Sivut

tiistai 7. toukokuuta 2013

Tilanne ultran jälkeen

Jännäsin koko aamun. Jessellä oli työhaastattelu ja se sai töitä! Superjee! Nyt on yksi iso huoli vähemmän. Odotin ultrausta monta tuntia, Jesse ehti onneksi mukaan. Olipa muuten virkistävää päästä pois huoneesta. Menin pyörätuolissa kokonaisen käytävän läpi tutkimushuoneeseen ja näin matkan aikana vaikka mitä ja ulkonahan on jo ihan kevät! :D

Tutkimushuoneessa oli paikalla lääkäri ja ilmeisesti kätilöopiskelija. Ihan alkuun lääkäri tokaisi, ettei olis uskonut, että päästään näin pitkälle. Tilanne oli niin toivoton jo osastolle saapuessani. Lääkäri kiitteli motivaatiotani maata ja hienosti olen kuulemma pärjännyt.

Lääkäri teki sisätutkimuksen ja kaikki näytti ihan hyvältä. Tukilanka oli paikoillaan tiukasti eikä mikään painanut.

Alhaalta ultratessa lääkäri höpisi salakieltä opiskelijan kanssa ennen kuin selvensivät meille mitään. Ensin lääkäri sanoi, että hyvältä näyttää, kun kaulaa onkin aika hyvin jäljellä ja oli ihan innoissaan. Vähän ajan päästä joutui kuitenkin syömään sanojaan, kun kaulaa on hävinnyt vasemmasta nurkasta funnelimaisesti ja lanka on antanut vähän periksi siitä kohtaa.

Tiivistettynä mieleen jäi tämä: levolla on saatu paljon hyvää aikaan ja monta lisäpäivää. Tilanne on pysynyt suht samana kuin osastolle tullessani, miinuksena se vasemmanpuoleinen funneloituminen ja plussana se, että viimeksi kohdunkaulaa oli n.4mm niin nyt 10mm! Eli siinä on tapahtunut parannusta :) Kalvot pullottaa edelleen, mutta vauvat ei näytä painavan mitään. 

Vauvojen painoarvio jäi vähän mietityttämään. Opiskelija mittasi A:lle noin 550grammaa ja B:lle 602grammaa. Hassua, koska koko raskausajan A on ollut aika tuntuvasti veikkaansa isompi, myös viimeksi 26.4. tehdyssä painoarviossa, jolloin A oli noin 60grammaa B:tä painavampi. Voiko se tosiaan muuttua noin paljon näin lyhyessä ajassa? Pitää muistaa kysyä asiasta, kun näen osastolääkärin... Pojat ovat -1 käyrällä eli siroja ja pikkuisia kavereita. Pojilla on kuitenkin kaikki kunnossa, lapsivettä on hyvin ja nyt molemmat ovat perätilassa eli tuplasti potkuja alas.   

Lääkäri pitää tavoitteena päästä raskausviikolle 28, se olisi loistavaa. Skeptisesti kuitenkin sanoi, että siihen on vielä reilu 3 viikkoa ja synnytys voi käynnistyä milloin vain. Synnytyksen käynnistyessä tukilanka otetaan kiireesti pois, ettei mitään ehdi revetä. Mulle jäi yllättävän hyvä mieli, koska olin varma, että ollaan menty pelkästään huonompaan suuntaan. Ihanaa, että pojat voi kaikesta huolimatta hyvin, se on tärkeintä <3  

4 kommenttia:

  1. Moikka! Löysin eilen sun blogisi täältä blogiviidakosta ja luin tarinasi kertaheitolla. Olen itse raskaana viikolla 27+3 ja yksi poikavauva myllertää mahassani. Mun oli pakko kirjottaa sulle, koska kyyneleet vaan valuivat silmistäni kun luin sun kirjoituksiasi. Tunsin surua ja jopa epäreiluutta puolestasi. Olet uskomattoman vahva nainen ja toivon, todella, että jaksat loppuun asti niin hyvin kuin vain on mahdollista. Toivotaan, että kaikki päättyy hyvin sinun ja vauvojen puolesta. Tsemppiä ja jaksamista Nanna!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos aniliini! :) Ihana viesti. Teiltä lukijoilta saa ihan uskomattoman paljon voimaa ja jokainen kommentti piristää!

      Onnittelut pojasta ja hyvää loppuraskautta, toivottavasti kaikki menee sun kohdalla hyvin :)

      Poista
  2. Tsemppiä hurjasti sinne, toivotaan, että pääset pitkälle ja pienet jaksaa pysytellä vielä kasvamassa. Voimia hurjasti <3

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! <3