Ikävä äitiyslomaa

Kotona, kotona, kotona. Koko perhe toista poikaa lukuunottamatta on ollut vuorollaan flunssassa ja Jessen kanssa ollaan vuoroteltu kotona olemista. Flunssa on ollut sitkeä ja itselläni oireet alkavat vasta pikkuhiljaa helpottaa. 

Pojat ovat onneksi päässeet kouluun tällä viikolla, mutta Ellen on ollut koko viikon kotona. Hän on onneksi jaksanut leikkiä ja syödä ja juoda aika normaalisti, joten ylimääräistä huolta ei ole ollut. 

Kotona oleminen on väistämättä tuonut mieleen kotiäitiajat ja sitä aikaa on ikävä. Nautin kotona olemisesta todella paljon. Olen katsellut valokuvia Ellenin vauvavuodesta ja meidän tekemisistä. Sellainen tietty rauha muistui mieleen. Vapaus valita päivän ohjelma ja mennä fiiliksen mukaan. 

Kävin Ellenin kanssa aika paljon Helsingissä pyörimässä ja tapaamassa ystäviä, tehtiin vaunulenkkejä siellä ja nautin take away -kahvista ja toisinaan otin keskustasta lounaan mukaan kotiin, mitä luksusta! 

 

 

En käynyt asukaspuistotoiminnassa tai perhekerhossa yhtä paljon kuin kaksosten kanssa, koska Ellenin kanssa en kokenut samanlaista yksinäisyyttä eikä kotona oleminen ollut selviytymistä. 

Olen ehdottomasti kotona viihtyvää tyyppiä, vaikka toki rakastan vastapainona nähdä ystäviä, käydä ostoskeskuksissa ja kahvilla ja kaipaan toisinaan pois samojen seinien sisältä. 

Kulunut viikko on ollut kurja sairastelujen takia, mutta olen myös onnellinen, että sain tällaisen "kotiäitiviikon" tavallisen arjen keskelle. Maanantaina kiinni arkeen ja töihin, johan sitäkin on ikävä!  

Ihanaa viikonloppua!  

Sisustustyylini pysyy, vaikka kotona on pieniä lapsia

Valkoista kaikkialla, lasiesineitä, lyhtyjä, paljon kynttilöitä, samettipintaiset tuolit, marmoria... 

Meillä käyvät vieraat toisinaan ihmettelevät miten kolmen suhteellisen pienen lapsen kodissa voi olla niin paljon valkoista ja koriste-esineitä joka tasolla. 

 

"Eikö sohva ole heti likainen?"  

"Mitä jos maljakko kaatuu?"

"Eikö marmori ole aika herkkä värjääntymään?"

Ymmärrän toisaalta ihmettelyt. Nimim. vuosina 2014-2016 meillä ei ollut muuta kuin tyhjät tasot ja huonekaluista tehtyjä barrikaadeja... 

 

Kaksoset "viisastuivat" siinä neljän ikävuoden paikkeilla ja pikkuhiljaa kotiin alkoi ilmestyä ruukkukasveja ja muutamia koriste-esineitä. 

Ellen on aina antanut meidän tavaroiden olla rauhassa eikä olla jouduttu ottaa mitään pois hänen takiaan. En koe, että joudun lasten takia rajoittamaan sisustamistani enää millään tavalla. 

Valkoisessa sohvassa (Ikea Söderhamn) on helposti irrotettavat ja pestävät päälliset. Sohva on pysynyt hyvänä ja pidän siitä edelleen paljon. Marmoripöytä ei ole imenyt itseensä mitään vaan on ollut helppo puhdistaa. Koriste-esineet ovat pysyneet ehjinä. 

Kynttilöitä en turvallisuussyistä polta lasten hereilläoloaikana muualla kuin lyhdyssä, jossa on suljettavat lasit.

Lasten kanssa sattuu toki vahinkoja ja välillä villamatossa on ollut mehut tai valkoisella matolla likaisista vaatteista tarttunutta likaa. Sen mukaan mennään ja putsataan mitä voidaan. 

Koti on minulle tärkeä paikka ja vietän siellä niin paljon aikaa, että sen on tunnuttava kodilta. Olen onnellinen, että lapset antavat sisustuksen olla rauhassa. He tietävät missä heidän lelunsa ja tavaransa ovat ja leikkivät niillä. 

Miten teillä?    

Viikonlopun kohokohdat

Viikonloppuna on tullut levättyä ja mentyä sopivassa suhteessa. Menemisellä tarkoitan lähinnä kotona touhuamista, ulkoilua lasten kanssa ja kirpparikierrosta. Kävin pitkästä aikaa suosikkikirpparillani (Nella&Nuttu) äitini kanssa ja löysin todella ihania vaatteita Ellenille. 

Mainitsinkin jo aiemmin, että hän alkaa kasvaa ulos vaatteistaan ja on taas aika laittaa pienet kiertoon ja hankkia uusia. Ellen tosin juuri sai mummoltaan ison kasan vaatteita, joten pian alkaa olla hyvä määrä 98cm kokoa. Ellen oli sanonut mummolle toivovansa pinkkejä vaatteita, joten mummon yllätyskassi oli mieluinen! 

Nykyään Ellen valitsee lähes aina itse vaatteensa, toisinaan annan muutaman vaihtoehdon, ettei ihan pelkässä balettimekossa lähde dagikseen... 

Näin sunnuntai-iltana on levollinen olo, kun koti on siisti, pyykkiä on pesty useampi koneellinen ja jääkaappi on täynnä uutta viikkoa varten. Maanantaissa on mahdollisimman vähän stressiä ja kankeutta, kun perusasiat on kunnossa. 

Vielä pitää katsoa lasten vaatteet ja reput valmiiksi ja voi olla rauhallisin mielin loppuillan. Onneksi menen huomenna vasta yhdeksän pintaan töihin, joten saan aloittaa viikon iisisti.  

Olen järjestellyt kodin piensisustusta. Se on ehdottomasti lempipuuhaani. Jesse ei aina voi ymmärtää, mikä merkitys sillä on missä joku maljakko tai kynttelikkö on, mutta kyllä se vaikuttaa koko huoneen ilmeeseen, hah! 

Kynttilöitä on tullut poltettua niin paljon, että valkoisten peruskynttilöiden varastoa täytyy piakkoin täydentää. Yleensä ostan kynttilät joko Ikeasta tai Rustasta. 

Otsikkoon palatakseni; naurattaa miten "kohokohtia" on olla kotona, polttaa kynttilöitä, tehdä kotitöitä ja käydä kirpparilla. Niin ne kuitenkin on ja hyvä niin. 

Kivaa sunnuntai-iltaa!

Miten vuosi 2021 on alkanut meidän perheessä

Ihanaa vuoden alkua! 

Vuosi vaihtui mukavissa merkeissä lasten kanssa. Sain olla joulun aikaan lomalla melkein kaksi viikkoa ja se teki hyvää. Arkea on taas takana jokunen viikko ja tänä vuonna ollaan ehditty jo käydä Ellenin neuvolakäynnillä (viimein) ja toisen pojan arviointikeskustelussa koulussa. Kumpikin käynti meni hyvin!

Ellen kasvaa ja kehittyy hienosti ja voi ärhäkkää ihottumaa lukuunottamatta todella hyvin. Ihottuman takia saatiin pikainen aika neuvolalääkärille. Meiltä jäi koronan takia alkuvuodesta väliin 1,5-vuotisneuvolalääkärikäynti, joten myös osittain sen takia käydään siellä nyt. 

Ihottuma on atopiatyylistä ja oli jo useampi viikko, kun hän raapi itseään pitkin yötä eikä nukkumisesta meinannut tulla mitään. Tällä hetkellä tilanne on ehkä vähän rauhallisempi, kunhan muistaa pitää ihon kokoajan kosteutettuna. 

Omalla kohdallani vuosi on alkanut melko väsyneesti. En tiedä onko se tämä pimeys vai mikä, mutta tunnen olevani väsynyt, vaikka olisin nukkunut yli yhdeksän tuntia. Olen usein mennyt jo klo 21 jälkeen nukkumaan, mutta ei auta. Ennen vedin helposti puolille öin eikä väsymys ollut tässä mittakaavassa. 

Olen treenannut taas säännöllisesti "joulutauon" jälkeen. Se tuntuu hyvältä ja kaivatulta. Olen ottanut käyttöön painohularenkaan. Ensimmäisillä kahdella kerralla tuli pahat mustelmat, mutta kolmannesta kerrasta eteenpäin ei ole tuntunut kipua ollenkaan. Se tuo kivaa lisää kotitreenaamiseen. 

Hyvän ja sujuvan arjen rinnalle sattui toisen pojan tapaturma koulussa luistelukentällä. Hän kaatui kasvot edellä jäähän, mutta onneksi mitään pysyvää vauriota esimerkiksi hampaisiin ei tullut, vaikka pahalta näyttikin. Nenä ja ylähuuli on turvonneet ja hän lepäilee loppuviikon kotona jäätelöä ja keittoa syöden. 

 Millainen vuoden aloitus teillä on ollut?

Joulukuussa tapahtunutta

Joulukuu / Töissä on mennyt hyvin ja olen pikkuhiljaa pääsemässä kiinni rutiineihin ja oppinut tuntemaan lapsia. 

Vietettiin kahdeksatta hääpäivää 12.12. Långvikin kylpylähotellissa. Meillä oli ihanaa! Långvik on yksi suosikkipaikoistani. Syötiin hyvä menu, juotiin shampanjaa ja rentouduttiin kylpylän puolella. Aamulla oli luksusta mennä suoraan brunssipöytään.

Långvik <3

 

Valmistauduttiin viettämään meillä joulua ensimmäistä kertaa. Siivottiin, tehtiin ruokahankintoja ja koristeltiin kotia. Kaikki meni paremmin ja rennommin kuin osasin odottaa. Oltiin onneksi terveinä ja lapset olivat haltioissaan kaikesta aamusta asti. Ihan täydellinen jouluaatto. 

Välipäivät on kuluneet kotona ja rentoiluteemalla on menty. Ollaan syöty joulusta jääneitä herkkuja, katsottu elokuvia, ulkoiltu, nukuttu pitkään (myös lapset!), pelattu paljon lautapelejä ja lapset ovat leikkineet joululahjaksi saamillaan jutuilla. 

Saan onneksi lomailla vielä tämän viikon lasten kanssa. Tekee hyvää olla vaan ja keskittyä lapsiin. 

 

Kotona on erityisen kiva olla, kun saatiin tehtyä keittiön pintaremontti juuri ennen joulua. Keittiöstä tuli upea, juuri sellainen kuin haluttiin. Laitan tänne ennen&jälkeen -kuvia. 

Katsotaan mitä keksitään tällä viikolla. Toiselle pojista pitäisi löytää uusi talvitakki ja lapset tarvitsevat muutenkin uusia vaatteita pieniksi jääneiden tilalle, joten ostoksille pitäisi ainakin mennä. 

Miten teillä meni joulunvietto?

Viikonloppu ei ole koskaan tuntunut näin hyvältä

Perjantai, pääsen töistä 16.45. Avaan kotioven ja siellä odottaa kolme iloista lasta. Ellen pukee nukelle vaatteita ja kertoo, että söi dagiksessa riisipuuroa ja demonstroi kielellä vielä miten hyvää se oli. Pojat pelaavat ja ovat innoissaan viikonlopusta, koska saa nukkua pitkään (heräävät silti viikonloppuaamuisin aikaisemmin kuin kouluaamuina...), on herkkupäivä, ei tarvitse tehdä läksyjä ja on peliaikaa puhelimella. Syynsä viikonlopun ylistämiseen meillä kaikilla. 

Viikonloppu tuntuu nyt erityisen hyvältä ja odotetulta, kun on tehnyt viisi arkipäivää töitä ja edessä on oikeasti kaksi vapaapäivää. Aiemmassa työssäni oli toki myös vapaita viikonloppuja, mutta se ei silti tuntunut samalta jollain tavalla. Ehkä siinä vaikutti työrytmin epäsäännöllisyys ja tieto siitä, että pyyntö töihin voi tulla myös vapaaviikonloppuna jos joku sairastuu. 

                        Suosikki, täydellinen haalean vaaleanpunainen sävy! Essie - Fiji

Viikonlopulle ei ole suunnitelmia ja se on ihanaa. Pesen paljon pyykkiä, koska sitä on kertynyt viikon varrelta aika kasat, teen perussiivouksen ja ulkoillaan lasten kanssa. Jesse teki eilen pizzaa poikien kanssa, joten sillä herkutellaan myös tänään. 

Meille on alkanut muodostua kivoja viikonloppujuttuja, joista paras on, että pojat saavat olla valveilla viikonloppuisin Elleniä pidempään. Ellen menee päivästä riippumatta nukkumaan kahdeksan aikaan, mutta pojat voivat valvoa viikonloppuisin puoli kymmeneen. Pelataan lautapeliä, luetaan lasten tietokirjoja (avaruus, maailma ja eläimet on suosikit!) tai pojilla on joku oma tekeminen, kuten pokemonkorttien järjestely. 

Hyvää viikonloppua ja pikkujoulua kaikille! 

Viisi syytä miksen halua olla raskaana

Olen kertonut ikuisesta "raskauskuumeesta" ja siitä miten ihanaa raskaana oleminen on. 

 

Pahimpina raskaus- ja vauvakuumeen aaltoina ajattelen kuitenkin raskauden tuomia negatiivisia asioita, jotta laskeudun taas maan pinnalle... 

(Huom! Kirjoitettu omiin henkilökohtaisiin kokemuksiin nojaten, en yleistä!)

1. Järkyttävä pahoinvointi

Tämä on niin vahvasti edelleen mielessäni, että saan kylmiä väreitä pelkästä ajatuksesta. Ensimmäiset kolme kuukautta syke oli taivaissa levossakin, kurkussa oli pala, yökötti, heikotti, kaikki ällötti enkä saanut aikaan yhtään mitään. Parhaiten sitä olotilaa kuvaa paha krapula. Siihen ei auta mikään, se ei lopu mihinkään vuorokauden aikaan, se lamaannuttaa ja olo on täysin voimaton. Järkyttävää. 

2. Hormonien aiheuttamat muutokset omassa mielessä - en ole oma itseni 

Tämä on vähintään yhtä ärsyttävää kuin pahoinvointi. Olo on pahoinvoinnin takia kurja fyysisesti ja hormonit saa mielen matalaksi ja henkisesti ei tunnista itseään. Ei jaksa yhtään mitään ja jossain vaiheessa alkaa epätoivo - olenko tällainen nykyään, jääkö tämä pysyväksi olotilaksi ja sitten tulee itsesyytökset - miksen jaksa, miksi ajattelen näin, pitäisi tehdä sitä ja tätä...

3. Jatkuva huoli raskauden sujumisesta

Pelko keskenmenosta, raskauden etenemisestä, ennenaikaisuudesta, supistuksista, mikä kolotus on normaalia ja mikä tarkoittaa mahdollisesti jotakin vakavampaa.

4. Liitoskivut, selkäkipu, unettomuus

You name it.

5. Ei pysty samaan mihin ennen - liikunta, ruokarajoitukset, oman kropan hallinta jne. 

Pitää muistaa ruokasuositukset, kroppa ei jaksa samalla tavalla eikä tunnu omalta, painopisteen muuttuminen ja siitä aiheutuva kömpelyys, liikunta ei tunnu mielekkäältä.

Rakastin ottaa kuvia kasvavasta vauvavatsasta ja pukeutua sitä korostaen. 

Ja lopulta käy kuitenkin niin, että kuvat saa unohtamaan kaiken yllämainitun ja haaveet nostavat päätään. Oikeastihan sitä kestää kaiken mitä yhdeksän kuukautta tuo tullessaan, koska palkinto on mitä ihanin! <3

Millainen raskaus sinulla on ollut?