25.VIIKKO

Taas yksi viikko menty eteenpäin. Mahtavaa, hurraa! Vointi on ollut yleisesti ottaen hyvä, äsken tosin vihloi vähän alaselkää, mut se meni ohi särkylääkkeellä. Niin joo ja pissassa oli sokeria. Huomenna tehdään sokerirasituskoe heti aamusta... Tänään on pitänyt olla ihan ilman herkkuja, mehua ja hedelmiä.
Vauvojen liikkeet tuntuu ja sydänäänet on hyvät.

Arvatkaa mitä! Pääsin päivällä suihkuun..!! Tällä kertaa sain luvan 2 min omatoimiseen pikasuihkuun. Siis kyllä, sain mennä normaalisti suihkuun. Tuntui oudolta seistä suihkun alla ja pystyä pesemään hiukset ja kroppa kunnolla. Aikaa oli vaan muutama minuutti ja kätilö odotti oven ulkopuolella, mutta silti. Nyt on puhtaat lakanat, puhdas olo ja puhdas kaapu. Mieli lepää :) xxxx

Kysymyksiä & vastauksia

Monessa blogissa on pyörinyt näitä kysymys ja vastaus- juttuja ja päätin liittyä joukkoon, koska tykkään vastata kysymyksiin! Muokkasin osaa kysymyksistä vähän. 

 Olitteko suunnitelleet kumppanisi kanssa lapsen hankintaa jo pidemmän aikaa vai oliko plussa yllätys?
- puhuttiin lapsista ekan kerran 2011 kesällä. Olin raskaana ensimmäisen kerran 11/2011 ja toisen kerran 4/2012 (molemmat keskenmenoja), ollaan siis jo pidemmän aikaa toivottu vauvaa.

Mikä oli ensimmäinen reaktiosi, kun sait tietää olevasi raskaana?
 - tunteita oli paljon: epäuskoinen, onnellinen, hämmentynyt, yllättynyt. Kädet täristen pidin testiä kädessäni... ja tein kaksi lisää :D Kerrankin kävi niin, että olin raskaana juuri silloin kun itse siihen vähiten uskoin. Oltiin riemuissamme Jessen kanssa, vaikkakin vähän varauksellisia ja pelokkaita.

 Mitä vanhemmat/sukulaiset ajattelivat raskaudesta, kun saivat tietää?
 - kaikki olivat tosi innoissaan ja onnellisia meidän puolesta. Näitä vauvoja odottaa molempien suku innoissaan.

Milloin kerroitte vanhemmillenne?
 - kerrottiin aikalailla samantien. Mentiin muistaakseni kahville molempien vanhemmille ja kerrottiin siinä kahvittelun lomassa. Aina uutinen on vastaanotettu yhtä onnellisesti :)

Pelottaako synnytys?
-pelottaa. Ei kuitenkaan enää niin paljon kuin aikaisemmin, kiitos kätilön synnytys"valmennuksen". Siinä pelottaa lähinnä vauvojen selviytyminen. 

Oletteko jo päättäneet lasten nimet?
- ollaan päätetty molempien etunimet, mutta B:n toinen nimi on edelleen mietinnässä. Kahden vaiheilla...  

Onko sinulla ollut joitain raskaudenaikaisia himoja?
- hmm... alkuvaiheessa pahoinvoinnin kourissa oli hedelmäpiltit, mehujäät ja kaikki kylmät juomat. Läpi raskauden oon himoinnut kaikkea tuoretta ja raikasta; erityisesti marjoja, vihreitä Golden delicious omenoita ja Rainbow appelsiineja. Nytkin mun pöydällä on kyseisiä omppuja ja appelsiineja! Omppu- ja appelsiinimehu on myös tosi hyvää, harmi, että sitä saa sairaalassa vain lasin päivässä. Muita himoja on suklaa, meetvursti ja metrilakut! Mitään tosi "outoja" himoja ei oo ollut.  

Oletko noudattanut neuvolasta saatuja ruoka- ja liikuntaohjeita?
- Ruokasuosituksia oon noudattanut eli oon välttänyt kiellettyjä ruokia/ruoka-aineita ja pyrkinyt syömään monipuolisesti, liikuntaohjeita en ole pahemmin saanut. Liikuin ihan normaalisti (kävelylenkkejä, sauvakävelyä, hyötyliikuntaa) siihen saakka, kun kohdunsuulla todettiin muutoksia. Pesäpallon pelaamisen jätin turvallisuussyistä heti, kun sain tietää raskaudesta. 


Aiotteko käydä perhevalmennuksessa?
- ollaan käyty seurakunnan järjestämässä Parista perheeksi- illassa, mutta muihin perhevalmennuksiin ei enää päästä, kun olen osastolla. Riippuen tilanteesta vauvojen synnyttyä, haluaisin silloin osallistua esim.monikkoperheen arkea-valmennukseen yms. 

Oletteko kumppanisi kanssa mielestänne kypsiä vanhemmiksi?
- ollaan. Jos ei koettaisi olevamme niin ei oltais vielä ryhdytty tähän. Kaikki matkan varrella koettu (keskenmenot, pitkä tulokseton yritysaika, ennenaikaisuuden uhka) on vahvistanut meitä parina ja valmistanut vanhemmuuteen.  

Kuinka tärkeää teille on tulevien lastenne kasvu-ympäristö?
- tosi tärkeää, ympäristön on oltava turvallinen ja paras mahdollinen lasten kehitykselle ja kasvulle.  

Millaisia tulevaisuudensuunnitelmia teillä on? 
- Jesse aikoo olla töissä ja mahdollisuuksien mukaan pitää isyyslomaa vauvojen kotiutuessa.
Mä oon nyt osastolla synnytykseen saakka, jonka jälkeen sairaslomalla ennen äitiysloman alkua. Ajatuksissa on olla kotona lasten kanssa ainakin pari vuotta. Riippuu vähän koulusta ja miten loppuopinnot lutviutuu. Valmistuttuani toivon saavani mielekkään työpaikan omalta alaltani.
 Tulevaisuuden haaveissa on muuttaa isompaan asuntoon, mielellään ennen kuin lapset osaa kävellä.

Saa vinkata jos tällaisia kysymysjuttuja- tms. on lisää! :) xxxx

Tilanne ultran jälkeen

Jännäsin koko aamun. Jessellä oli työhaastattelu ja se sai töitä! Superjee! Nyt on yksi iso huoli vähemmän. Odotin ultrausta monta tuntia, Jesse ehti onneksi mukaan. Olipa muuten virkistävää päästä pois huoneesta. Menin pyörätuolissa kokonaisen käytävän läpi tutkimushuoneeseen ja näin matkan aikana vaikka mitä ja ulkonahan on jo ihan kevät! :D

Tutkimushuoneessa oli paikalla lääkäri ja ilmeisesti kätilöopiskelija. Ihan alkuun lääkäri tokaisi, ettei olis uskonut, että päästään näin pitkälle. Tilanne oli niin toivoton jo osastolle saapuessani. Lääkäri kiitteli motivaatiotani maata ja hienosti olen kuulemma pärjännyt.

Lääkäri teki sisätutkimuksen ja kaikki näytti ihan hyvältä. Tukilanka oli paikoillaan tiukasti eikä mikään painanut.

Alhaalta ultratessa lääkäri höpisi salakieltä opiskelijan kanssa ennen kuin selvensivät meille mitään. Ensin lääkäri sanoi, että hyvältä näyttää, kun kaulaa onkin aika hyvin jäljellä ja oli ihan innoissaan. Vähän ajan päästä joutui kuitenkin syömään sanojaan, kun kaulaa on hävinnyt vasemmasta nurkasta funnelimaisesti ja lanka on antanut vähän periksi siitä kohtaa.

Tiivistettynä mieleen jäi tämä: levolla on saatu paljon hyvää aikaan ja monta lisäpäivää. Tilanne on pysynyt suht samana kuin osastolle tullessani, miinuksena se vasemmanpuoleinen funneloituminen ja plussana se, että viimeksi kohdunkaulaa oli n.4mm niin nyt 10mm! Eli siinä on tapahtunut parannusta :) Kalvot pullottaa edelleen, mutta vauvat ei näytä painavan mitään. 

Vauvojen painoarvio jäi vähän mietityttämään. Opiskelija mittasi A:lle noin 550grammaa ja B:lle 602grammaa. Hassua, koska koko raskausajan A on ollut aika tuntuvasti veikkaansa isompi, myös viimeksi 26.4. tehdyssä painoarviossa, jolloin A oli noin 60grammaa B:tä painavampi. Voiko se tosiaan muuttua noin paljon näin lyhyessä ajassa? Pitää muistaa kysyä asiasta, kun näen osastolääkärin... Pojat ovat -1 käyrällä eli siroja ja pikkuisia kavereita. Pojilla on kuitenkin kaikki kunnossa, lapsivettä on hyvin ja nyt molemmat ovat perätilassa eli tuplasti potkuja alas.   

Lääkäri pitää tavoitteena päästä raskausviikolle 28, se olisi loistavaa. Skeptisesti kuitenkin sanoi, että siihen on vielä reilu 3 viikkoa ja synnytys voi käynnistyä milloin vain. Synnytyksen käynnistyessä tukilanka otetaan kiireesti pois, ettei mitään ehdi revetä. Mulle jäi yllättävän hyvä mieli, koska olin varma, että ollaan menty pelkästään huonompaan suuntaan. Ihanaa, että pojat voi kaikesta huolimatta hyvin, se on tärkeintä <3  

Masu 24+5

Masun kasvua ja kokoa on vaikea hahmottaa täällä, kun en näe itteäni peilistä kasvoja lukuunottamatta ja vietän päiväni makuuasennossa. Masu tuntuu erityisesti maatessa aika pieneltä eikä ole vielä "tiellä". Raskausarpia ei ole vielä tullut ja toivottavasti säästynkin niiltä kokonaan. Kotona ollessani rasvasin masun aamuin illoin välillä öljyllä (vauvaöljy&BioOil) ja välillä perusrasvalla (Dove, Ceralan, Tummeli). Pelkkä öljy ei tunnu kosteuttavan tarpeeksi pitkään käytettynä, jonka takia vaihdan välillä perusrasvaan. Eka lempparirasva oli Ceralan, mutta anoppi vinkkas onneksi Tummelista, mikä on ihan mahtava voide, riittoisa ja edullinen!

Sairaalassa rasvailu on haastavampaa, mutta rasvaan vähintään kerran päivässä masun ja Jesse rasvaa muun kropan noin joka toinen tai kolmas päivä.

Haluan ottaa mahollisimman paljon kuvia, että on masumuistoja. Helposti sitä unohtaa, kuten oon jo unohtanut miltä näytin ilman kumpua. Kuvista myös huomaa usein jälkeenpäin jotain mitä ei ollut tajunnut silloin. Xxxx

Ammattiapu ja tuki osastolla

Ihan alkuun on todettava, etten kestäisi tätä ilman Jesseä ja läheisiä. Se auttaa jaksamaan seuraavaan päivään, kun tietää, että rakkaat ihmiset on tulossa käymään. On jotain mitä odottaa <3

Läheisten lisäksi saan monenlaista tukea henkilökunnalta. Musiikkiterapiaa, juttuseuraa, sosiaalityöntekijän tapaaminen, fysioterapiaa, synnytysvalmennusta, lastenlääkärin tapaaminen.

Musiikkiterapian aloitin viikko sitten. Terapeutti käy maanantaisin ja tiistaisin ja on noin 30 min per kerta. Terapeutti soittaa lyyrasoittimia (kahta erilaista kannelta) mun kroppaa vasten ja välillä laulaa tai hyräilee ja kaikki tämä resonoi mun kehossa. Vauvat kuulee ja tuntee hyvin sen kaiken. Tuntuu hassulta miten matalat äänet menee syvälle ja pitkälle mun kehoon. Vauvat reagoi erityisesti mataliin ääniin tahdikkailla potkuilla :) Ensin soitetaan pientä kannelta mun masun päällä, soiton jälkeen kokeilen vielä itse rämpyttää. Seuraavaksi paljon isompi kannel tai mikälie laitetaan jalkojen päälle, se tuntuu parhaiten masussa ja vauvat reagoi sen ääneen vahvimmin. Lopuksi iso kannel selkää vasten ja lopetussoinnut. Ennen ja jälkeen soiton mitataan verenpaine ja syke. Joka kerralla mulla laskee verenpaine ja syke merkittävästi. Tykkään musiikkiterapiasta ja niin tykkää vauvatkin :)

Tapasin sosiaalityöntekijän myös viime maanantaina. Käytiin läpi äitiysavustusasiat, sairaalamaksut ja sairaspäiväraha-asiat. Selkeytti tosi paljon, koska en tiennyt niistä mitään aikaisemmin. Sossu tulee tänään uudelleen ja täytetään hakemukset yhdessä loppuun.

Fyssari tuli neuvomaan mulle pieniä jumppaliikkeitä, joita voin tehdä maatessa. Se näytti myös erilaisia asentoja, jotka voi helpottaa lonkkakipuja ja toi mulle erityislonkkatyynyn. Tyynyssä on reikä keskellä ja se jakaa painoa tasaisesti eikä kaikki tule suoraan lonkalle.

Lastenlääkäri kävi kertomassa keskosten hoidosta ja siitä mitä konkreettisesti tehdään heti, kun vauvat on syntyneet. Kuultiin tietysti myös riskeistä ja vaaroista, joita keskosuuteen liittyy. Se, että synnytyksestä selvitään hengissä, on vasta ensimmäinen askel. Sen jälkeen alkaa taistelu monia uhkaavia asioita vastaan.

Eilen illalla tosi mukava kätilö tuli juttelemaan meidän kanssa synnytyksestä ja kaikesta mieltä askarruttavasta. Kätilö kertoi johdonmukaisesti sekä alatiesynnytyksestä että sektiosta ja mitä se meidän kohdalla tarkoittaa. En tiennyt, että nyt onkin niin, että jos vauvat päättävät syntyä lähipäivinä, tehdään ilman muuta sektio, koska A on perätilassa.
Nyt tiedetään synnytykseen liittyvät perusasiat ja tietämättömyydestä johtunut synnytyspelko on vähentynyt. Edelleen pelottaa se, että jos vauvat eivät selviä synnytyksestä. En tiedä miten me selvittäis siitä.

Oon avoin molemmille synnytystavoille ja molemmissa on sekä isoja plussia että miinuksia. Tietenkin toivon, että voisin synnyttää alakautta ja säästyä kipeältä leikkaushaavalta ja pitkältä toipumisajalta + vauvoille olisi hyvä syntyä luonnollisesti.
Toisaalta taas sektiossa vauvat olisivat ulkona nopeasti ja tilanne menisi ehkä henkisesti paremmin. Synnytystapa on valitettavasti asia, johon en välttämättä voi itse vaikuttaa. Eniten vaikuttaa A:n asento ja raskausviikot.

Monenlaista tukea ollaan siis saatu täällä. Kätilöt aina välillä kyselee olisiko tarvetta johonkin, taidetaan pyytää lastenlääkäri käymään vielä uudelleen jos päästään pari viikkoa eteenpäin.

Tässä vielä vikat ostokset vauvoille ennen osastoaikaa. Lindexin Littlephant-malliston pikkupökät koossa 62 ja hello baby-malliston ihanat bodyt molemmissa väreissä koossa 56 ja 62. Meillä on myös saman kuosin peitot :) xxxx

24+4 terkut

Kuunneltiin äsken sydänäänet, hienosti jumputtaa. A:lla siinä 140 molemmin puolin ja B:llä 130 (tylsää puhua A ja B-vauvoista, meillä vaan ei oo oikein lempinimiä eikä käytetä oikeita nimiä vielä muiden kuullen). Supistuksia ei ole ollut pariin päivään ja tilanne vaikuttaa rauhalliselta. Eilen illalla tosin A kutitteli varpaillaan taas jossain luvattoman alhaalla. Silloin tuntuu siltä kuin olis vesi-ilmapallo haarojen välissä, sellaista veden muljumista.

Tällä viikolla ultrataan ja katsotaan mikä kohdunkaulan tilanne on. Ultraamista alakautta pyritään välttämään, koska se voi provosoida kypsymistä ja supistuksia. Noin 10 päivän välein on hyvä tehdä tarkistus. Samalla katsotaan vauvojen painoarvio ja etsitään viitteitä mahdollisesta TTTS:stä.

Lauantaina oli mun nimipäivä ja sain muutaman pikkulahjan perheeltä, kun äiti ja sisko tuli käymään. Aikaisemmin päivällä Jesse oli seurana, jonka jälkeen ihana ystävä (jolta sain purkkaa ja ihan parhaita "turhuuslehtiä" :D). Äiti toi lakua, nimskakortin, bling-avaimenperän ja kaksi sisustusdetaljia (koristekivi ja rasia). xxxx

Toivepostaus: kaksosraskaus

Toivottiin tietoa kaksosiin liittyen, joten otin faktaosuuden Helsingin seudun monikkoperheet ry:n nettisivuilta, koska siellä on niin hyvin tiivistetty kaikki oleellinen. Kerron omasta kaksosraskaudesta ja siihen liittyvistä ajatuksista ja tunteista.   

"Monikkolapset - mistä ja kuinka ne tulevat

Kaksos- eli geminiraskaus on tavallisimmin puhtaasti sattumaa, sitä ei voi ennustaa. Tosin, jos äidin puolella on epäidenttisiä kaksosia, on suurempi todennäköisyys saada monikkolapset.
Aika usein monikkolapset syntyvat hedelmättomyyshoitojen seurauksena. Juuri hoitojen yleistymisen seurauksena kaksosvauvojen määrä lisääntyi huimasti 1990-luvulla. Kaksosten määrää kasvattaa myös synnyttäjien noussut keski-ikä, sillä todennäköisyys saada kaksoset kasvaa naisen iän myötä. Jatkossa hedelmättömyyshoitojen avulla syntyneiden kaksosten määrä tulee pienenemään, mikäli hoidoissa siirrytään yhden alkion siirtoihin.

Monikkolapset voivat saada alkunsa normaalisti alkaneen raskauden kohdalla kahdella tapaa. Tavallisimmin monikkolapset tulevat siitä, että äidin sisällä hedelmöittyy yhtäaikaisesti kaksi samaan aikaan munasarjoista irronnutta munasolua, jotka kumpikin kehittyvat oman istukan varassa omissa pusseissaan yksilöiksi. Tällöin puhutaan epäidenttisistä, ditsykooteista eli erimunaisista kaksosista, jotka voivat olla joko samaa tai eri sukupuolta. Joskus jo hedelmöittynyt munasolu jakaantuukin jostain syystä kahtia ja molemmat puoliskot kehittyvat edelleen identtisiksi, monotsykooteiksi eli samanmunaisiksi kaksosiksi, joilla on yhteinen tai erilliset istukat. Sen takia heilla on yhteinen perimä eli samat geenit - ja tietenkin myös sama sukupuoli.

Kaksosista kaksi kolmasosaa on epäidenttisiä ja yksi kolmasosa identtisiä kaksosia.
Kohdussa monikkolapset voivat olla useassa eri asennossa; puhutaan päätilasta, perätilasta sekä poikkitilasta. Ensimmäisen kohdalla lapsi on pää alaspäin kohdussa, toisessa taas pää ylöspäin ja viimeisen kohdalla poikittain, eli pää toisessa kyljessä ja jalat toisessa.

Monikkolasten ollessa kyseessä voi yhdistelmiä olla useita, sillä molemmat sikiöt pyörivät omaan tahtiinsa kohdussa. Suurin osa kaksosista on synnytykseen mennessä molemmat asettuneet päät alaspäin, mutta yhtä lailla ne voivat olla toinen pää, toinen jalat alaspäin. Toinen kaksosista voi olla poikkitilassakin toisen ollessa joko pää- tai perätilassa. Synnytysmuoto riippuukin osin vauvojen asennosta kohdussa synnytyshetkellä esim. poikkitilassa oleva vauva tulee maailmaan poikkeuksetta keisarinleikkauksella.

Kaksosraskaus - tuplasti odotusta

Kaksosraskaus on useimmiten äidille fyysisesti raskaampaa kuin yhden lapsen odottaminen - onhan masussa kaksi vaativaa pikkuelämää alullaan, jotka vaativat yhtä lailla tilaa, ravintoa ja huolenpitoa jo raskausaikana. Tämän takia kaksosraskauksia seurataan tarkemmin neuvolassa ja äitiyspoliklinikalla - on useammin käyntejä ultraäänitutkimuksissa, neuvolassa ja "mammalomallekin" jäädään tavallisesti jo reippaasti aikaisemmin kuin yhtä vauvaa odotettaessa, hyvin yleisesti 26. raskausviikon huitteilla työnkuvasta riippuen.

Kaksosraskaus alkaa näkyä ulospäin pikemmin kuin yhden kanssa. Vyötärönympäryksen kasvu on erittäin yksilöllistä, mutta tavallisesti juuri mammalomalle jäätäessä on jo sellainen tunne, ettei kyllä jaksaisikaan enää työelämän vaatimuksia samalla tavalla kuin muutamia viikkoja aiemmin. Samoin muut etenkin raskauden alkuaikoina esiintyvät "lieveilmiöt" saattavat tuplaantua; tuplasti kamala pahoinvointi, myöhemmin raskausarvet, suonikohjut, närästys... Toisilla kaikki kamaluudet kiteytyvät kaksosraskauden aikana, kun taas joku kokee koko raskausajan olleen yllättävän leppoisa ja helppo, jolloin ainoa riesa oli yli kaksikymmentä lisäkiloa ja hurja raskausarpien verkosto lantion alueella. 

Raskausaikana kehoitetaan syömään fiksusti ja liikkumaan itselleen sopivalla tavalla, jotta kestää sekä raskauden että synnytyksen tuoman rasituksen. Kaksosraskauden aikana helposti oman kehon rajat hämärtyvät - ei tiedä, minkä suuruinen painonnousu ja mihin tahtiin on "normaalia". Itsestä saattaa tuntua, että pitäisi syödä kolmen edestä, ettei vaan vauvat jää ravinnotta. Mutta samalla taas paisuva keho pakottaa lepäämään enemmän ja tällöin myös energiankulutus on pienempi kuin fyysisessä rasituksessa vrt. mattojen tamppaaminen. Usealta saralta saa lukea ja kuulla, että parhaiten pitää masussa pyörivistä veitikoista huolta, kun syö kasvispainotteisesti, juo paljon (mieluiten sokeritonta) nestettä ja esim. ulkoilee/kävelee tai ui paljon. Raskauden loppupuolisko onkin jo niin rankkaa monelle kaksosia odottavalle, ettei sängystäkään pysty viimeisillä viikoilla edes suosiolla nousemaan - puhumattakaan pitkänhuiskeista kävelylenkeistä tai runsaista pihviaterioista kermaperunoiden kera. Lepo onkin erityisen tärkeää etenkin viikkojen 30.-34. välillä, koska kaksosraskauden kohdalla ennenaikaisen synnytyksen riski on huomattavasti suurempi kuin yhden lapsen kohdalla. On jopa sanottu, että parin tunnin iltapäivätorkut hämärässä huoneessa päivittäin aina 28. viikosta alkaen on enemmän kuin suotavaa. Jälleen mainittakoon, että kukin tuntee oman kehonsa parhaiten ja oma hoitava neuvolatäti ja -lääkäri tietää kertoa tarkemmin, mikä sopii, mikä ei.

Keho joutuu toimimaan yliteholla kaksosraskauden aikana, joten monelle monikkolasten odottajalle ovat tuttuja munuaisten ja maksan toiminnan muuttuminen, muutokset sokeriaineenvaihdunnassa, turvotus, raskausmyrkytyksen riski sekä hormonaaliset ihomuutokset. Munuaiset saattavat päästää sokeria läpi virtsaan, mikä näkyy neuvolan virtsakokeissa tai raskauden aikana voi kehittyä ns. raskausajan diabetes eli gestaatiodiabetes, jolloin kehon sokeriaineenvaihdunta ei toimi normaalisti. Tämä todetaan kahden tunnin mittaisella sokerirasituskokeella. Useimmiten gestaatiodiabeteksen hoitoon riittää tiukan dietin noudattaminen, joskus joudutaan turvautumaan insuliinihoitoon.

Raskausmyrkytyksen riski on jonkin verran suurempi kaksosraskauksissa. Tästä voivat ennakoivia merkkejä olla huomattava turvotus, äkillinen ja runsas painonnousu. Nämä tilanteet kuitenkin pystytään erittäin hyvin ennakoimaan neuvolassa, missä seurataan verenpainetta, virtsan valkuaista sekä painonnousua. Pahaksi äityessään raskausmyrkytys voi olla hengenvaarallinen sekä äidille että vauvoille ja siksi neuvolasta saatetaan äiti passittaa sairaalaan vuodelepoon. Raskausmyrkytykseen paras ja ainoa kunnon lääke on synnytys itsessään.
Iho saattaa kukkia tai kuivahtaa raskauden aikana ja siihen ei auta muu kuin kärsivällisyys, hygienia ja hyvä ihonhoito miedoilla tuotteilla. Tilanne kyllä normalisoituu synnytyksen jälkeen.

Synnytys - kaksin verroin punnertamista

Kaksossynnytykset pyritaan hoitamaan ensisijaisesti ns. alatiesynnytyksina. Eri syista johtuen saatetaan kuitenkin paatya keisarinleikkaukseen eli sektioon; ensinna tarjoutuva eli A-vauva voi olla peratilassa, lantio voi olla liian ahdas vauvan mentavaksi, vauvojen tilasta johtuen on kiire saada lapset maailmaan mahdollisimman nopeasti jne.
Monikkolapset syntyvät usein ennen laskettua aikaa, keskimäärin 36. raskausviikon seutuvilla monista eri äidin tai lasten tilaan liittyvistä syistä. Suomessa varhain syntyneiden lasten hoito on erittäin korkealla tasolla, jopa puolikiloisia keskosia on saanut itselleen elämän ja pyristellyt terveen kirjoihin sairaaloiden laadukkaassa hoidossa.
  Usein ennen 34. raskausviikkoa käynnistyneet synnytykset ja lastenhoito hoidetaan keskussairaaloissa esim. espoolainen "joutuu" synnyttämään Naistenklinikalla Jorvin sijaan, mikäli raskausviikkoja on alle tuon 34:n. Tämä siksi, että suuremmat sairaalat on varusteltu paremmin ottamaan vastaan hentoja pikkuisia."

*****

Meidän kaksosraskaus

Sain tietää odottavani kaksosia muutama viikko positiivisen testin jälkeen. Menin käymään päivystyksessä keskenmenoepäilyn takia ja pääsin ultrattavaksi. Yllätys oli todella iso, kun lääkäri sanoi, että näkee kaksi elävää pikkuista. Mun sydän jätti muutaman kerran lyömättä ja eka ajatus oli "ei voi olla totta, kaksi yhdellä kertaa". Tunteet oli pinnassa, olin hämmentynyt, vähän peloissani ja suunnattoman onnellinen! Lähdin hymyillen kotiin.

Kotona odotin, että Jesse tulee töistä ja pääsen kertomaan ilouutisen! Heti Jessen tullessa ovesta sisään pyysin sen olkkariin. Sanoin suoraan, että saadaan kaksoset. Jesse ei uskonut vaan nauroi. Vakuuttelin monta kertaa, kunnes Jesse meni ihan hämilleen ja oli naama peruslukemilla hetken. Sit se hymyili, nauroi ja sanoi suunnilleen saman minkä minä ensireaktiona :D Tiesin, että Jesse on toivonut kaksosia. Sanomattakin selvää, että se oli ihan innoissaan! Meillä meni monta päivää ennen kuin edes käsitettiin sitä kunnolla. Kysyin aina välillä "voitko vieläkään uskoa", ekassa ultrassa se vasta jotenkin meni tajuntaan, kun näki ne kaksi söpöliiniä vilkuttamassa.

Ollaan joskus puhuttu, että olis jännää, ihanaa ja erikoista saada kaksoset. En kuitenkaan ikinä uskonut, että niin käy meille. En, vaikka äitini on saanut kaksoset ja kaksosuus kulkee suvussa joka toisella sukupolvella. Sen mukaan kaksosuus olisi hypännyt mun yli ja ennemmin olisin kaksosten isoäiti. Mutta tosiaan, kerrankin kuulutaan siihen pieneen prosenttiryhmään :)

Kaikki on ollu tosi innoissaan meidän tuplista! Mun perheessä kaksoset ja isovanhemmuus on tuttu juttu, mutta Jessen vanhemmat tulee kerralla kaksinkertaisiksi isovanhemmiksi "kylmiltään" :) Hoitajaehdokkaita on vaikka muille jakaa ja vahva tukiverkosto. 

Ensimmäisessä virallisessa ultrassa meille selvisi, että raskaus on todennäköisesti monotsykoottinen eli samanmunainen ja vauvat ovat identtisiä. Istukka on yhteinen, mutta molemmat ovat omissa pusseissaan (monokoriaalinen raskaus). Kaksosraskaus on jo sinällään riskiraskaus ja meillä riskiä lisää monokoriaalisuus. Vauvoille voi kehittyä TTTS (verenkiertohäiriö sikiöiden välillä -> toinen sikiöistä vie toisen eväät ja kehittyy merkittävä kokoero. Häiriö on hengenvaarallinen). Onneksi molemmilla todettiin olevan sentään oma vesipussi. 
Meidän kaksosraskauden luonteen takia raskausviikolta 16 alkaen tarkastettiin vauvojen hyvinvointi ultralla äippäpolilla joka toinen viikko. Riskiraskauksissa seuranta on tiiviimpää kuin normaaliraskaudessa, ihan raskaustyypistä riippuu kuinka tiivistä.

Meillä oli kaikki loistavasti sinne 21 viikolle saakka, jolloin todettiin kohdunkaulan tilanteen huonontuneen yhtäkkiä tosi paljon. Merkkejä TTTS:stä ei ole ollut ja koko tämän ajan vauvat ovat voineet mainiosti! <3

Tällä hetkellä A-vauva on perätilassa ja B-vauva päätilassa. Pari viikkoa sitten ne oli just toisin päin, saa nähdä kääntyykö ne vielä ennen synnytystä.  

 

Alusta asti vauvojen kummit on olleet kutakuinkin selvillä. Molemmille tulee viisi kummia. Kaikkia ei olla vielä kysytty tähän tehtävään, mutta askartelin eilen (aika vaatimattomat) "kummikortit", joissa oli jokaiselle kummille jokin henkilökohtainen juttu ja suostuisitko kummiksi-pyyntö sekä ultrakuva.

Nimet on myös päätetty. A-vauvan toisen nimen kanssa ollaan vielä vähän kahden vaiheilla. Etunimet alkaa J:llä ja T:llä ;) Meille sanottiin pari päivää sitten, että nimet kannattaa olla päätettynä mahdollista hätäkastetta varten. 
Jos ja kun kaikki menee hyvin, pidetään ristiäiset. 

Ennen osastolle joutumista pohdiskelin aika usein tulevaa vauva-arkea. Miten pärjätään taloudellisesti, miten mahdutaan suht pieneen kaksioon nelistään, miten osaan olla äiti, mitä jos ei selvitä jostain tilanteesta, tuleekohan tää liian äkkiä... Seuraavassa hetkessä pyykkäsin vauvanvaatteita onnenkyyneleet silmissä, sisustin mielessäni makkaria uudelleen, tsekkasin asuinalueen perhekerhojen kokoontumisaikoja, juttelin vauvoille ja olisin jo halunnut halia niitä pieniä. Kaikenlaista ääripäästä toiseen on tullut mietittyä tässä matkan varrella, kuten varmaan monella muullakin. 

Nyt osastolla oon ainoastaan toivonut, että kerrankin meille tapahtuisi jotain hyvää ja saataisiin monta lisäviikkoa masuun ja terveet pojat maailmaan. Kuten oon jo aikaisemminkin sanonut, tää raskaus tuntuu jo tavallaan päättyneen ja oon surullinen ja vähän vihainen, että se päättyi näin aikaisin ja kuin seinään. Olisin halunnut nauttia raskausajasta ja tehdä vielä vaikka mitä masun kanssa. 

Meidän "kasvu" ja valmistautuminen vanhemmuuteen ja monikkoperheeksi tuloon kärsii tietysti tästä. Eräs lukija juuri kysyi meidän valmistautumisesta kaksosten tuloon. Se taitaa tapahtua kunnolla vasta, kun vauvat ovat jo syntyneet. Tämä kaikki vaatii aika pitkän henkisen prosessin sekä nyt että vauvojen syntymän jälkeen. Hankintoja vauvoille aletaan tekemään kunnolla vasta, kun molempien tila on vakaa. Meillä on luultavasti koko kesä aikaa ostaa kaikki tarvittava ja valmistella kotia pienten kotiutumista varten. Luulen, että silloin tapahtuu kaiken tapahtuneen jälkipuintia ja samalla vanhemmuuteen "kasvamista". Silloin pääsen myös vähän jälkikäteen vauvaostoksille Jessen kanssa.        

Loppuun aivan ihana video kaksosista, jotka käy kovaa keskustelua jostain ;)<3 Jessen ehdoton suosikki! xxxx video täältä