinen ulkomaan reissu. Oltiin odotettu matkaa innolla, pieni irtiotto arjesta ja viimeinen lomamatka ennen poikien syntymää. Oltiin Ranskassa 3.-7.4.2013 ja kierreltiin Nizzassa, Antibesissa ja Monacossa. Shoppailin paljon ja paras ostos oli miniConverset pojille! Reissusta jäi mieleen aurinko, ihana välimerellinen ilmasto, hyvä ruoka (nam tuoreet hedelmät ja marjat!), kiireettömyys, rentoilu ja kaiken sen jakaminen Jessen kanssa. Tuli hymy huulille, kun mietin sitä reissua. Se teki hyvää!

Tuleva isi tunsi liikkeitä ekaa kertaa! En ikinä unohda Jessen ilmettä! <3

12.4.2013 saatiin huonoja uutisia ultrassa. Kohdunkaulaa oli jäljellä reilu 1cm, sisäsuu oli auennut ja tilanne näytti tosi huonolta. Se oli tapahtunut salakavalasti ja ihan odottamatta. Jäin heti sairaslomalle koko loppuraskausajaksi. Oltiin ihan tyrmistyneitä ja peloissamme tilanteesta. Jesse ei onneksi ollut sillä hetkellä töissä ja pystyi olemaan mun kanssa kotona. Siitä alkoi Jessen rooli omaishoitajana ja kodinhoitajana. Jesse teki kaiken: siivosi, laittoi ruoan, tarjoili mulle olkkariin sohvalle, toi mitä halusin, kävi kaupassa, hoiti asioita. 

 


Mentiin ekaa kertaa Naistenklinikalle. Siellä päädyttiin laittamaan tukilanka. Vietin ekat yöt sairaalassa, josta pääsin kotiin jatkamaan toipumista ja lepoa. 1,5 viikkoa meni hyvin.

 


Täytin 23 vuotta ja kaverit, perhe ja anoppila tuli kahville. Se oli mahtava viikonloppu! Silloin sain hehkua masuni kanssa ja korostaa sitä ihanassa mekossa. Juuri kuten aina haaveilin tekeväni :)
  



Viikolla 23 mentiin päivystykseen huonojen tuntemusten takia ja sillä tiellä olen edelleen. Päivystyksessä sanottiin, että pääsen kotiin vasta synnytyksen jälkeen. Ei osattu sanoa miten kauan pojat pysyisivät masussa, mutta pahimpaan varauduttiin. Oli shokki joutua osastolle ja erityisesti, kun ei tiennyt poikien ennustetta tai sairaalajakson pituutta. En ikinä unohda sitä iltaa.

TOUKOKUU, viikot 24-28 



 

Tähän kohtaan tulee pelkkää sairaalatekstiä. Viikot on mennyt osastolla maatessa. Alkuun en päässyt suihkuun moneen päivään. Onneksi sain sentään wc-luvan. Olo oli alkuun henkisesti tosi huono ja pelkäsin poikien puolesta tosi paljon. Viikon 24 jälkeen alkoi pikkuhiljaa helpottaa. Olin kehittänyt omia rutiineja sairaala-arkeen, tottunut huoneeseen, "niellyt kohtaloni", poikien ennuste parani jatkuvasti ja vieraita kävi paljon.

25-27 viikot meni ehkä helpoiten. Päivät meni toisensa jälkeen ja kävin "autopilotilla". En ajatellut enää koti-ikävää ja kaikkia missaamiani asioita niin paljon kuin alkuviikkoina.







Kulunut viikko on ollut taas raskas. Jesse alkaa olla epätoivoinen ja sanoo usein miten kiva olis jos olisin kotona. Masentaa katsoa kesäsäätä ikkunasta, harmittaa jäädä paitsi kaikista kivoista kesäjuhlista, joissa muuten olisin masuni kanssa ja ikävä kotiin Jessen luo ja normaalien arkiaskareiden pariin on mieletön! Jesse toi yllätyksenä yllä olevan Nomination-tutin, ihana eikö! xxxx

Mitä piditte raskausajan koosteesta?